Matkat

Ulkomaat – maailman paras maa

Julkaistu:

Kun suomalainen käy ulkomailla, se tulee sieltä nykyään yhä tyytyväisempänä takaisin.
Ei siksi, että olisi kiva olla Suomessa, vaan siksi, että on kiva olla Suomessa kertomassa, mikä Suomessa on huonommin kuin siellä, missä suomalainen juuri kävi.

Parhaimmat matkaajat saavat jalostettua matkansa ansiosidonnaisiksi ajatuksiksi. Sellaiselle kotiinpaluulle on nimikin, rikurantautuminen. Se on sitä, kun maksetaan siitä, että matkoilta saavuttuaan tekee valheellisen yleistyksen Suomesta ja maailmasta: Vain Suomessa vauvat eivät saa juoda viiniä aamuyöhön saakka terassilla talvella, on tää niin negatiivinen maa.

Viimeksi Helsingin Sanomien sivuille rikurantautui televisiosta tuttu luova johtaja Henkka Hyppönen. Hyppönen on ollut Australiassa kuukauden, ja sen sijaan, että kirjoittaisi koskettavasti kenguruista, Hyppönen kirjoitti omista Suomi-turhautumistaan Australian avulla.

Hyppönen oli vähän syväkelaillut Australian ja Suomen eroja ja tullut siihen tulokseen, että Suomen vika on suomalaiset.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Australiassa Hyppönen oli kohdannut luovuutta, energiaa ja jotain kolmatta asiaa, jota rikurantautujat aina ulkomailla kohtaavat.

Niitä varmaan kohtaakin, jos pomppii hyppösmaailmassa, jossa ensimmäinen aikuinen sanoi juuri, että muutos on liike, ei sämpylä, ja neljä muuta aikuista oli ihan, että how deep is your love.

 

Täällä on koaloja, ne on ihania, miksei Suomessa oo koaloja, sais olla.

Noiden luovien kohtaamisten ulkopuolelta löytyy sitten maa, joka riistettyään ensin aboriginaalit alkoholisteiksi, työntää nyt pakolaiset toisiin maihin, kun niiden vastaanottaminen on sen verran sottaista touhua, mutta ei siitä sen enempää, koska Hyppösellä oli ihan parasta Australiassa, mistä seuraa että Australia on ihan paras paikka.

Australia on ihan paras paikka, koska siellä ”ihmiset toteuttavat ideoitaan eivätkä tuota kyynistä narinaa”, joka on siitä hauska lause, että se edustaa tyylipuhdasta kyynistä narinaa.

Australiassa uskotaan tulevaan, mutta ”meillä ei ole uskottavaa, toiveikasta unelmaa tulevaisuudesta. Sen sijaan meillä on idea kriisistä.”

Keitä ovat nämä Hyppösen ”me”? No juuri te. Kun rikurantautuja käyttää sanaa ”me”, se tarkoittaa ”teitä” eli ”niitä”, jotka sanojan mielikuvituksessa omaavat väärän asenteen. Ne ovat aina este edistykselle, niillä on aina negatiivinen asenne, niistä ei kumpua ratkaisulähtöistä energiaa ja yksi niistä lähti kesken pois, vaikka Hyppönen juuri luennoi läsnäolon voimasta.

Jos Hyppönen olisi halunnut hieman älyllisemmin verrata Suomea ja Australiaa jälkimmäisen eduksi, hän olisi voinut kirjoittaa, että terkkuja täältä Australiasta, täällä on koaloja, ne on ihania, miksei Suomessa oo koaloja, sais olla, se on meidän eli teidän vika, te ette tykkää koaloistakaan.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt