1. Villa Borghesen vallatonta ulkoelämää
Villa Borghesen kaupunkipuiston laidalla sijaitsevasta Aldrovandi Palace -hotellista on 20 minuutin kävelymatka Espanjalaisille portaille.
Kävelyn aikana ilmassa voi aistia kevään. Ensimmäiseksi sen tunnistaa hajusta. Puiston laidan eläintarhassa kisailevien norsujen eläimellinen haju on voimakas, mutta tänään se ei onnistu houkuttelemaan kävelijää Zoon portista sisään. Eläimistä kun ei ole puistokävelyllä pulaa, siitä pitävät huolen Villa Borghesen penkeillä makailevat villikissat.
Lavallinen kukkaloistoa.
Villa Borghesen puisto on erityisesti ulkoilusta pitävien roomalaisten suosiossa. Juoksijat, rakastuneet ja perheet nauttivat 24 asteen lämmöstä ja auringonpaisteesta. Nuori nainen lukee kirjaa puun oksalla, hääparit katsovat valokuvaajan käskystä toisiaan silmiin ja lapset leikkivät Dianan temppelin sorsien kanssa.
Villa Borghesessa on myös taidetta. Antiikin aikaiset huvilat houkuttelevat maalaustaiteen ystäviä Galleria Borgheseen ja Villa Giuliassa sijaitsevaan etruskilaisen taiteen museoon.
2. Kuhinaa Espanjalaisilla portailla
Kevät on tullut myös kuuluisille Espanjalaisille portaille.
Maalauksellisimmillaan se on Via Marguttalla, jonka taidegallerioiden ja antiikkiliikkeiden lomassa pensaat ja kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. Venäläinen puheensorina täyttää trattoriat ja osteriat.
Via del Babuino täyttyy shoppaajista. Kahviloiden terassien pöydissä otetaan aperitiivi ja puolen tunnin tauko.
Villatakki on liikaa, mutta cappuccino juuri täydellinen roomalaisen katukuvan ihailemiseen.
Seinät kukkivat Via Marguttalla.
Museo-ateljee Canova Tadolinin kahvila on romantikkojen suosiossa. Kahvilan erityispiirteenä ovat patsaat. 1818 perustettu Antonio Cadovan entinen studio elää uutta renessanssia aidon kokoisten kipsiveistosten keskellä aterioivien rakastavaisten kohtaamispaikkana.
3. Suihkulähteiden ja huolettomuuden aikaa
Romanttista on myös suihkulähteiden solina. Se on keväisen Rooman kauneinta musiikkia. Suihkulähteistä suurin eli Fontana di Trevi tunnetaan Federico Fellinin Ihana elämä -elokuvasta. Moni muistanee kohtauksen, jossa Anita Ekberg maistoi suihkulähteessä kylpemällä ihanaa elämää.
Oceanuksen patsaan vartioimaan Trevin suihkulähteeseen heitetty kolikko takaa paluun keväiseen Roomaan.
Piazza Navonalle kulkiessa tajuaa, että Rooma on kylien muodostama suurkaupunki. Kapeilla kujilla aika kääntyy vuosisatojen taakse, mutta Navonalla ollaan taas nykyajassa.
Kevät on katutaiteilijoiden juhlaa, sillä auringosta juopuneet turistit palkitsevat avokätisesti hyvästä esityksestä.
Kevät on katusoittajien kulta-aikaa.
Roomassa ei tarvitse pelätä nälkää, sillä sen tyydyttäminen on helppoa ja hauskaa. Keväällä syödään ulkona, kylki kyljessä tuntemattoman naapurin kanssa, laukkua ja kännykkää toisella silmällä vahtien.
Monelle matkailijalle Rooman ainoa oikea ruoka löytyy pastan, pizzan ja pyhä gelaton kolmiyhteydestä, eikä heitä voi vakaumuksesta moittia.
Roomalainen lohturuoka maistuu juuri siltä mistä romanttiset kevätpäivät on tehty: auringolta ja nuoruuden huolettomuudelta.
Prosecco kuplii ja köyhän kansan pizzaa kuluu. Valittavana on joko tomaatin makuinen pizza rosso tai valkoinen pizza bianco. Jos niihin on kyllästynyt, on kyllästynyt elämään. Ja jokaista ateriaa saattelee tietenkin sanoinkuvaamaton jäätelö.
4. Muodikkaasti boheemissa Montissa
Rooman vilkkain väylä Corso sulkeutuu kello 18 jälkeen liikenteeltä. Roomalaiset kävelevät kuin kuninkaat keskellä tietä. He ovat matkalla aperitiiveille Montiin, Rooman trendikkäimpään kaupunginosaan.
1940-luvulla ilotyttöjen ja rikollisen alamaailman suosima Monti on nykyään Rooman "uusi Trastevere", suosikkikaupunginosa, jonka mukulakivikaduilla designereiden ompelukoneet laulavat ja koruseppien vasarat naputtavat.
Piazza Navonan auringossa tarvitaan lierihattua.
Montissa sukupolvet kohtaavat: tyylikäs pukumies ja rento opiskelija syövät rinnakkain melanzane di parmigianoa Ai Tre Scalinissa.
Fontana di Piazza della Madonna dei Montin marmoriportailla notkuva nuoriso pureskelee päivällä piadina leipää. Yöllä sama lössi jakaa keskenään viinipullollisen.
Montin 1960-luvun baareista puuttuu pintakuohu. Sen tilalla on perinteitä. Traditioista pidetään trendikkäimmissäkin paikoissa kiinni. Lounasaikana kuhina hiljenee. On aika syödä, ja ruokailu on pyhää. Kevät on tuonut lautasille parsan ja artisokan ja muut sesongin antimet.
On tiistai, kalapäivä. Parlamentin kulmalla sijaitsevasta Monteciriosta leijailee kadulle tuoreen kalan aromi.
Monteciriossa kannattaa tilata ainakin grillattuja mustekaloja ja päivän kalaa.
Tavola Caldn maukas pizza taltuttaa nälän.
Tärkeät asiat saavat odottaa, sillä nyt syödään. Katsellaan vastapäätä istuvaa lähimmäistä silmiin, ja syödään lisää. Juodaan lasillinen viiniä ja huomataan, että kevät on Roomassa aika ihanaa aikaa.
Kaupungin arkkitehtuuri kimmeltää auringossa.