Seilin saari - Matkat - Ilta-Sanomat

Seilin saarelle eristettiin spitaaliset ja mielisairaat – nykyisen kesäparatiisin synkkä salaisuus on yhä selvittämättä

Seilin saarelle eristettiin satoja vuosia spitaalisia, mielisairaita ja sellaisiksi luultuja. Anne Wilenius tutkii väitöskirjaansa varten eristettyjen papereita ja muutti 30 vuotta sitten saareen asumaan. – Seilillä on liian synkkä maine, hän miettii.

16.9.2017 9:08

Laiva lipuu pitkin Aurajokea Turun keskustasta lounaaseen. Turistit ottavat kuvia saaristosta ja nauttivat kauniista kesäpäivästä. Peräsin muodostaa veteen kuohuja.

Näky on nykypäivän turistin silmissä kaunis, mutta muutama sata vuotta sitten se oli monelle surullinen. Kauas horisonttiin loittoneva manner muistutti taakse jäävästä perheestä ja kodista.

Kahden tunnin päästä edessä näkyy Seilin saari. Ilmestys on kesäisen vehmas, mutta saaren menneisyys on karu. Tänne karkotettiin spitaalisia ja eri tavoin mielisairaiksi luokiteltuja ihmisiä satojen vuosien ajan, 1600-luvun alusta 1960-luvulle.

Spitaalisten mukana tulivat arkkulaudat. Saaresta ei ollut koskaan paluuta.

Enkeli lohduttaa sairasta saarnastuolin yllä olevassa taulussa. Alkuperäinen 1700-luvulta.­

Turun saaristossa sijaitsevassa syrjäisessä saaressa on asuttu jo rautakaudella. Sen todistavat arkeologiset kaivaukset.

Vasta uudella ajalla saaren asukkaiden lukumäärä kasvoi. Saareen saatiin pysyvä kiinteä asutus, kun kuningas Kustaa II Aadolf julkaisi 1600-luvun alussa avoimen käskykirjeen leprasairaalan perustamiseksi. Sairaus oli tullut Gotlannin kautta Ruotsiin ja levisi Ahvenanmaan kautta Turun alueelle.

Koska lepraa eli spitaalia ei voitu parantaa, ainoa hoitomuoto oli sulkea sairas eristykseen, ettei tämä tartuttaisi muita. Eristys kaukaisella saarella jatkui potilaan kuolemaan asti.

Sairaalasaarelle joutuminen saattoi olla myös vääryys tai silkka väärinymmärrys. Spitaalia pelättiin paljon, mikä johti diagnooseissa ylilyönteihin.

– Saareen saattoi joutua eri syistä, sillä lääkäreitä ei juuri tuohon aikaan ollut toteamaan spitaalia. Esimerkiksi psoriasis ja muut ihosairaudet saatettiin tulkita spitaaliksi, kertoo opasvastaava Olli-Jaakko Latva-Mäenpää, joka ottaa meidät vastaan Seilin laiturilla.

Anne Wilenius seisoo ovella, joka erotti spitaaliset ja terveet kirkossakävijät erillisiin penkkeihin.­

Oman kylän pappi totesi sairastuneella spitaalin määrämittaisen seuranta-ajan jälkeen.

Niin kävi 21-vuotiaalle Maalina Matintyttärelle, kun hän saapui tänne vuonna 1734. Maalina haudattiin Seiliin 1785, mutta hänen hautakiveään tai ristiään ei löydy kirkkomaalta, kuten ei muidenkaan spitaalisten. Heidät haudattiin tiettävästi kirkkomaan viereen Normanin pellolle.

Kirkon pihalla seisoo yksi jykevä puinen risti, joka pystytettiin spitaalisille tai sellaiseksi oletetuille Seilin asukkaille 1980-luvulla.

– Ajateltiin, että spitaali oli merkki synnistä, kuten jo Raamatussa luki. Siksi spitaalisia ei haudattu Seilin kirkon kirkkomaahan, Latva-Mäenpää kertoo.

Seilin sairaalan suunnittelupiirrustuksia on säilynyt 1700-luvulta.­

Vainajien luita ei ole kuitenkaan koskaan löytynyt pellosta. Se on yksi Seilin mysteereistä. Minne ovat kadonneet 663 leprapotilaan ruumiit?

Seili ei ollut eristyspaikka pelkästään spitaalisille. Tänne tuotiin niin poliittiset vangit kuin eri tavoin sairaat kroonikot. Niin sanotut houruinhuoneen potilaat saivat sairaalan henkilökunnan lisäksi viimeisen leposijansa kirkkomaassa.

