Viiden tähden Venezuela - katso video! - Matkat - Ilta-Sanomat

Viiden tähden Venezuela - katso video!

Saavumme illan hämärtyessä Porlamariin Isla de Margaritalle.

26.1.2009 11:24 | Päivitetty 26.1.2009 14:22

Takana on neljätoista tuntia matkantekoa Helsingistä Ruotsin kautta Venezuelaan, maahan, jonka Harry Belafonte lauloi maailmankuuluksi.

Koneen rappusille tulvahtaa pehmeä, kostea helle.

Uusi manner odottaa ensikertalaisia. Ensimmäinen kumma elämys on tullivirkailija, joka koettelee naismatkustajien rinnat ja nivuset - mutta on sentään nainen itsekin.

Pilkkopimeällä matkalla kentältä hotelliin maa ei vielä paljasta sitä, mikä on kaikkein arvokkainta.

Suurin aarteemme on luonto, oppaamme Miguel Canepa kehuu.

-Venezuela on rikas. Meillä on kolme sademetsäaluetta, lumihuippuisia Andien vuoria, savannia, tasankoa, ylänköä, maailman korkein vesiputous, korallisaaria, öljyä, jalokiviä, helmiä, maailman kauneimmat naiset....

Nämä täkäläiset ovat vielä missihullumpia kuin me. Jopa Polar-oluttölkin takapuolelle on painettu missien kuvia.

Pikku-Venetsia, Venezuela, nimittivät eurooppalaiset valloittajat löytämänsä maan, jossa talot oli rakennettu paalujen varaan kuten äiti-Venetsiassakin.

Verovapaa Isla de Margarita on 66 kilometriä leveä saari Karibianmeressä 30 kilometrin päässä mantereelta.

Turismi tuli tänne 1980-luvun puolivälissä eikä ole päässyt pilaamaan saarta vielä. Keskelle ei-mitään rakennetut hotellikolossit ovat tosin kammottavia, mutta näitä internaatteja tahtovat muun muassa saksalaiset ja jenkit.

Ken verkkaisen leppeää tunnelmaa kaipaa, valitkoon pikkuhotellin.

Kolmen vartin lentomatkan päässä Margaritalta sijaitsee Los Roquesin korallisaaristo.

Miltä tuntuisi tassutella ikiomalla hiekka-atollilla ja pulahtaa siitä turkooseihin aaltoihin sateenkaaren väreissä hehkuvien kalojen joukkoon?

Syntisen ihanalta.

Suorastaan kuolemansynnin veroinen kokemus on nauttia pyyntituoretta hummeria ja huuhdella se alas normaalein ruokajuomin.

Täkäläisittäin alkoholittomiin lasketaan myös olut ja saarella tuotettu, puoli-ilmainen rommi. Kuolemansyntihän se onkin, mässäily.

Suomalaisten pohjatiedot Venezuelasta ovat pääasiassa hatarat.

Presidentti Hugo Chàvezin nimi on uutisista tuttu. Tässä sotilasjunttien maanosassa Chàvez tiedetään Castron kaveriksi, joka on kansallistanut maan öljyvaroja amerikkalaisomistuksesta.

Venezuelan luonnonrikkaudet ovat aina kiinnostaneet Yhdysvaltoja. Maassa odotetaan suunnilleen henkeä pidättäen mitä tapahtuu, jos Irakin sota saadaan pakettiin.

Meribiologin koulutuksen saanut Miguel Canepa on varovainen puheissaan.

- Kansalle ei pidä antaa leipää, heitä pitää opettaa kasvattamaan viljaa. Öljyä meillä on ja bensa on halpaa. Voimme ajaa isoruokaisilla amerikanraudoilla, mutta bensaa ei voi syödä.Maassa on huikea inflaatio Kun vielä 1990-luvulla taalalla sai kolme bolivaria, nyt niitä saa yli 2000.

Presidentin mies Felix Leonardo Sucre Marin istuu sademetsän peittämän El Cacao -vuoren huikeissa maisemissa ja herkeää vuolassanaiseksi.

- Olemme olleet siirtolaisia omassa maassamme, jota Yhdysvallat on dollareillaan hallinnut. Nyt asiamme ovat paremmin, mutta pelkäämme erästä crazy man'ia. Hänen nimensä onGeorge W. Bush.

Nyttemmin Yhdysvalloissa valta on vaihtunut ja maata johtaa Barack Obama.

Yhteiskunnallisista asioista voi olla eri mieltä, mutta luojan luomasta ei.

Jumala lienee levännyt maailman luomisen jälkeen päivän ja palannut sen jälkeen asiaan.

Silloin hän kaiketi osoitti sormellaan Etelä-Amerikan koilliskolkkaa, loi Orinoco-joen suistoineen ja antoi jäljellä olevan hyvän virrata Canaiman luonnonpuistoon.

Canaima on mantereen puolella ja kätevimmin, joskin kalleimmin sinne pääsee lentäen.

Pienkone pörisee kilometrin korkuisten vuorten välissä. Tuskanhiki polttaa otsaa ja nihkeyttää kämmenet.

Pilotti huomauttaa, että nyt sopisi katsoa pilvien välistä vasemmalle: siellä kohisee maailman korkein putous Angel Fall.

Vesisumuun peittyvä maailman ihme näyttää pieneltä lirulta, mutta hurjempaa on tulossa. Gran Sabanan laguunialueella on mahdollisuus kävellä Salto Sapo (sammakko) -putouksen sisällä.

Vierailu jylisevien kuohujen taakse on elämys, joka herauttaa kyyneleet silmiin.

Kun kokee paljon uutta lyhyessä ajassa, turtuu. Jopa käärmeisiin, skorpioneihin, piraijoihin, värikkäisiin lintuihin ja pomppiviin apinoihin tottuu pian ja tunnekuohuun tarvitaan poikkeuksellisen voimakas sysäys.

Putouskävely on sellainen.

On onnellista, ettei mukana ole Venezuelassa toimivaa kolmitaajuuspuhelinta. Elämyksistä ehtii nauttia kaikilla aisteilla, kun ei tarvitse näpytellä kaiken aikaa tekstiviestejä: arvaa, missä nyt olen ja mitä näen.

Salto Sapo -putouksen sisällä voi kävellä.­

Orinoco-joen intiaanikylän äiti on vain 12-vuotias.­

Vastapyydetty hummeri on syntisen hyvää.­

Los Roques. Merta ja hiekkaa. Ja aurinkoa.­

Vähän pelottaa. Tämä kone vaappuu kohta kohti Angels Falls -putousta.­

Suurin aarteemme on luonto, venezuelalainen Miguel Canepa sanoo.­

Rento pikkuhotelli on usein all inclusive -kolossia mukavampi.­

Mahtava jylinä!­

Tämä häkkyrä on lennonjohtotorni.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?