Matkat

Omintakeinen Kreeta on paikallisille maailman napa – koe ainakin nämä

Julkaistu:

Matkailu
Jos kreetalaiselta kysyy, miksei hän matkustele, hän todennäköisesti vastaa olevansa jo maailman keskuksessa. Siksihän muut tulevat saarelle!
Kone kaartaa illalla Iraklionin kentälle, joka on nimetty kreetalaisen kirjailijan Níkos Kazántakiksen mukaan. Busseja kulkee tiheään, ja pian olen Iraklionin ytimessä, Vapaudenaukio Platia Eleftheriaksella.

Kaupunkilaiset tungeksivat aukion laitamilla sekä lähibaareissa, ja iltavilkkautta lisää aitokreetalaista musiikkia soittava yhtye. Parin kappaleen jälkeen joukko nuoria miehiä lähtee spontaaniin perinnetanssiin.


Iltakymmeneltä aukio hiljenee, ja vetäydyn yöpuulle. Aamukahdeksalta suuntaan Iraklionin torikadulle, Odos 1866:lle.

Katukojut avautuvat, ja valikoimista paljastuu arkista käyttötavaraa, kuten vaatteita, kenkiä ja astioita. Tarjolla on myös kreetalaisia juustoja, lähituotettua lihaa ja kalaa sekä paikallisista oliiveista jalostettua luontaiskosmetiikkaa.


Kreetalaiseen elämänmenoon kuuluu kiireetön kahvilajutustelu. Aamuyhdeksältä miehet ovatkin valloittaneet jo enimmät kahvilapöydät.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aamu on otollista aikaa myös arkeologiseen museoon ja minolaiseen palatsialue Knossokseen tutustumiseen. Väkeä ei ole vielä tungokseen asti.

Arkeologinen museo on kattava katsaus minolaisuuteen. Tuhansien esineiden joukosta on vaikea bongata suosikkeja, mutta viehätyn nukkekotimaisesta minolaistalon pienoismallista sekä Sadonkorjaajien ruukusta, missä oliivinkorjuusta palaavat hahmot laulavat ja iloitsevat.

Nousen museolta paikallisbussiin, joka vie Knossokseen. Koska olen ostanut yhteislipun 16 eurolla, vältyn kassajonolta. Knossos on laaja ja hankala hahmottaa, mutta rekonstruktiot havainnollistavat muinaista komeutta. Täällä ei ole kuninkaallista mahtipontisuutta, vaan kansalaisaukioita ja kävelyportiikkeja.

 

Theriso on kreetalaisille pyhiinvaelluspaikka.

Päätän lähteä Iraklionista Rethymnoniin autolla. Vuokraaminen on mutkatonta, mutta sitä kreetalainen liikenne ei ole. Vartti menee tolkutonta ajotyyliä ihmetellessä, mutta sitten pääsen juonesta kiinni ja survon muiden sekaan.

Ensimmäinen kohteeni on Melidonin luola. Opastus sinne on hyvä, ja esitteitä jaetaan lippuluukulla jopa suomenkielisinä.

Kaltevat portaat laskeutuvat vuoren uumeniin, ja alhaalla kestää tovin, ennen kuin silmät tottuvat hämärään. Päähalli on häkellyttävä stalagmiittikatedraali. Keskellä on luuarkku, johon on koottu turkkilaisten 1824 luolaan surmaamien melidonilaisen luut.

Jatkan kohti Rethymnonia, mutta poikkean Arkadin luostarissa. Rakennus on 1500-luvun fasadeineen sinänsäkin kiinnostava, mutta se on myös turkkilaisvastaisen taistelun symboli. Luostariin linnoittautui 1866 joukko kreetalaisia, jotka mieluummin räjäyttivät itsensä kuin antautuivat.

Sankaripatsaiden rivistöllä kuuntelen, kuinka isoäiti kertoo lapsenlapsilleen yksityiskohtaisesti menneisyyden kauhuista.

Iloisempi kohde on luostarin omintakeinen kauppa. Perusmatkamuistojen sekä ikoneiden lisäksi löytyy rivistöittäin etiketittömiä rakipulloja.


