Postojnan tippukiviluolat, Slovenian hienoin nähtävyys - Matkat - Ilta-Sanomat

Matka maanalaiseen Sloveniaan

Kun on Euroopan sydämessä, voi tavallisessa lounaskeskustelussa kuulla sadan vuoden historian kolmessa lauseessa. Lounastamme Sloveniassa, pienessä EU-maassa Adrianmeren pohjukassa.

Juna kuljettaa matkalaisia läpiPostojnan jylhän luolaston Sloveniassa.­

14.6.2010 16:37 | Päivitetty 15.6.2010 6:05

Isoisäni oli itävaltalainen sotilas. Isäni taisteli italialaisten joukoissa. Itse kävin 16 kuukauden asepalveluksen

- Titon aikana Jugoslavian armeijassa. Nyt meillä ei ole asevelvollisuutta, vain palkka-armeija - kuulummehan Natoon.Äänessä on Peter Stéfin, Slovenian suurimman turistinähtävyyden Postojnska Jaman 56-vuotias markkinointipäällikkö.

Puhetta piisaa. Ohimennen hän mainostaa maansa turvallisuutta; turistin ei tarvitse olla huolissaan kukkarostaan.

Sotaakin liipaistaan.

Slovenia selvisi Jugoslavian osavaltioista vähimmällä. Vain kymmenen päivän taistelut, muutama uhri ja itsenäisyys.

`tefin on ehtinyt toimia laskuvarjokouluttajana, hiihdonopettajana, poliisina.

Viehättävin kaikista työmaista on kuitenkin mahtava Postojnska Jaman tippukiviluolasto, jonka paikallinen Luka löysi vuonna 1818. Seuraavana vuonna se avattiin yleisölle.

- Ottakaa lämmintä päälle, luolissa on aina vain kahdeksan astetta. Kosteusprosentti on lähellä sataa.

Kenelläkään yhdeksän hengen ryhmästämme ei ole tarpeeksi yllä, vaikka Javorniki-vuoristo on tarjonnut tihkusadetta jo kolmatta päivää.

Luolaoppaamme, erinomaista englantia puhuva Bogdan on tuoksusta päätellen nauttinut edellisiltana kourallisen valkosipulia ja huuhdellut sen alas pullollisella Slivovaa, paikallista viinaa. Hersyvän hauska herra - ainakin tässä tilassa.

Saamme yllemme ruskean huppuviitan ja marssimme kuin Sormusten herran hobitit kohti maanalaista junaa, jonka on määrä kuljettaa meidät kohti kaikkiaan 21 kilometrin pituisia onkaloita.

Postojna on kuulemma logistinen ihme. Pitkä juna nielaisee luolan uumeniin yli 10000 kävijää päivässä. Totta: jonoja ei ole.

Sisällä ensikertalainen mykistyy. Jos on ennen käynyt jossakin tippukiviluolassa, on nähnyt vain tuulikaapin, enintään eteisen.

Tämä on valtava linna, linnoitus, monimuotoinen maanalaisten joenmutkien luoma kaupunki. Jättimäiset kivimuodostelmat hehkuvat punaisen ja ruskean sävyissä, vitivalkoisinakin.

Jopa mustaa löytyy:

- Saksalaiset miehittäjät pitivät täällä polttoainevarastoaan. Slovenialaiset partisaanit tuhosivat sen huhtikuussa 1944 polttamalla, Bogdan selvittää.

- Lausukaa viimeinen toiveenne, saavumme Venäläiselle sillalle, hän rähähtää nauruun.

Sillan rakensivat venäläiset sotavangit ensimmäisen maailmansodan aikana.Olemme todella Euroopan historiallisessa sydämessä, entisessä Itävalta-Unkarissa.

Kaukana ei ole Sarajevo, jossa ammuttiin - muun muassa - maailmansodan lähtölaukaukset.

Kävelemme puolitoista tuntia satumaisessa, unenomaisessa maisemassa. Näytämme hobiteilta ja koemme vaeltavamme Keski-Maassa. Yhdeksälle reppulille on tarjolla vielä yksi yllätys.

- Tässä on human fish, proteus, Bogdan esittelee.

Mikä?

Rakennetun vesialtaan nurkassa kököttää valkoinen, pitkulainen hahmo.

Olmi.

- Se on sokea ja pystyy elämään syömättä 12 vuotta. Vaihdamme toki eläimet altaaseen parin kuukauden välein, Bogdan lohduttaa.

Kävijä tulee miettineeksi elämän, erityisesti olmin elämän, tarkoitusta. Sokea, nälkäinen parka, joka ei ymmärrä ympäristönsä uljuutta!

Kokemuksen jälkeen maistuu tilkka paikallista hunajakonjakkia suuaukon maistiaispisteessä. Postojnan väki tietää, millä matkailija palautetaan maan pinnalle.

Kalkkipitoisen veden tippumisesta syntyneet stalagmiittipylväät ovat tuhansia vuosia vanhoja.­

Luolassa on kuin taidenäyttelyssä: vain mielikuvitus on rajana. Roikkuvatko tässä valaan hetulat?­

Olmi-paran elämässä ei ole hurraamista. Upea ympäristö, mutta eläin ei sitä näe.­

Postojnan tippukiviluolien lähellä on Predjaman linna, joka on rakennettu kallion sisään.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?