Dominikaanit - elämäniloa ja merengueta - katso video - Matkat - Ilta-Sanomat

Dominikaanit - elämäniloa ja merengueta - katso video

Kaakki on melko luiseva, lasti ei.

1.10.2008 6:40 | Päivitetty 1.10.2008 7:14

Heppaparka kompuroi alas ja ylös samaa kivikkoa mahdollisesti tuhannetta kertaa hikisen elämänsä aikana. Minä taas en ole ollut koskaan ennen hevosen selässä.

- Orait, mama?, hevosta taluttava Sancho murtaa, kun päästän uikutuksen.

Kyllähän mamma satulassa pysyy, mutta tyylipisteitä suorituksesta ei heru.Mokoma koikkelehtiminen alkaa jo tympäistä. Sama puolen tunnin reissu pitää tehdä myös takaisinpäin.

Kuten tavallista, kun mitään ei odota, niin paljon saa!

Hevonen parkkeeraa kymmenien lajitoveriensa joukkoon lehvästön tasanteelle. Taustalla kuuluu kohinaa ja kirkaisuja. Sancho ottaa mammaa kädestä kiinni ja lähtee taluttamaan alas.

Muutama vesiputous on elämän virrassa tullut nähtyä ja muutamassa jopa uitua, mutta tämä on kyllä mykistävä. El Limon. Nuoret huimapäät loikkivat alas puolivälistä 30-metrisen putouksen rinteiltä.

Hevoskuormallinen venäläisiä saapuu ihastelemaan ihmettä.

Dominikaaninen tasavaltako tylsä jenkkien letkuruokintapaikka! Tällaiset kuitenkin olivat ystävien ja kollegojen matkaeväät, kun he kuulivat minne olen lähdössä.

Samana saaren länsiosassa on toista maata kuin Puerto Platan viiden tähden all inclusive -paikat, joista ei tarvitse poistua ellei halua. Monet, varsinkaan amerikkalaiset, eivät halua.

Turistien rahat pysyvät monikansallisilla hotelliketjuilla eivätkä auta paikallisia pikkuyrittäjiä pysymään leivässä.

Samana pistää kuin peukalo kirkkaansiniseen Karibiaan. Vitivalkoiset rannat reunustavat vehreää, kumpuilevaa luontoa.

Kyläryväs toisensa jälkeen on kuin iloinen, naivistinen taulu. Rosaa, vauvansinistä, lilaa, keltaista... jopa talojen väristä näkee elämisen ilon ja letkeyden, vaikka niin helppoa elo täällä ei ole kuin miltä se näyttää.

On suuri sääli, etteivät jotkut turistit uskalla tai halua poistua hotellialueelta. Karibialainen kaupunki biitseineen on nähtävyys itsessään, putouksia tai hepparetkiä ei välttämättä kaipaa.

Las Terrenasissa pohjoisrannikolla päivä ja yö eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.Päivällä pohjoismaalaista katsellaan kiinnostuneena, mutta palvelu on äärimmäisen ystävällistä.

Euroopan monet maat ovat niin turistien kyllästämiä, että se näkyy jo palvelun tahmeutena. Dominikaanien itäosassa pinna ei kiristä ja se näkyy.

Tunnet olevasi kuningatar, vaikka ostat kioskista pullon vettä. Puhumattakaan, että syöt loistoillallisen tyylikkäässä Paco Cabanan ravintolassa kyljellään lepäävän kuunsirpin valossa.

Kun astut illallisen jälkeen kadulle, merenguen rytmi ympäröi joka puolelta. Peltisessä autojen huoltohallissakin keinuvat pimeydessä latinalaiset rytmit.

Avoterassilla paikallinen viiksivallu tempaisee turistin tanssiin, jonka askeleet ovat perin yksinkertaisia. Kankea skandinaavi kompastelee eikä uskalla antaa rytmin viedä.

Pidäkkeitä on, ja juuri ne pitäisi poistaa, jotta tanssi olisi yhtä nautittavaa kuin se on paikallisilla.

No, he ovat syntyneet merengueen, me murheellisten laulujen maahan.

Samanassá ei ole vielä liikaa matkailijoita, mutta sen verran kumminkin, että kylän lapset osaavat ryhmittyä kuvattavaksi. Jos heitä haluaa kuvata, on hyvä varata mukaan jotakin pientä kivaa: kyniä, tarroja, vaikka sarjakuvalehtiä.

- Älkää antako rahaa. Se tie on loputon, hollantilainen Hennie Disveld opastaa.

Viisikymppinen Hennie on asunut saarella vuosikausia, ja uusissa naimissa itseään huomattavasti nuoremman paikallisen kanssa mistä hän on kovin ylpeä.

- Kymmenen vuoden päästä täällä on aivan toisennäköistä, Hennie pelkää.

Turisteja tulee väistämättä lisää. Toivottavasti heidän dollareistaan on myös hyötyä. Nyt 65 prosenttia koululaisista joutuu keskeyttämään opintien, koska kouluja ja opettajia on liian vähän.

Turistibussin mukana matkailija voi päästä tutustumaan kouluihin. Silloin on taas hyvä pitää mukana tusseja, kyniä ja kumeja, vaikkapa vihkoja, jotka eivät meillä maksa mitään, mutta joista on Samanálla pula.

Puute toisaalta ruokkii luovuutta: monen koulun ja kodin pihalla on pyöränvanteesta tehty pallokori.

Sunnuntaisin Dominikaaneissa on perhepäivä. Silloin paikalliset panevat rahaa menemään. Las Terrenasin 18.000 asukasta ja Samanán 60.000 henkeä valloittavat sannat ja kuppilat.

Merengue soi, nauru solisee.

Voit vain pyörittää päätäsi: tulkaa ihmeessä ulos internaatistanne, all inclusive -asukkaat!

Saisiko olla taatusti tuoretta pina coladaa vai jääkylmää Presidente-olutta?­

Heppakyyti on vaappuvaa, mutta lopussa kiitos seisoo!­

El Limonin vesiputous on mykistävä näky.­

Pyhäpäivisin perheet lähtevät rannalle viettämään aikaa.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?