Porton syliin – Pohjois-Portugalin helmi hellii ruokaturisteja - Matkat - Ilta-Sanomat

Porton syliin – Pohjois-Portugalin helmi hellii ruokaturisteja

– Portossa on pikku- ja suurkaupunki samassa paketissa, kertoo Portossa syntynyt ja siellä asuva Nelson Vieira da Silva.

Vila Nova de Gaian puolelta voi nähdä Porton vanhankaupungin koko patinoituneessa komeudessaan.­

10.11.2016 16:02

Clérigosin tornin huipulta levittäytyvä näköala on kaikkien 240 portaan kipuamisen arvoinen.

Lännen suuntaan katse yltää merelle asti, yli Palácio de Cristalin ja Arrábidan sillan. Idässä siintävät sumussa sinertävät vuoret. Etelässä näkymä vie Dourojoen yli punatiilikattoisille portviinikellareille, pohjoisessa vilahtaa Cedofeitan kävelykatu.

Vielä toistakymmentä vuotta sitten Dourojoen kupeessa sijaitseva Porto, Pohjois-Portugalin merkittävin kaupunki, oli monin paikoin likainen, ränsistynyt ja vaarallinenkin. Menneiden aikojen tomuista on kuitenkin kuoriutunut upea, uljas kaupunki, joka hurmaa vaateliaankin matkailijan ja on monen mielestä tällä hetkellä Euroopan paras kaupunkilomakohde.

– Portossa on pikku- ja suurkaupunki samassa paketissa, kertoo Portossa syntynyt ja siellä asuva Nelson Vieira da Silva.

Hän kertoo löytävänsä kotikaupungistaan niin historian kuin nykyajan, aavan meren ja maalaismaisemia. Satamakaupungille kansainvälisyys on ollut aina arkipäivää:

– Portossa eri kulttuurit kohtaavat, ihmisiä on tullut sekä eri puolilta Portugalia että ulkomailta, mikä antaa kaupungille monenlaisia sävyjä.

Parhaiksi kohteiksi da Silva mainitsee historiallisen keskustan rantakatuineen, joka on Unescon maailmanperintökohde, Serralvesin modernin taiteen museon 18 hehtaarin puistoineen sekä Foz do Douron, Dourojoen suun, missä joki yhtyy Atlantin valtamereen. Se on paras paikka seurata auringonlaskua tai viettää päivä rannalla. Clérigosin tornin lisäksi moni matkailija käy ihastelemassa São Benton rautatieaseman kaakelimaalauksia, Lellon kirjakaupan kaartuvia portaita, Palácio da Bolsan, entisen pörssitalon, vaikuttavaa arabisalia.

Ja tietenkin, tietenkin portviinikellareita, joista Porto ehkä parhaiten tunnetaan, vaikka ne sijaitsevatkin naapurikaupunki Vila Nova de Gaian puolella jokea.

Dourojoki tarjoaa elämyksiä.­

Gastronomia kävelee vastaan joka kadunkulmassa

Kyllä, olen tripeiro, vastaa Nelson kysymykseen ja selittää, mistä nimitys yleisimmän tarinan mukaan juontuu.

– Vuonna 1415 kruununprinssi Don Henrique lähti Portosta käsin valloittamaan Ceutaa, Portugalin ensimmäistä jalansijaa Afrikassa. Kaupunkilaiset luovuttivat laivastolle kaiken lihan, mitä heillä oli, ja söivät itse sen mitä jäi jäljelle: sisälmykset, tripas.

Sisälmysmuhennos portolaiseen tapaan, Tripas á moda do Porto, on yhä suosittu perinneruoka ja monen ravintolan listalla.

