Matkat

Houkuttaako ikuinen talvi? Kemissä on kohta tarjolla lumilinnallinen lunta ja jäätä ympäri vuoden

Julkaistu:

Matkailu
Kemi on hieman sivussa Lappiin suuntautuvan turismin polttopisteistä. Tämä pakottaa Perämeren punakaupungin luovan hulluihin ideoihin – kuten ympärivuotiseen talveen.
Kemiläisten päätä ei pipo kiristä. Perämeren punakaupunki, joka on kasvattanut Jope Ruonansuun kaltaisen huuliveikon ja Mika Halvarin kokoisen mörssärin, on myös useiden kummallisten keksintöjen koti.

Outoja ideoita ovat vastustaneet sekä kaupunkilaiset että kateelliset naapurit, mutta ne on puskettu läpi pohjoisella hulluudella ja saatu menestymään.

Yksi niistä on maailman suurin lumilinna. Toinen – ja uusin – on ympärivuotinen talvi. Kemissä on näet kohta tarjolla lumilinnallinen lunta ja jäätä myös kesäksi.


Tarkasti ottaen tekeillä oleva uusi lumilinna on monitoimitalo, jonka sisään tulee 400-neliöinen kylmätila lumiravintoloineen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nimeä pömpelillä ei vielä ole eikä havainnekuvaakaan, kustannusarvio kyllä. Helahoidon hinta on vajaat yhdeksän miljoonaa. Viulut pulittaa lainarahalla kemiläisten veronmaksajien omistama Kemin Matkailu.

 

Ajattelin, ettei Lumilinnasta voi tulla kuin suuri katastrofi.

Tänä kevättalvena paikalla ei vielä ole muuta nähtävää kuin kaivinkoneet. Ympärivuotisen lumilinnan pitäisi olla valmis vuoden lopussa.

Matkailijat tulevat Kemiin talven vuoksi, joten miksi sitä ei tarjoiltaisi heille kesälläkin? Kemissä on tänä talvena lunta enemmän kuin aikoihin, ja viima täällä puhaltelee aina. Vuotuinen lämpötilaero voi olla 60 astetta. Suomalainen tuppaa saamaan talvesta tarpeekseen kalenterivuoden aikana, mutta turisti – pääasiassa aasialainen – ei tätä arktista riemua saa kotonaan kokea.

Lumilinnaan – siihen alkuperäiseen – on saatu työvoimaa: se työllistää kausiluontoisesti puolensataa ihmistä, jotka tulevat talvi toisensa jälkeen.

Se on tärkeää, sillä Kemiä vaivaa sama painotus kuin muutakin Lappia: kesällä ei käy ketään, talvella on tungosta. Kemiin on liian vähän reittilentoja ja kenttä on palvelutasoltaan heikko. Juna kulkee.

Lentoasemalla ei ole edes kahvilaa, koska siihen ei ole saatu yrittäjää. Vesikannu ja muovimukit eivät riitä vaativille aasialaisille eivätkä edes vaatimattomille suomalaisille.

– Kiivaimpana sesonkina meillä on kapasiteettiongelmia. Finnair ei pysty täysin vastaamaan ulkomaalaisten ryhmien kysyntään. Toimivat lentoyhteydet ovat avainasemassa matkailun kasvun kannalta, sanoo Kemin vs. elinkeinopäällikkö Jukka Feodoroff.

Pohjoisen turistivyöhykkeellä on pula ammattitaitoisesta hotelli- ja ravintolaväestä. Osaavat ihmiset eivät lähde huhkimaan kehnolla palkalla muutamiksi viikoiksi, kun alan töitä on koko maassa yllin kyllin.

Meri-Lappi jää valtavirroista hiukan sivuun. Rovaniemen imu on ollut valtava viime vuodet. Tunturi-Lappia rakennetaan ja markkinoidaan hurjaa tahtia.

Se, joka Kemissä yöpyy, tulee työn takia. Vain kolmasosa on turisteja. Matkailijat käyvätkin nopsaan jäänmurtaja Sampon risteilyllä tai Lumilinnassa ja jättävät rahansa ylemmäs Lappiin tai Ruotsin puolelle.

Kaukaa tuleva turisti ei välttämättä edes tiedä liikkuvansa kahdessa eri valtiossa, mutta italiankielisestä Sveitsistä tullut Mara Marpredi-Ceppi tietää. Hän suostuu kokeilemaan Lumilinnan jäähotellin sänkyä, tosin vain pari minuuttia.