Illaksi majoitun Rethymnonin itäpuolen rantahotellialueelle. Aamun rauhassa kävelen vanhaan kaupunkiin sekä linnoitukseen katsomaan venetsialaiskauden ja turkkilaisajan rakennuksia.

Kapeat kujat tarjoavat rautaisannoksen arkkitehtuurihistoriaa, ja lopuksi kipuan Fortezza-linnoitukselle. Muurien sisällä ei ole paljon nähtävää, mutta näkymät alas ovat huikeat.


Kolmantena päivänä jatkan kohti Haniaa, mutta teen mutkan etelärannikon Frangokastellon linnakkeeseen ja karuun Sfakian maakuntaan. Mutka vie aikaa, sillä kartalla mukavan näköinen tie kaventuu vuorilta laskeutuessani kiemuraiseksi kinttupoluksi.

Frangokastellon vierellä ei ole asutusta, vain pari kahvilaa. Toinen on osuvasti Fata Morgana – joka kevät 15.5. väitetään entisten sfakialaistaistelijoiden kohoavan merestä usvahaamuina, drosuliitteinä. Nyt heitä ei näy, ja tungoksetonta hiekkarantaa riittää.

Linnakkeelta on lyhyt matka Sfakian piskuiseen keskukseen, Hora Sfakioniiin. Istahdan yhteen rantaravintoloista kokeillakseni paikallista Sfakian piirasta. Se on kaksinkertainen räiskäle, jonka sisällä on kreetalaista mizithra-juustoa ja päällä hunajaa.

Juttelen 26-vuotiaan Giorgos Vraoudakiksen kanssa. Hän kertoo arvostavansa Sfakian omintakeista historiaa ja keittiötä, mutta valittaa matkailijoiden Sfakia-tietouden ohuutta.

Illaksi ehdin eloisaan Haniaan. Putiikkikujat ovat auki iltamyöhään, ja kiertelen niillä tovin. Omintakeisin on Dorotheou Episkopou -kadun Filo+Sofia, josta saa paikallista Hippocrates-ihmevoidetta, kistos-teeyrttiä ja kreetalaisia mietelausetauluja.

Viimeisenä aamuna ajan Therison vuoristokylään, jossa 1905 alkoi kapina autonomian saavuttaneen Kreetan liittämiseksi Kreikkaan, siis epäitsenäisyyskapina. Vähäiseen kylään rullaa kreetalaisia bussilasteittain, ja kaikki näyttävät poseeraavan kansallissankari Eleftherios Venizeloksen patsaalla.


– Theriso on kreetalaisille pyhiinvaelluspaikka, valistaa Thimári-kahvilan tarjoilija Athina Kandounaka.

Sukellus kreetalaisuuteen on takana, ja illan hämärtyessä astun Haniasta nousevaan koneeseen – matka Helsingistä taittuu kesäkaudella suoraan niin Iraklioniin kuin Haniaankin.

Kolme perikreetalaista

1. Sfakian karu maakunta saaren eteläosan rannikolla ja vuoristossa on oma maailmansa Kreetan sisällä. Sen asukkeja voi nähdä edelleen täysmustissa asuissa. Joka ikinen liikennemerkki on ampumalla rei´itetty vianomaisia halveksuen. Alueen keskuksessa Hóra Sfakíonissa kannattaa käydä maistamassa sfakialaisen keittiön makuja ja kuuntelemassa tarinoita lannistumattomista sfakiooteista.

2. Rethymnon on pieni rantakaupunki, mutta sen vanhassa osassa on lukemattomia venetsialaiskauden 1204–1669 ja turkkilaismiehityksen 1669–1898 lumoavia rakennuksia. Kruununa on venetsialaisten isäntien 1570 rakentama suunnaton linnoitus, Fortezza, joka on omiaan kiireettömiin mietiskelykävelyihin.

3. Knossosta ei yksikään historiasta kiinnostunut voi välttää. Tämän minolaismonumentin kohtaa parhaiten hiljaisina aamutunteina, sulkemalla silmänsä sekä kuvittelemalla iloiset minolaiset hyörimässä palatsin käytävillä ja aukioilla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt