Matkat

Antarktis - kerran elämässä!

Julkaistu:

Hieman Australiaa ja Eurooppaa pienempi manner jää muistoihin loppuelämäksi.

Tästä valkoisesta avaruudesta vain yksi prosentti on vapaa jäästä. Alhaisin lämpötila -89,6 astetta on mitattu venäläisellä Vostok-tutkimusasemalla.

Mantereella vierailee kesäaikaan marras-maaliskuussa 35000 turistia. Kaikki mahdottomatkin yritykset saavuttaa etelänapa on kokeiltu.

Risteilyt alkavat pääsääntöisesti Argentiinan Ushuaiasta.Risteilyvieraita kuljettaa kymmenkunta laivaa. Oma laivani oli norjalainen lähes telakkatuore Hurtigrutenin Fram. Se on ristitty tietysti Roald Amundsenin käyttämän laivan mukaan. Mukana on kolmisensataa matkustajaa, miehistö, oppaat ja luennoitsijat. Olen ainoa suomalainen.

Tarkat säännöt

Antarktiksen matka alkaa Draken salmen ylityksellä. Täällä kohtaavat Atlantti ja Tyyni valtameri.

Pahamaineinen Kap Horn myrskyineen ei ole reitillämme, vaan suuntaamme suoraan Antarktiksen ulkosaarille. Matkaa kestää puolitoista vuorokautta.

Neljän päivän aikana on kahdeksan maihinnousupaikkaa. Samaan aikaan maissa saa olla sata henkeä ja jokaista kymmentä varten on oltava opas.

Turisteilla on pääsy ilman eri lupia vain kymmeneen kohteeseen. Rannalla saa viipyä tunnin.

Maihinnousupaikat ovat lähellä toisiaan ja jättävät 99,9 prosenttia mantereesta rauhaan.

Vaikka aurinko ei laskekaan lyhyen kesän aikana, "yöaika" on rauhoitettu pingviineille.

Maihin mennään kahdeksan hengen ryhmissä. Reput imuroidaan ja laivan lainasaappaat pestään mennen tullen huolella. Maihin ei saa jättää mitään muuta kuin jalanjälkensä.

Pingviinejä ei saa mennä viittä metriä lähemmäksi. Pingviineillä ei ole vastaavaa sääntöä kaksijalkaisten jättiläisten suhteen. Parikin kaveria kävi näpsäisemässä saappaitani.

Hylkeiden suhteen välimatka kymmenkertaistuu. Elefanttihylje puolustaa haaremiaan hyökkäämällä tunkeilijan kimppuun.

Sää oli neljän päivän ajan plussan puolella, vaatetta oli liikaakin.

Pingviinejä tunnetaan seitsemäntoista lajia. Ulkosaarilla näimme niistä pienimpiä: myssypingviinejä, jääpingviinejä ja valkokulmapingviinejä.

Myssypingviinin naama on aina virneessä, sillä leuan alla on valkoinen "naurunauha".

Toisin kuin Chilen Patagoniassa pingviinit eivät voi tehdä pesiään maakuoppiin. Pienistä kivistä tehty "kehto" on valmis marraskuun puolenvälin paikkeilla ja sulhon tehtävänä on hakea lisää pikkukiviä merestä.

Kun euron kokoinen kivi laitetaan vihdoin pesävalliin, on mamman torkahdellessa naapurin veijari pihistänyt pari vaivalla hankittua kiveä.

Munia on yleensä kaksi, joista ainakin toisesta pulpahtaa nälkäinen pikku pingviini. Vanhemmista toinen käy hakemassa krilliä tai pikkukaloja.

Maaliskuussa koko porukan täytyy olla valmis viettämään talvea merellä. Tappajavalaiden ja leopardihylkeiden takia pesimissaaret ovat matalarantaisia.

Tuntuu uskomattomalta että nämä uimamaisterit ovat sukua ilmojen liitomestareille eli albatrosseille.

Valaita näkyvissä!

Vain muutama hylje on näköpiirissä. Pari kertaa näemme valaiden pyrstöjä ja hengityshöyryjä.

Sinivalaiden hävittyä lähes sukupuuttoon loppui valaiden pyynti. Tai niin luultiin. Vieläkin Norja ja Japani saavat pyytää rajatun määrän valaita "tutkimustarkoituksiin".

Valaanlihaa löytyy molempien maiden ravintoloista ja marketeista kovaan hintaan. Mihin tutkimuksiin tarvitaan esimerkiksi Japanin tuhannen valaan kiintiötä vuosittain?

Näillä vesillä on kymmenisen kalalajia. Erikoisin on jääkala, jonka kehossa on eräänlaista jäänestoainetta.

Antarktiksella elää siivetön hyttynen ja muutama sammallaji. Turistit ovat tuoneet mukanaan joitakin ötököitä, mutta suurin osa vierasperäisistä lajeista on tullut tutkijoiden konteissa ja tavaroissa ankarista olosuhteista huolimatta.

Lintulajeja on loputtomiin. Erilaisia albatrosseja ja myrskylintuja on uskomaton kirjo. Erikoisin taitaa olla vitivalkea kookas lintu, jonka ainoa ravintolähde on se, mitä pingviiniltä tulee ulos takapäästä.

Rutikuiva maa

Vaikka jäätä ja vettä on yllin kyllin, manner on rutikuiva. Vettä ei sada koskaan ja lumisadekin muuttuu jääksi.

Talven aikana jääpeite tuplaantuu. Viime marraskuussa irtoavat jäälautat seilasivat kohti Uutta Seelantia ja Australiaa. Suurin nykyhistorian jäälautoista on ollut yli sadan kilometrin pituinen.

PARHAAT PALAT

Maailman eteläisin postitoimisto sijaitsee brittiläisellä Port Lockeroyn asemalla.

Kortti tulee hienolla leimalla ja erikoispostimerkillä Suomeen kolmessa viikossa. Passiin saa pingviinileiman laivalla.

Eteläisin baari ja matkamuistomyymälä on ukrainalaisten tutkimusasemalla. Myös pingviinit pitävät tutkimusasemista. Suosittu pesäpaikka on niiden paalutusten alla.

Valaita näkee parhaiten tammi-helmikuussa.

Antarktiksella rauta ei ruostu eikä puu lahoa. Scottin retkikunnan purkitetut eväät ovat kuulemma syötäviä vielä lähes sadan vuoden takaa.

Halvinkin matka maksaa yli 5000 euroa.

Varusteet saa "talon puolesta", laivalla on myös täysihoito.