– Yövymme Ruotsissa. Jäinen sänky olisi liian rankka, mutta Lumilinna on hieno.

Ripaus kemiläistä hulluutta ja reilu ropsaus itseironiaa löytyy maailman täydellisimmän lumilinnakokoelman omistavalta Ulla Kaukoniemeltä.

Hänen kotonaan ikuinen talvi on kukoistanut vuosikausia: monella kemiläisellä on pakastimessaan hillaa ja pullaa, mutta keneltäkään toiselta ei taida löytyä 22 lumilinnan palasta nätisti muovirasioissa.

– Tämän verran kylähulluutta pitää ihmisestä löytyä, Kaukoniemi virnistää.

Myös tänä vuonna hän hipsii Lumilinnan uumeniin ja nirhaa palan seinästä – tai kenties hän on sen jo tehnyt. Kaukoniemi näet käy retkellään salaa.

Lumi ja jää yhdistävät kansoja maailman äärilaidoilla. Etelä-Afrikan Kapkaupungissa Kaukoniemi kävi antiikkiliikkeessä tutkimassa vanhoja karttoja.

– Näytin omistajalle, että tässä on kotikaupunkini Kemi. Hän tiesi paikan: oli katsonut televisiosta ohjelmaa Lumilinnasta.

Kaukoniemi on juuri jäänyt eläkkeelle lääkärin virastaan Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Hän voi iskeä linnaan puukkonsa kanssa koska vain.

 

Tämän verran kylähulluutta pitää ihmisestä löytyä.

Hän näyttää Lumiravintolan pöydän takana olevaa nurkkaa.

– Tuosta voisin tämä vuoden palasen napata. Vaivihkaa.

Into lumilinnoihin juontaa lapsuudesta. Muureja ja torneja kyllä rakenneltiin, mutta ei täydellisiä linnoja.

– Minulla oli lapsenomainen ajatus, että kunpa joskus saisin tehdä suuren linnan. Sitten sellainen tuli kotikaupunkiini.

Oli Lumilinnan ensimmäinen vuosi 1996. Kevätaurinko porotti jo uhkaavasti.

– Tuli murheellinen olo, että nyt se sulaa, ja samalla syttyi idea pakasterasiasta. Sopivan pienen palan voisi tallettaa muistona. Ja sellaisesta paikasta, ettei koko komeus romahda.

Tapahtumaa edelsi epätoivo linnan rakennusvaiheessa.

– Lumitykit heittivät onnetonta vedensekaista räntää. Ajattelin, ettei tästä voi tulla kuin suuri katastrofi.

Toisin kävi. Lumilinnalla on menossa 23. kevät. Linna seisoo uljaana uudella sijoituspaikallaan Mansikkanokalla. Tämän vuoden teemana ovat metsän eläimet meillä ja muualla. Rakentamiseen meni 20 työläiseltä kaksi viikkoa. Lunta kului 2 000 rekkalastillista.

Leville on tullut kovasti hehkutettu Game of Thrones -linna, mutta tosifania kilpailija ei hetkauta.

– Tykkään lumilinnoista ja tietenkin kotikaupungissa on se rakkain. Myös ympärivuotinen on tervetullut, Kaukoniemi sanoo.
Tiina Vahtera

Luovaa hulluutta Kemissä

Kemin Sarjakuvakeskus. Sarjakuvapäiviä jo vuodesta 1981. Tämän talven erikoisuutena valaistut Fingerpori-jääveistokset ympäri kaupunkia. Veistäjänä Lumilinnan taiteesta tunnettu Mauri Markkanen.

Jäänmurtaja Sampo. Maailman ensimmäinen turistikäyttöön valjastettu jäänmurtaja aloitti risteilyt vuonna 1988.

Lumilinna. Rakennettiin ensi kerran 1996 keskustaan, tänä vuonna Mansikkanokalle. Jyrätään kumoon huhtikuun lopussa. Rohkeimmat yöpyvät jäisessä hotellissa. Ympärivuotinen ”lumilinna” valmistuu tämän vuoden lopussa.

Olokoto-maisemahuvilat. Yö omassa lasiseinäisessä- ja kattoisessa rakennuksessa meren rajassa. Ympärillä pelkkää valkoista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt