Taiteilijan vinkit karuun, mutta kauniiseen Tallinnaan: Neuvostoruokaa ja vankilan terassi - Matkat - Ilta-Sanomat

Taiteilijan vinkit karuun, mutta kauniiseen Tallinnaan: Neuvostoruokaa ja vankilan terassi

Monilahjakkuus Kivi Larmola on asunut Tallinnassa yli kaksi vuotta ja tuntenut kaupungin 1970-luvulta asti. IS:n kolmeosaisen Tallinna-sarjan toisessa osassa Larmola esittelee salaisen kaupunkinsa, joka löytyy niin maan alta kuin kaupungin laidalta.

Patarein linnoituksen piikkilangat ovat karu tuulahdus traumaattisesta menneisyydestä.

16.7.2016 9:22

Kuku Kohvik -kahvila sijaitsee paraatipaikalla, Vabaduse väljak -aukion pohjoisreunalla Tallinnan polttopisteessä. Silti 1935 perustettu paikka on pysynyt vaihtoehtoväen kulttuurikapakkana.

Terassilla vilkuttaa punaposkinen partaniekka. Sarjakuvataiteilija-muusikko-kääntäjä Kivi Larmola, 50, on taiteilijavaimonsa Sannan kanssa vaikuttanut paikallisissa alakulttuuripiireissä siitä asti, kun he vähän yli kaksi vuotta sitten muuttivat Englannin Manchesterista ensin Kuku Kohvikin yläkertaan ja sitten Kadriorg-puistoon.

Taiteilija Kivi Larmola istuu tämän tästä Kuku Kohvikin terassilla inspiroitumassa. Hänen tuotantoonsa kuuluu sarjakuvien lisäksi muun muassa äänilevyjä ja Aku Ankan suomennoksia.

– Istun tässä melkein aina, kun haen ideoita. Poltan tupakkaa, juon kaljaa ja katson, kun Tallinna kävelee ohi, Larmola kertoo.

Taiteilija imaisee tuoppinsa tyhjäksi: nyt mennään syömään neuvostoruokaa. Matka Vabaduse väljakin alla olevan parkkihallin ja siellä olevien alkuperäisten kaupunginmuurin jäänteiden läpi Viron venäläisen teatterin kellarikerroksessa sijaitsevaan Art-Salong Grao -ravintolaan on metrimäärässä mitätön, mutta henkisesti puolen vuosituhannen mittainen.

Vabaduse väljak -aukion alla on parkkihalli, jossa voi nähdä Tallinnan alkuperäistä kaupunkimuuria.

Valeparketilla, ruseteilla ja punaisilla samettiverhoilla sisustettu ruokasali edustaa ehtaa neuvostoestetiikkaa. Neljällä ja puolella eurolla posliinilautaselle saa kokoelman kotletteja, raasteita ja aavistuksen liisterisiä paistettuja perunoita. Tämä oli hienostokulttuuria Neuvostoliitossa 1976, kun kymmenvuotias Larmola ensimmäistä kertaa henkäisi Tallinnan ilmaa.

Sen jälkeen taiteilija on vieraillut Tallinnassa usein ja todistanut niin 1980-luvun perestroikan kuin 1990-luvun villin lännen järjestäytyneine rikollisuuksineen. Silti hän kokee päässeensä paikallisväriin kiinni kunnolla vasta nyt, kun hän on oppinut vähän viroa ja sisäistänyt muun muassa, että paikallisilla on oma tyylinsä ilmaista asioita rivien väleistä.

Art-Salong Grao -ravintola edustaa ehtaa neuvostoestetiikkaa punaisine verhoiluineen.

Art-Salong Grao on palanen mennyttä maailmaa – ja kenties pian poissa, taiteilija ennustaa.

– Täällä saa erikoisessa ympäristössä omituisen lounaan, ja tässä vaiheessa tämä on vielä mahdollista nähdä.

VATSA täynnä on mukava jatkaa muutama kilometri luoteeseen. Patarein linnoituksessa Suomenlahden rannalla neuvostohistorian traumat märkivät vielä kosteina.

Patarei-vankilasta aukeaa näkymät merelle.

Taksikuski, siilitukkainen varhaiskeski-ikäinen mies, kertoo lusineensa Patareissa 1990-luvun alussa. Linnoitus toimi 82 vuotta vankilana, jossa oli epäinhimilliset olosuhteet. Larmolan mukaan Helsingistä tulevan Georg Ots -laivan linnoituksen puoleiset ikkunat peitettiin satamaan tullessa, jotta vankila olisi jäänyt mahdollisimman monelta näkemättä.

Tiilihirviön kolkko tunnelma innoittaa Larmolaa väkevämmin kuin esimerkiksi Kalamajan hipsterikorttelit. Nykyään vankilan terassilta saa kahvia ja purtavaa. Larmola tilaa kahvin kyydittäjäksi Vana Tallinn -likööriä.

– Suurin osa Viron älymystöstä oli täällä vieraina vasten tahtoaan, hän sanoo.

He, jotka kokivat Neuvosto-Viron raadollisimmat puolet, eivät aina muistele menneisyyttä mielellään. Larmolan mukaan Patarein kaltaiset monumentit kuitenkin siirtävät menestyksekkäästi historiatietoisuutta nuoremmille polville.

– Nykyiset kaksikymppiset haluavat tietää mitä tapahtui, kun isä lakkasi puhumasta. Se on hirveän hyvä, jos se saa haavat paranemaan.

Entisen vankilan kolkko tunnelma inspiroi Larmolaa.

KAUNIIN merimaiseman ja ahdistavan linnoituksen ristiriita kirvoittaa Larmolan huulilta pohdintaa:

– Olen Tallinnassa asuessani alkanut pohtia meidän pienten kansojen erilaista aikakäsitystä ja siihen kuuluvia erilaisia haasteita.

Hänen valmisteilla oleva sarjakuva-albuminsa Tulenvalkea yö sijoittuu Tallinnaan, ja siinä hän pureskelee näitä ajattomia kysymyksiä.

Larmolan mukaan virolaiset taiteilijat eivät ole kangistuneet vakiintuneisiin tapoihin. Yllättäen terassille ilmestyy heistä yksi, Larmolan yhtyetoveri, runoilija ja kirjagraafikko Asko Künnap. Tämä työstää viereisessä satamassa Fata Morgana -nimistä katamaraania seilauskuntoon.

Kivin kaveri Asko Künnap ja hänen vaimonsa Julia Künnap kunnostavat katamaraania.

Kivi Larmola katsasti taiteilijaystävänsä Asko Künnapin keskeneräisen katamaraanin.

Künnap kutsuu veneen uumeniin. Larmola kipuaa pienet tikkaat ylös ja ujuttautuu pressun alta keskelle bensiininhajuista sisätilaa. Kajuutta on väärällään maalipurkkeja ja työkaluja.

Fata Morgana näyttää erittäin keskeneräiseltä, mutta Künnap vannoo sen pääsevän vesille kahden viikon päästä. Voi ollakin, sillä veneen kimpussa häärii nytkin viisi ystävää. Tallinnassa samanhenkiset vetävät yhtä köyttä.

– Keskinäistä selkäänpuukotusta ei ole juuri ollenkaan, Larmola kehuu.

– Pienessä maassa ymmärretään, että jokainen onnistuminen on kaikkien yhteinen. Historia on täynnä raskaita asioita. On tärkeää katsoa tulevaisuuteen ja keksiä uusia näkökulmia.

Mitkä ovat sinun vinkkisi Tallinnan salatuiksi helmiksi? Kerro ja kommentoi!

Kivi Larmolan vinkit

1. Kuku Kohvik, Vabaduse väljak 8

2. Parkkihalli, Vabaduse väljak

3. Art-Salong Grao, Vabaduse väljak 5

4. Patarein linnoitus, Kalaranna 2

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?