3 syytä matkustaa tarinaniskijöiden Dubliniin - Matkat - Ilta-Sanomat

3 syytä matkustaa tarinaniskijöiden Dubliniin

Dublinissa on parasta värikäs katukuva ja paikalliset tarinaniskijät.

31.5.2015 7:01

Irlannin pääkaupungista Dublinista on kuoriutunut mannermainen kaunotar sitten viime näkemisen.

Dublin oli parikymmentä vuotta sitten nuhruinen, unelias kaupunki. Elävyyttä harmauteen toivat pubit, joissa oli helppo päästä juttusille kaupunkilaisten kanssa.

Onneksi irlantilaiset ovat pysyneet samanlaisina iloisina tarinaniskijöinä., ja nykyään Dubliniin voi matkustaa myös hyvän ruoan ja designin takia.

  1. Maistuisiko herkku- ja muotikierros?

Kaupunkiin on avautunut paljon etnisiä ruokapaikkoja, etenkin sushi näyttää olevan irlantilaisten suosiossa.

Ruokatarjonnasta on kiittäminen muun muassa halpalentoyhtiöitä.

– Niiden ansiosta irlantilaiset pystyvät lentämään eri puolille maailmaa. He ovat tutustuneet eri maiden makuihin, munakoisoihin, mausteisiin, susheihin, ja alkaneet vaatia kotimaassaan näitä, Dublinissa ruoka- ja muotikierroksia järjestävä Sophie White selvittää.

Sophie kertoo Irlannin isosta ruokabuumista, joka valtasi maan 1800-luvulla. Tuolloin irlantilaiset oppivat perunan käytön espanjalaisilta. Espanjalaiset taas eivät niin perunasta piitanneet.

Saarivaltiossa perunasta tuli keittiön tukipilari. Perunaa oli helppo kasvattaa kiviaitojen pilkkomalla maaseudulla.

Ruokakierroksella opas selostaa, miten irlantilaiset ovat ottaneet vaikutteita muualta ja yhdistäneet kansainväliset tuulahdukset omiin raaka-aineisiinsa.

Hollanti on antanut innoituksen juuston valmistukseen, Ranska suklaaherkkuihin.

Pienissä pubeista istuu paikallisia tarinaniskijöitä.­

Ruoan lisäksi irlantilaiset esittelevät mielellään käsityötaitojaan.

Maa tunnetaan tweedistä ja villakankaista. Nuoret suunnittelijat ovat loihtineet perinteisistä kankaista omia luomuksiaan.

Suunnittelusta huomaa, että irlantilaiset pitävät käytännöllisistä vaatteista. Hepenistä ei ole saarivaltiossa paljon iloa. Vaatteiden on sovittava sateiseen ja tuuliseen säähän.

Yksi kansainvälinen muotinimi on hattujen suunnittelija Philip Treacy. Hänen hattujaan on kuninkaallisen perheen naisväellä.

– Prinssi Andrew’n ja Sarah Fergusonin tyttärillä on Treacyn hatut. No, he eivät ole ehkä ihan parasta mainosta, irlantilaisnainen selittää Design Center -liikkeessä.

2. Viikinkien matkassa

Lisää mielenkiintoisia tarinoita kuullaan Dublinin perustaneista viikingeistä kertovalla kiertoajelulla.

Puolentoista tunnin kierros etenee erikoisvalmisteisella hökötyksellä, joka huristelee niin maalla kuin vetten päällä.

Kömpelö kulkupeli on maalattu kirkkaan keltaiseksi. Kyytiin nouseva saa päähänsä viikinkien sarvipäisen kypärän.

Ennen jokimatkaa apurit kiinnittävät kulkuneuvon reunoihin kellukkeet, sen jälkeen kierros Dublinia halkovalla Liffey-joella voi alkaa.

Ranskalaiset tutustuttivat irlantilaiset suklaaherkkuihin.­

Kyyditettävien tehtävä on pelotella kadulla kulkevia vihollisia: kelttejä.

– Yksi vihollinen on kahvikeltti. Hän kulkee kadulla kahvimuki kädessä.

– Toinen kohde on keltti, jolla on kartta kädessä, kierroksen opas luo taisteluhenkeä.

Viikinkien tehtävä on heristellä nyrkkiä ja karjua niin, että parhaassa tapauksessa kahvikuppi lentää keltin kädestä.

Karjumiset ja nyrkin heristelyt tuottavat laihan tuloksen. Kadun keltit vain vilkuttavat kypäräpäisille viikingeille.

3. Aivan muina Bonoina

Joella opas näyttää pientä taloa. Sen suojissa maan ylpeys U2 on nauhoittanut hittinsä. Matkan varrelle jää myös iso konttorirakennus, jossa toimii Googlen Euroopan päämaja.

– Uskallan vasta nyt ­vesiajelun jälkeen sanoa, että nämä ajoneuvot on tehty 80 vuotta sitten Normandian ­maihinnousua varten, opas kertoo.

Kierroksen päätteeksi sopii käynti Little Museum -nimiseen museoon.

Paikan vetonaula on U2:lle omistettu huone, jonka esittelee bändin voittokulkua.

Näyttelyä kävivät katsomassa myös bändin keulahahmot Bono ja Edge.

Kaksikko onnistui pysyttelemään tuntemattomina, vaikka Dublinissa luultavasti kaikki tietävät ja tuntevat bändin jäsenet.

– Olin täällä, kun miehet ­kävivät, enkä huomannut ­mitään, opas näyttää museon vieras­kirjaa, johon ovat tallentuneet erikoiset nimikirjoitukset.

Käsialan tutkijat vahvistivat, että kirjoitukset todella kuuluvat Bonolle ja Edgelle.

Kömpelö kulkupeli on maalattu kirkkaan keltaiseksi. Kyytiin nouseva saa päähänsä viikinkien sarvipäisen kypärän.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?