Upea mutterikirkko ja Mauno Koiviston kengät – Juupajoki on Pirkanmaan pienin ja pippurisin kunta - Matkat - Ilta-Sanomat

Upea mutterikirkko ja Mauno Koiviston kengät – Juupajoki on Pirkanmaan pienin ja pippurisin kunta

Juupajoen viehättävä kirkko vuodelta 1838 on muodoltaan ainutlaatuinen kahdeksankulmainen niin sanottu mutterikirkko.

Julkaistu: 23.6.2017 11:23

Juupajoki on Pirkanmaan pienin kunta, mutta seikkailija löytää sieltä roppakaupalla nähtävää, kuten mutterikirkon, maan vanhimman kenkätehtaan ja kansainvälisesti merkittävän metsäaseman.

Kantatie 58 kohti Mänttää soljuu tasaisen yksitoikkoisena. Tien varrella seisova viitta kertoo, että kahden kilometrin päässä on Juupajoen kirkko.

Saan idean: mitä jos kävisin tervehtimässä Juupajokea, Pirkanmaan pienintä kuntaa?

Ensin menen kullankeltaisena auringossa hohtavaan kahdeksankulmaiseen mutterikirkkoon, jollaisia on maassamme vain kaksi. Tapulin ovella katselee anovasti 1830-luvun vaivaisukko.

Kallenaution kestikievarissa voi aistia tuulahduksen 1800- luvulta. Vanhahtavat asut tosin liittyvät kievarin kesäteatteriesitykseen.

Kävelen tovin kirkkomaalla. Sitten ajan kilometrin matkan Kopsamon kylään, jossa on Meronen, todellinen retrobaari. Identtinen baarin ja kaupan yhdistelmä löytyy myös pohjoisemmasta Lylyn kylästä.

– Baari on kylälle tärkeä, monet tulevat tuntikausiksikin tapamaan tuttuja, kertoo kahvia tarjoileva Katri Salonen.

Lähistöltä löydän pienen mutta pippurisen tehtaanmyymälän, ekologisiin lastenvaatteisiin keskittyneen Myllymuksut.

– Olemme erikoistuneet bambu- ja merinovillakankaisiin sekä -tuotteisiin, kertoo omistaja Johanna Putkonen.

Kirkon kellotapulin ovella seisova vaivaisukko on pyytänyt avustuksia vähäosaisten auttamiseksi jo 1830-luvulta lähtien.

Ajelen kantatien toiselle puolelle kunnan asutuskeskukseen, Korkeakoskelle. Täällä toimi Suomen vanhin, vuonna 1896 aloittanut kenkätehdas.

Yhytän tiilirakennusten liepeiltä vihtiläiset Timo Salosen ja Heidi Särkelän.

– Miljöö on viehättävä, tosi kaunis. Teknologiaa veden äärellä, ihastelee Särkelä.

Rakennus on nyt hiljainen, mutta lähiaikoina siihen tulee loft-asuntoja.

Viereltä kajahtaa junakuulutus – asema on parinsadan metrin päässä. Käyn ihmettelemässä vanhaan tyyliin tehtyä piskuista seisaketta.

Juupajoen sydän on vanha kenkätehdas, jossa Suomen kenkäteollisuus sai alkunsa vuonna 1896.

Seuraavaksi suuntaan kenkähistoriaa esittelevään Koskenjalan museoon. Siellä on satoja esimerkkejä suomalaisesta kenkädesignista ja yläkerrassa tehtaalaisen työläisasunto 1940-luvun malliin. Mauno Koiviston muistoksi vitriiniin on asetettu hänen moneen kertaan korjaillut mustat arkikenkänsä, kokoa 48.

Merosen retrohenkinen kyläbaari Kopsamossa on leppoisa kahvittelupaikka.

Korkeakoski jää taakse. Pitäjän länsilaidalla kantatie 66:n varrella sijaitsee Kallenaution kestikievarimuseo. Oriveden ja Ruoveden välisellä yli 40 kilometrin erämaataipaleella talo tarjosi lepopaikan matkalaisille hevoskyytiaikaan 1778–1928. Suomen ainoa kievarimuseo siitä tuli 1958.

Umpipihan talousrakennuksissa on täysi kattaus 1800-luvun talonpoikaisesineistöä. Hollitupa-myymälässä on juupajokelaista keramiikkaa, tekstiilejä, neuleita, puutöitä ja koruja. Huomaan käsityönä tehdyt keppihevoset, ja koska ne ovat nyt trendikärkeä, otan mukaani yhden tuliaisiksi. Tarjolla on myös retrohenkisiä Kallenautio-viirejä.

– Eniten kysytään keramiikkaa, keppihevosia, puutuotteita ja mattoja. Viirejä ei ole kyllä mennyt yhtäkään, pahoittelee myymälää pitävä Maarit Lindfors.

Lylyn kylän reunamilla on vuoden 1918 sodan muistomerkki, jonka äärellä pohtivat lähes sadan vuoden takaisia tapahtumia Mirja Saarinen, Leo Merioksa ja Mikko Kortesuo.

Kievarilta kurvaan kilometrin päähän Hyytiälään, Helsingin yliopiston metsäasemalle, joka rakennettiin keskelle korpimaata 1910-luvun alussa. Tuon ajan jykevissä hirsitaloissa majoitutaan edelleenkin. Niiden takana kohoaa puu- ja pensasarboretum, jonka uumeniin kätkeytyy harvinaisia puu- ja pensaslajeja.

Siellä täällä on veikeitä puuveistoksia, joita teki 1998–2001 taiteilija Pertti Andersson. Hänen kädenjälkensä näkyy niin opastauluissa kuin ruokalan reliefissäkin.

Pihamaalla on scifi-henkisiä tutkimuslaitteita, joilla mitataan ilmakehää ja sääilmiöitä. Nyt Hyytiälä on kansainvälisen kiinnostuksen kohde, ja Juupajoen tulokset vaikuttavat koko maailman ilmastonhallintaan.

Lylyn viestimuseossa Raimo Valkeejärvi näyttää, kuinka soitettiin langattomasti Normandian maihinnousua varten suunnitellulla 1940-luvun Handie-Talkie-radiopuhelimella.

Lopuksi suuntaan kunnan pohjoiskolkkaan Lylyyn, missä sijaitsee Viestivarikon museo. Sitä ylläpitää puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy eikä yksittäisellä kävijällä ei ole sinne pääsyä, mutta yksikön päällikön kautta ryhmille järjestyy esittely.

Museon sisältö yllättää. Esillä on kurinalaisessa järjestyksessä langattoman viestinnän historiaa 1900-luvun alun kenttäradiosta Normandian maihinnousua varten tehtyyn radiopuhelimeen, joka muistuttaa hämmästyttävästi varhaisia kännyköitä.

– Eivät matkapuhelimet tulleet mistään sumusta 1990-luvulla, vaan niillä oli vuosikymmenien historia, selvittää OI3V-sotilasradioasemasta vastaava Timo Järvi.

Merosen baarissa Lylyn kylässä on loistava ratkaisu tupakkaterassiksi, Natsapubi.

Lylyyn kiteytyy myös vuoden 1918 sota. Täällä teloitettiin punaisia, ja joukkohaudalla on nyt muistomerkkialue. Paikalle on tullut muutama kyläläinen. Kysyn, mitä joukkosurmasta kerrotaan nykyään nuorille.

– Aikanaan 1918 erotti ihmisiä, nyt se yhdistää heitä, vastaa Mirja Saarinen.

Hietahaudan vierellä on penkki, jolle istahdan miettimään menneitä julmuuksia.

Käyn vielä kurkkaamassa Merioksan outlet-myymälää Lylyn asemalla. Sisällä menen sanattomaksi. Tarjolla on kaikkea kainalosauvoista jättiläiskokoisiin kaiuttimiin.

– Uutta, vanhaa ja tosivanhaa, myyjä valistaa.

Poistun hyvillä mielin putiikista ja sen jälkeen Juupajoelta. Pirteä kunta yllätti satunnaisen matkailijan tarjoamalla roppakaupalla ainutlaatuista nähtävää.

Koskenjalan museossa on sadoittain esimerkkejä designista, kuten nämä 1920-luvun muodikkaat miestenkengät. Pohjassa on Korkeakosken tehtaan logo.

  1. Kallenaution kestikievarin perustaminen erämaahan 40 kilometrin erämaataipaleelle oli rohkea yritys 1778. 1958 siitä tuli ainoa autenttisena säilynyt kievarimuseomme.

  2. Oriveteläissyntyinen Edward Wallenius perusti maan ensimmäisen kenkätehtaan Korkeakoskelle 1896. Hän johti sahaa Vladivostokissa 1910-luvulla, patasutitehdasta Kiinassa 1920-luvulla ja lakritsitehdasta Syyriassa 1930-luvulla. Wallenius kuoli Aleppossa 1943.

  3. Juupajoki sai yliopiston 1910, kun Hyytiälään sijoitettiin Helsingin yliopiston metsäasema, missä on yli sata vuotta tutkittu niin metsä- ja suoympäristöä kuin ilmastonmuutostakin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?