Koe uudenlainen Tallinna – 10 uutta vinkkiä tuttuun kaupunkiin

Julkaistu:

Viro
Tallinna ei ole enää kuin ennen. Uudessa opaskirjassa kaksi kaverusta esittelee tuttuja ja outoja nähtävyyksiä. Tässä kymmenen vinkkiä maistiaisiksi.
Tiesitkö, että Stockmannia vastapäätä sijaitsee Stalinin tornitalo, entinen Dvigatel-tehtaan asuntola, jota aikoinaan kutsuttiin myös Turkin suurlähetystöksi?

Peep Ehasalun ja Jussi-Pekka Aukian Polkuja ja mansikkapaikkoja -kirja johdattelee Tallinnan-turistia niin tuikituttuihin kuin uppo-outoihin paikkoihin. Kirja on todella erilainen kuin kansainväliset käännösoppaat.

Tekijät tulkitsevat nähtävyyksiä maidemme yhteisten kokemusten kautta. Lisäksi he antavat äänen 45 suomalaiselle presidentti Tarja Halosesta jääkiekkoilija Siim Liivikiin ja kirjailija Sofi Oksasesta ralliautoilija ja ex-meppi Ari Vataseen.

Kun äänessä on 45 erilaista ilmiantajaa, suosikkikohteiden kirjo on laaja. Kulttuuria ja kaupunkiluontoa täydentävät niin kapakat kuin shoppailuvinkit.

Ehasalu ja Aukia paljastavat toki yhden eriskummallisuuden. Olisi ollut näet kohde ylitse muiden. Vana-Kalamajan kaupunginosassa sijaitseva Kalma-sauna nousi aluksi joka neljännen Viron-ystävän listalle.

Lopulta Kalman suosittelijoiksi valikoituvat Helsingin Goethe-instituutin johtaja Mikko Fritze ja Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläinen. Näin tämä parivaljakko: ”Sauna edustaa hienoa uusklassista arkkitehtuuria. Siellä on hyvät löylyt ja upeat kanta-asiakkaat, jotka ovat saunoneet Kalmassa jo vuosikymmeniä. Kaupungin ainoa puulämmitteinen julkinen sauna, joka on toiminut lähes katkotta jo vuodesta 1928 alkaen. Tallinnassa on monta hyvää yleistä saunaa, kuten Raua saun ja Tartumaantee leilisaun. mutta kaupungissa on ainoastaan yksi paras sauna ja se on Kalma saun.”


Vaikka kirja on 45-vuotiaan Viru-hotellin kustantama, se ei ole opas hotelliin, vaan ulos sieltä. Toki KGB-museo mainitaan ja aulabaarissakin piipahdetaan, mutta kirja antaa tilaa nimenomaan sille, mitä avautuu hotellin ulko-ovelta.


Tätä on pohtinut varovaisenkin arvion mukaan vähintään 2,5 miljoonaa suomalaista vierasta Virun pääovella – aamulla, päivällä, illalla ja yömyöhällä.

Ensimmäisenä ovelta avautuu Viru väljak eli Virun aukio. Sen historian kirjan tekijät kertaavat keskiajan markkinapaikasta 1900-luvun alun Venäläiseen toriin. Arkkitehti Eliel Saarisen Suur-Tallinn-suunnitelma piirsi paikalle raatihuoneen, joka muistutti kovasti Helsingin ja Viipurin rautatieasemia. Toisen maailmansodan jälkeen tälle paikalle oltiin istuttaa Josef Stalinin patsas ja Neuvostojen talo. Uudenaikaisille suunnitelmille tuli vihreää valoa vasta Nikita Hrushtshovin poliittisen suojasään tultua 1960-luvulla. Jatko onkin sitten kaupallisen menestyksen tarinaa.

Ravintoloitsija ja kirjailija Sikke Sumari vie syömään Kalasataman lähelle. Baarimieskirjailija Heikki Kähkönen esittelee parhaat paikat maistella ja ostaa pienpanimo-oluita. Viron olutkulttuuri on aivan jotain muuta kuin 24 tölkin laatikko niin kutsuttua export-olutta.

Kirjan tekijäkaksikko piirtää yhdeksän rastin polun viininystäville ympäri Vanhankaupungin sekä kasvissyöjän polun. Viinikellareista vanhin ja monesta yhä tyylikkäin ja laadukkain on klassikkoravintola Glorian viinikellari (Müürivahe 2).


Viime aikoina eritoten italialaiset viinit ovat valloittaneet Tallinnaa; Osteria del Gallo Nero (Rataskaevu 4) ja vinoteekki MarcoVino (Lai 26) sijaitsevat Vanhassakaupungissa, josta löytyvät myös vanhin vegeravintola Vegan Restoran V (Rataskaevu 12) ja kasvisravintola Von Krahli Aed (Rataskaevu 8) sekä Kohvik Inspiratsioon (Lai 44). Kaikki edellämainitut ovat vain hivenen sivussa Raatihuoneentorin turistirysistä. Sivummalla lähiössä Mustamäe tee 17:n Bliss tarjoaa yli sadan ruokalajin kasvisbuffetia.

Yrityskonsultti Pekka Linnainen ei pääse millään Valli Baarin ohi:


”Se on sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa tittelit jäävät kynnyksen ulkopuolelle, jossa voi kohdata odottamatonta viisautta tai meditoitua itseensä teekupin ääressä.”

Toisella Viron-konkarilla, Baltic Guide -lehden eläköityneellä päätoimittajalla Mikko Savikolla on ollut tapana avata ensin omat silmänsä ja kertoa sitten havainnot lukijoille. Muuttaessaan Viroon yli 20 vuotta sitten hän arveli runsaan sianlihan syönnin johtuneen neuvostotuotannosta.

– Opittuani lukemaan viroa minulle selvisi Lennart Meren kirjasta Hõbevalge, että sikoja tai sen muotoisia leipiä uhrattiin pimeimpään vuoden aikaan, ettei aurinko taas putoaisi. Perinne oli syntynyt Kaalin meteoriitin putoamisesta 3600 vuotta sitten. Sika on aina paikalla häissä ja hautajaisissa. Nyhtöporsaan maku on sekin täällä tuttu, sitähän on nautittu vuosisatoja.

Kolme vinkkiä

1. Tarja Halonen: Kumu-taidemuseo. Itse rakennus on arkkitehti Pekka Vapaavuoren tekemä upea taideteos. Helposti saavutettavissa. Lähellä kaunis puisto.

2. Siim Liivik: Pirita. Siellä olen aina tykännyt treenata. Upeat lenkkimahdollisuudet meren rannassa ja metsässä.

3. Sikke Sumari: Kohvik Moon (Võrgu 3). Ruoka on aina hyvää ja siinä on kotiruoan sielua hellivä maku. Hinnat sopivat kaikkien kukkarolle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt