Mostar on sillassaan kiinni

Ilman kuuluisaa siltaansa Mostar ei olisi mitään.

Stari most eli vanha silta on Mostarin kruunu. Sen reunalta nuorukaiset tekevät huimia loikkia jokeen.

9.2.2011 6:00 | Päivitetty 8.2.2011 6:00

Bussimatka Kroatian Dubrovnikista Mostariin, Bosnia-Hertsegovinan puolelle, sujuu viidessä tunnissa. Kun hyppäämme kyydistä Mostarin linja-autoasemalla, tuntuu kuin tulisimme toiseen maailmaan.

Dubrovnikissa ehdimme tottua siihen, että palvelu enimmäkseen pelaa ja kieliä puhutaan. Mostar on askel itäblokkiin ja menneille vuosikymmenille.

Matkatavaroille löytyy säilytyskoppi, mutta sen maksu- ja toimintakäytännöt ovat sekavat. Paluulippuja ostettaessakin virkailija huiskii ilmaan ja huokailee.

Älkää käsittäkö väärin: en suinkaan valita, tämähän on kiehtovaa! Itäblokki-nostalgialle on aina paikkansa.

Pari korttelia, ja olemme vanhan kaupungin mukulakivikujilla. Täällä joen itäpuolella moskeijat ovat tärkein maamerkki.  Karadjoz-Begin moskeijan ovet ovat kutsuvasti auki, ja mekin jätämme kengät ja hiippailemme peremmälle.

Hetken hiljentymisen jälkeen voi siemaista kylmät juomat moskeijan viereisessä Cafe Stara Koscelassa. Nuorten suosimasta kahvilasta on näköalat moskeijalle ja sen hautausmaalle. Vuosina 1992-93 kaatuneet nuoret on haudattu parhaille paikoille.

Mostarissa ei voi vieläkään käydä muistamatta Bosnian sotaa. Koristeltuja ammuksen hylsyjä myydään matkamuistoiksi, eikä tulituksen jälkiä ole vielä saatu korjattua kaikkien rakennusten seinistä.

Kaikki tiet vievät kuuluisalle Mostarin sillalle. Sillan kyljessä on torni ja tornin kyljessä laatta Klubskakaca vodu Mostari. Sukeltajien klubi pitää majaansa strategisesti parhaalla paikalla.

Sana Most tarkoittaa siltaa ja Mostari sillalta hyppiviä nuorukaisia. Helppo arvata, mistä Mostarin kaupunki 1400-luvulla sai nimensä.

29-metrinen silta valmistui vuonna 1566, ja siitä tuli sadoiksi vuosiksi monikansallisen kaupungin yhtenäisyyden symboli. Marraskuussa 1993 siro silta murskautui kranaatti-iskussa.

Uusi silta rakennettiin pohjoispuolelle, ja vanha avattiin restauroituna käyttöön kesällä 2004.

Neretva-jokeen hyppääminen on ollut miehekkyyden osoitus jo vuosikausia, ja klubi vetää uusia huimapäitä  jatkuvasti. Valitettavasti juuri nyt kaiteella ei keiku ketään. Lähdemme kävelylle sillan länsipuolelle.

Joen länsipuolella, joen suuntaisesti, kulkee Bulevar-katu. Entinen etulinja näyttää yhä sisällissodan arvet: moni rakennus on raunioina.

Toisaalta uutta ja uljasta näkyy monin paikoin. Titov mostin eli Titon sillan itäpäässä on vieri vieressä romahtaneita ja koreiksi puunattuja taloja.

Titon sillalta huomaamme, että vanhalle sillalle pakkautuu väkeä.  Äkkiä  sinne! Ehdimme juuri ajoissa näkemään, kun Ermin Saric loiskahtaa veteen. Turistien kamerat räpsyttävät  ja suut loksahtavat auki. Pian kaiteella keekoilee Admir Delic.

Molskis.

- Meitä tuli juuri kuvaamaan brittiläinen televisioryhmä, taiteilijanimeä Guma käyttävä kolmikymppinen Admir hymyilee.

Vesi valuu tummista hiuksista, ja Guma kääntyy poseeraamaan japanilaisille. Siltapojat ovat kaupunkinsa tähtiä - etenkin omasta mielestään.

Vanha kaupunki on pieni, ja moni matkailija viettää Mostarissa vain pari tuntia.

Sodan jälkiä korjataan vähin erin.

Majoitu ja syö

Motel Emen Onešèukova 32

Uudehko ja vaaleasävyinen pikkuhotelli sijaitsee kävelykadun varrella, 50 metriä vanhalta sillalta.

Sympaattisissa kattohuoneistoissa saa varoa päätään.

Hotel Bristol

Mostarskog bataljona bb

Siisti ja suuri neljän tähden hotelli Titon sillan tuntumassa.

Restoran Kulluk

Kurluk br. 1

Kukkaköynnösten reunustama rauhallinen terassi krääsäkauppiaiden kadulla

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?