Matkat

Varsova hurmaa historialla ja kukoistavilla puistoilla

Julkaistu:

Varsova
Varsovasta tulevat mieleen toisen maailmansodan pommitukset. Raskaita tunnelmia voi keventää upeissa puistoissa ja vanhankaupungin vilinässä.
Ensivaikutelma Varsovasta on tyhjä tila ja avaruus.

Kaupunkia halkovat leveät pääväylät ovat kuin moottoriteitä: vauhti on kova eivätkä autoilijat kunnioita jalankulkijoita. Kadun ylityksestä muualla kuin sallitussa paikassa suojatiellä on luvassa sakkoa, mutta sääntöä on hyvä noudattaa myös oman turvallisuutensa vuoksi.

Käveltävää Varsovassa kertyy, ja matkalle kannattaa varustautua hyvillä jalkineilla. Laajalle levittäytyvässä kaupungissa on hankala hahmottaa, missä on keskusta. Matkailijalle hyvä keskipiste on vanhan kaupungin vieressä sijaitseva linnanaukio eli Plac Zamkowy.


Sen keskellä kohoava Sigismundin pylväs on suosittu kohtaamispaikka. Pylvään päällä oleva Sigismund III Vaasan patsas on alkuperäinen, mutta pylväs – kuten melkein kaikki muukin Varsovassa – on rakennettu uudelleen toisen maailmansodan tuhojen jälkeen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Patsas pystytettiin aukiolle kunnioittamaan Sigismund-kuningasta, joka siirsi Puolan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan vuonna 1644. Pylvään päässä patsaana pönöttävä kuningas toimi muutaman vuoden myös Suomen tai paremminkin Ruotsin kuninkaana vuosina 1593–1599.

Linnanaukiolla on tungosta kaikkina vuodenaikoina. Turistiryhmien lisäksi myös paikalliset tapaavat siellä toisiaan ja etenkin viikonloppuisin aukiolla on usein katusoittajia ja katutaiteilijoita. Kesäisenä lauantaina Sigismundin pylvään juurella on käynnissä katutanssit. Mukana jammailee myös aikuisen kokoinen Nalle Puh, jonka kädessä olevaan ämpäriin heitän kiitokseksi piristävästä tanssista pari kolikkoa.


– Tiedäthän, ettei tämä vanhakaupunki ole aito, Puh huikkaa hyvällä englannilla jammailunsa lomassa.

– Kaikki on rakennettu uudelleen vanhan näköiseksi. Vanhankaupungin aukiolla on parempi tunnelma kuin tässä, mutta ravintolat ja hinnat ovat vain turisteille. Me varsovalaiset nautimme esimerkiksi Vistula-joen rantakuppiloista ja piknikistä Multimedia Fountain Parkissa.

Puh osoittautuu kielitaitonsa puolesta poikkeukseksi, sillä edes kaikki nuoremmat varsovalaiset eivät puhu englantia.


Vanhankaupungin aukio on kuin postikortin ja kiiltokuvan risteytys, kaunista katseltavaa ja hämmästyttävä taidonnäyte jälleenrakentamisesta.

Vanhastakaupungista 85 prosenttia tuhoutui natsien pommituksissa 1944 ja alue rakennettiin uudelleen muistuttamaan 1700-luvun lopun kaupunkinäkymää.

Jälleenrakennettu vanha kaupunki lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden listalle vuonna 1980.

Varsovassa on lukuisia museoita. Niistä etenkin kaksi auttaa ymmärtämään kaupungin synkkää historiaa: Puolan juutalaisten historian museo Polin sekä Varsovan kansannousun museo.


Polin on Puolan hepreankielinen nimi, mutta sana tarkoittaa hepreaksi myös ”lepää tässä”. Suomalaisen arkkitehtitoimiston Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema museo avattiin keväällä 2013. Polin on runsas tietopaketti paitsi puolanjuutalaisten historiasta myös juutalaisten arjesta ja kulttuurista.


Geton ja tuhoamisleirin kauhuja kuvaavat osastot ovat vain yksi osa museota, mutta syventymällä niiden runsaaseen kuva- ja tekstitarjontaan kokemus on järisyttävämpi kuin vierailu keskitysleirien tyhjissä parakeissa.


Varsovan kansannousun museo (Warsaw Rising Museum) pyrkii kuvien ja multimediaesitysten avulla näyttämään tunnelmia vuoden 1944 syksyn 63 päivää kestäneestä kansannoususta, jossa joukko kansalaisia nousi vastustamaan saksalaisvalloittajia. Museota voi suositella lähinnä sotahistoriasta ja aseista kiinnostuneille. Synkkää tunnelmaa voi paeta ensimmäisen kerroksen perältä löytyvään valoisaan, vanhoilla huonekaluilla sisustettuun kahvilaan, jossa on myös pieni terassi.


Gettoon suljettujen juutalaisten tarinat elävät esimerkiksi Polin-museossa kuvina ja kertomuksina sekä harvojen hengissä selvinneiden videoituina muistelmina. Juutalaisten suljetun asuinalueen, geton, muusta Varsovasta vuosina 1940–1943 erottaneesta muurista on jäljellä muistojen lisäksi vain joitain palasia.

Modernin paikallisasutuksen sisään jääneet muurin jäänteet ovat muutamine muistolaattoineen sinänsä vaatimaton nähtävyys, mutta erityisesti Polin-museovierailun jälkeen terroria, kauhuja ja kuolemaa sisäänsä kätkeneen muurin rauniopalan äärellä seisominen hiljentää. Muistolaattojen luo tuotujen kukkien ja kivien äärellä voi arvailla, miltä vierailu tuntuu niistä, joiden omaan sukuhistoriaan muuri liittyy.


Muurin jäänteitä löytyy kolmesta paikasta, jotka on merkitty useisiin kaupungin opaskarttoihin. Osoitteessa Ul. Zlota 62 on nähtävillä muutaman metrin pala muuria kerrostalojen ympäröimällä rauhallisella sisäpihalla. Muurin päällä rönsyilevä, muistoseppeleissäkin yleisesti käytetty muratti tuntuu kuiskaavan: Elämä jatkuu, mutta oppiiko ihmiskunta virheistään?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt