Tanger vapauttaa. ”Tangerissa voit olla kuka tahansa. Voit hankkia entisestä poikkeavan persoonallisuuden, kirjoittaa uusiksi menneisyyden, sukeltaa alitajuntaan ja aloittaa elämän uudelleen nollasta”, hehkuttaa Josh Shoemaken vuonna 2013 ilmestynyt Kirjallinen opas Tangeriin. Shoemake palauttaa Marokon pohjoisosassa sijaitsevan Tangerin viehätyksen kaupungin 1920-luvun kulta-aikaan.
Ehkäpä vakoojia vilisseen menneisyyden takia uusimman James Bond -elokuvan Spectren kohtauksia kuvattiin Tangerissa. Tanger toimi myös Bernardo Bertoluccin Suojaava taivas -elokuvan filmauspaikkana 1990-luvun alussa. Paul Bowlesin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan pääosassa nähtiin John Malkovich, jonka roolihahmo joutui kuoleman jahtaamaksi Marokossa.
Tanger on hämäräperäisten kertomusten ja mystisten katoamisten kaupunki. Silmäniskun päässä Espanjan rannikosta ja Gibraltarin salmesta sijaitseva kaupunki on Napolin ja Marseillen kaltaisista, särmikkäistä satamista kiinnostuneen matkailijan unelmakohde.
Se on myös helppo. Nouvelle villen eli uuden kaupungin läpäisevä Boulevard Mohammed V ja rannan suuntainen, satamasta Malabataan menevä Boulevard Mohammed VI ovat Tangerin kaksi pääkatua.
Mutta jos käytät taksia, muista, että kuskit eivät ymmärrä ville nouvelle -käsitettä. Pääkatua kutsutaan Bulevardiksi, rantaa Playaksi ja satamaa Marsaksi. Medina, vanhakaupunki, on souk barra.
Muuri ympäröi vanhaa kaupunkia.
Miehet viettävät aikaa kaduilla.
Kapeiden kujien romantiikkaa.
Tangerin kaduilla kävellessä voi tuntea kulkevansa ajassa taaksepäin.
KÄVELEMINEN on paras tapa tutustua Tangerin mielenkiintoisimpaan antiin. Elämystä avittaa pikakurssi historiaan. 1920-luvulla Tanger oli niin kuuma matkakohde, että siitä puhuttiin samassa lauseessa Pariisin ja New Yorkin kanssa. Kun Ranska vuonna 1923 jakoi Tangerin Espanjan, Portugalin, Italian, Alankomaiden ja Belgian, Ruotsin ja Englannin kanssa, kaupungista tuli vapaasatama.
Huumeet, vakoojat ja vapaa rakkaus kaikissa muodoissaan houkuttelivat paikalle taiteilijoita ja tähtiä. Ja kaikki tulivat: Barbara Hutton näytti länsimaalaisille, että Afrikka oli turvallinen. Tennessee Williams tuli ja lähti, Paul Bowles tuli ja jäi.
Tanger painui unohduksiin, kun Marokko päätyi vuonna 1956 marokkolaisille. Kuningas Hassan II häpesi Tangerin epämääräistä mainetta eikä sen vuoksi panostanut kaupunkiin.
Hänen poikansa Mohammed VI näkee Tangerin mahdollisuudet Afrikan, lännen ja Välimeren risteysasemana. Kuningas on pannut tuulemaan ja nyt Tangeriin on syntymässä Afrikan suurin satama. Nopean yhteyden rautatien Casablancaan on määrä aueta tänä vuonna.
Kaupungin kunnostaminen on käynnissä ja näkyy Tangerin vanhassa medinassa. Kadut ovat puhtaita ja korostavat rakennusten upeaa arkkitehtuuria, joka vaihtelee andalusialaisen, maurilaisen, marokkolaisen ja siirtomaa-ajan tyylien välillä.
Perinteiset sisäpihalliset riad-talot ovat enimmäkseen ulkomaalaisten omistamia. Hotellien loisto pitää matkailijan sopivan etäisyyden päässä uuden kaupungin ankeudesta. Yksityisten säätiöiden restauroimat monumentit tuovat mieleen Tangerin loiston päivät.
Maalarit kunnostavat julkisivuja ja vasaran naputusta kuuluu rakennuksen sisäpuolelta. Grand Hotel Villa de Francen kokonainen huone on kunnostettu Henri Matissen kunniaksi ja Librairie de Colonnes -kirjakauppa on palautettu Samuel Beckettin aikojen kuosiin.
Jopa rähjäinen Tanger Inn on kokenut muodonmuutoksen. Eikä muutos kumarra pelkästään menneisyydelle. El Morocco Club ja Cinema Rifin Grand Soccolle levittäytyvä kahvila ovat muodostuneet Tangerin uuden sykkeen keskukseksi.
Näkymä Tangerin satamasta.
Hunajaiset pikkuleivät pohjoismarokkolaiseen tapaan.
Minttuteen yliannostusta ei voi estää.
Arjen välähdykset antavat kuvan marokkolaisesta kaupungista, jossa islam ohjaa ihmisten tekemisiä. Pojat potkivat palloa ja kiljuvat vastalauseita Allahin nimeen, jos heitä yrittää kuvata.
Kuvauslupa heltiää yhdellä eurolla. Edes kissoja ei saa kuvata, sillä ” he eivät pidä siitä”.
Nainen pumppaa vettä medinan kaivosta. Naapurin rouvat ilmestyvät parvekkeelle vaihtamaan kuulumisia. Tangerin vanhankaupungin kaduilla ei näy miehiä. He kulkevat Rue de la Libertea kohti Zoco Chico -aukion kahviloita juomaan minttuteetä. Naiset pysyvät kotona. Ja viihtyvät hyvin toistensa seurassa, lapsia hoitaen, meille kerrotaan.
Lounaalla todistan paikallista rakkaustarinaa, kun nuoripari uppoaa toistensa silmiin perinteisessä ruokapaikassa. Ehkä tytöstä varttuu uusi kotirouva medinan kortteleihin. Kun muusikot virittävät soittimensa ja aloittavat tunnin konsertin, he pitävät portaiden yläpään sulkemalla huolta siitä, että paikassa virvokkeita nauttivat turistit maksavat poistuessaan ”ilmaisesta” viihteestä.
Kivenheiton päässä odottavat soukit aarteineen ja Made in China -krääsävuorineen. Kun alkaa sataa, sateenvarjoja ei tarvitse tyrkyttää. Kauppa käy.
Piipahda Espanjasta
EDESTAKAINEN lento Helsingistä Tangeriin maksaa 400 euron molemmin puolin, mutta vaihtoajat voivat olla pitkiä.
Espanjan eteläisimmän kärjen Tarifasta kulkee lautta Marokkoon. Lauttamatka Tangeriin kestää 25 minuuttia. Lautta kulkee kahden tunnin välein ja vie suoraan kaupunkiin. Viimeinen lautta Espanjaan lähtee kello 22.
Kolme Tangerin herkkua
1. Tajine on saviruukussa valmistettua pataa, jonka olennainen osa lihan ohella ovat hedelmät ja vihannekset. Luumut ja aprikoosit tuovat tajineen makeutta.
2. Harira-keitto valmistetaan kik-herneistä ja oliiviöljystä. Harira maustetaan sahramilla, inkiväärillä ja pippurilla.
3. Leipä Tangerissa vaihtelee rasvaisesta harshasta litteään rghaifiin ja pehmeään beghririin. Leivän päälle laitetaan hunajaa tai vuohenjuustoa.