Gastronomia käveleekin vastaan joka kadunkulmassa. Kaupungin elävöityessä on perinteisten ruokapaikkojen ohelle avattu moderneja ravintoloita ja kahviloita, jotka tarjoavat niin hampurilaisia uusin höystein kuin meheviä pihvejä ja grillattua kalaa. Nelsonin oma suosikkiruoka on mustekala. Kalaruokien lisäksi Nelson suosittelee kokeilemaan Francesinhaa, pihvillä, kananmunalla, kinkulla ja makkaralla täytettyä paahtoleipää, joka on kuorrutettu erityisellä kastikkeella ja juustolla. Kun sellaisen on syönyt, ei nälkä koputtele vatsaa vähään aikaan.

Ravintolat tarjoavat nälkäiselle matkalaiselle hedonistisia herkkuja.­

Porto on gastronomin päiväuni. Ruokakaupat myyvät poikkeuksetta tuoreita ja maukkaita kasviksia ja hedelmiä.­

Ruumiin ja hengen ravintoa pikkurahalla

Suomalaiselle lompakolle Porto on varsin edullinen lomanviettopaikka, eikä pelkästään edullisten ostosten vuoksi. Ruumiin ja hengen ravintoa saa pikkurahalla. Toki suosituimmilla turistialueilla hintataso on korkeampi kuin sivukatujen pikkuravintoloilla, joissa yksinkertainen päivän lounas kiikutetaan pöytään muutamalla eurolla.

Majapaikoissa on valinnanvaraa hostelleista hyvinvarustettuihin lomahuoneistoihin ja viiden tähden hotelleihin. Parhaimmat näköalat – kuten ne, jotka avautuvat Serra do Pilarin luostarin luota tai Douro­joen Vila Nova de Gaian puoleiselta rannalta – ovat ilmaisia, eivätkä sisäänpääsymaksut muuallekaan vie varoja liikaa.

– Porto on mysteerien kaupunki, kertoo Nelson Vieira da Silva.

– Täällä voi löytää kätkettyjä tarinoita, rakennuksia, ääniä, ihmisiä ja makuja pitkin kaupunkia.

Valokuvausta harrastavana hän on tutustunut kotikaupunkinsa syrjäisiinkin kolkkiin. Viime vuosina keskustan rapistuneita rakennuksia on kunnostettu kiivasta vauhtia, osittain voimakkaasti lisääntyneen turismin tarpeisiin. Nelson kiittää kehityksestä sekä nykyistä pormestaria että yritteliäitä ja innovatiivisia asukkaita.

Osa Porton viehätyksestä piilee kuitenkin juuri sen rapistuneisuudessa: vanhoissa rakennuksissa, joiden kauneus on iätöntä ja ajatonta, vaikka maali olisi vuosien saatossa kuoriutunut ja kaakeleissa halkeamia. Se hivelee monesti silmää hellemmin kuin tyylikäs täydellisyys.

Niin, ja ihmiset. Ihmiset tekevät kaupungin, ja portolaiset, tripeirot, kuten ylipäätänsäkin portugalilaiset, ottavat vierailijan vastaan suurella lämmöllä, vakuuttaa Nelson ja kehottaa tutustumaan Portosta käsin myös muihin pohjoisen Portugalin kaupunkeihin.

Mutta ensin on nähtävä Porto. Kiivettävä Clérigosin tornin huipulle. Käytävä vanhassa kirjakaupassa. Kiivettävä kiviset rappuset ja kuljettava kapeita kujia. Ylitettävä kimmeltävä Dourojoki päätähuimaavan korkeaa kaarisiltaa pitkin. Maisteltava makeaa portviiniä ja muita kaupungin erikoisuuksia. Nähtävä auringon vaipuvan Atlanttiin.

Koettava yksi elämän parhaista elämyksistä, päivä hurmaavassa Portossa.Anu Patrakka

Dourojoen yli kurottava kaarisilta on Porton ikoninen maamerkki.­

Clérigosin tornista voi nähdä koko Porton aina Atlantille saakka.­

Vanhankaupungin katedraalit ovat tärkeä osa Porton karismaa. Niistä tunnetuin on kuvassa näkyvä Sé.­

Portossa erilaiset kulttuurit kohtaavat.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?