Normanin pelto on saanut nimensä poliittisesta vangista.

– Olof Norman karkotettiin 1700-luvulla Ruotsista tänne, sillä hän ajoi ajatusta kruunun ja kirkon erottamisesta. Se ei sopinut kuninkaalle ollenkaan.

Myös erilaisuus ja huonomaineisuus olivat syitä joutua loppuiäksi Seiliin. Niin kävi Amanda Aaltoselle, jolla diagnosoitiin epileptinen kuukautishulluus 1800-luvun loppupuolella.

Osa potilaista sai liikkua saarella vapaasti, mutta toiset elivät lukkojen takana koko elämänsä. Kuva 1900-luvun puolivälistä.­

Aaltosen potilaskertomus oli pitkä ja polveileva. Hän toimi Turussa prostituoituna, juopotteli, matkusteli ulkomaille ja seurusteli ulkomaisen kuumailmapallolentäjän kanssa. Hänen nähtiin olevan vaaraksi itselleen ja turmioksi yhteiskunnalle.

– Isolla osalla Seiliin lähetetyistä naisista ei ollut 1800–1900-lukujen vaihteessa varsinaista diagnoosia. Heidät nähtiin kuitenkin hyväksi eristää huonomaineisuutensa takia muusta yhteiskunnasta.

Samoihin aikoihin parempi herrasväki teki juhannusretkiä Naantalista Seiliin. Mielisairaita tultiin katsomaan aidan takaa.

Seilin tarina mielisairaalana jatkui yhteensä satoja vuosia. Mielisairaala sulki ovensa vuonna 1962.

Päärakennuksen yhdessä huoneessa säilytetään sairaalan vanhaa esineistöä.­

Seilin kirkon ovella meidät vastaanottaa Anne Wilenius. Hän pitää kirkkoa auki turisteille asukasyhdistys Pro Seili-Själö ry:n edustajana.

Wilenius muutti Seiliin kolmekymmentä vuotta sitten perheensä kanssa. Silloin Seilissä oli jo Saaristomeren tutkimuskeskus.

Wileniuksen puoliso sai saaresta töitä. Heillä oli pienet lapset ja Anne oli juuri valmistunut Turun yliopistosta poliittisen historian oppiaineesta. Muutto ja asuminen saaressa ovat tehneet hänestä ylpeän seililäisen.

– Oli elämys asua ympärivuotisesti Seilissä. Historia-alan ihmiselle tämä on ihan luksuspaikka. Joka vuosi olen löytänyt jotain uutta tästä saaresta, hän sanoo.

Kiviset sairaalan päärakennukset ovat 1800-luvulta.­

Wileniuksen mukaan Seili on tärkeä osa Suomen historiaa, sillä se näyttää pitkällä aikavälillä, kuinka nykyinen hyvinvointivaltio on rakentunut. Seilin potilasdokumentteja lukiessamme kuulemme lisäksi niiden ihmisten elämäntarinan, jotka olisivat muuten jääneet historian unohtamiksi.

Seilin synkkä maine on Wileniuksen mielestä liioiteltu.

– Meidän mielessämme kärjistyvät Seiliä ajatellessa aina tietyt asiat: miksi tämä naispolo karkotettiin tänne? Unohdamme, että moni näistä hoidokeista joutui tänne ensin vaikeisiin tilanteisiin ajauduttuaan. Jos äiti murhasi toistuvasti lapsensa, hänet oli pakko järjestää hoitoon jonnekin.

Ajat ovat muuttuneet sitten eristyneen saaren. Ihmisten ongelmat eivät niinkään.

– Seilin potilaskohtaloissa oli paljon surullisia tarinoita, mutta niin on tämänkin päivän yhteiskunnassa. Emme ole vieläkään päässeet köyhyydestä, syrjäytymistä ja sairastamisesta. Seili on ollut oman aikansa keino yrittää ratkaista näitä ongelmia.

Näin sinne pääsee

  • Turusta on ollut kesästä 2017 mahdollista päästä keskustasta suoraan vesibussilla Turun saaristoon, johon myös Seili kuuluu.

  • Seiliin on päässyt kaupungista aiemmin vain bussilla Nauvoon ja Nauvosta lautalla Seiliin.

  • Vesibussimatka kestää noin kaksi tuntia. Lippu maksaa aikuiselle 36 euroa (pelkkä meno 24 e).

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?