Matti Nykänen, Jari Puikkonen, Toni Nieminen, Janne Ahonen, Jani Soininen.
Jokainen on saavuttanut vähintään yhden mäkihypyn henkilökohtaisen olympiavoiton tai maailmanmestaruuden, mutta sen lisäksi jokainen muistetaan myös erinomaisista meriiteistään joukkuemäen arvokilpailuissa. Niitä jännitettiin takavuosina suomalaisissa kotikatsomoissa valtavin joukoin.
Sen jälkeen, kun miesten joukkuemäki 1982 Oslon MM-kisoissa tuli arvokisojen ohjelmaan, Suomi on saavuttanut kilpailumuodossa kaksi olympiavoittoa, kuusi maailmanmestaruutta, yhden olympiahopean, neljä MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Peräti yhteensä 14 suomalaishyppääjää on aikojen saatossa voittanut olympia- tai MM-kisoissa tai molemmissa joukkuemäen: Matti Nykänen, Jari Puikkonen, Pentti Kokkonen, Tuomo Ylipulli, Pekka Suorsa, Ari-Pekka Nikkola, Risto Laakkonen, Toni Nieminen, Mika Laitinen, Janne Ahonen, Jani Soininen, Tami Kiuru, Matti Hautamäki ja Arttu Lappi.
Vain Niko Kytösaho on suomalaiskotkista avannut tällä kaudella siipensä maailmancupin pisteen arvoisesti.
Miesten joukkuemäki on ollut koko suomalaisen modernin huippu-urheilun merkittävimpiä menestyssampoja. Vaikka mäkihypyssä ei ole saavutettu mitalia pohjoismaisten lajien MM-kisoissa tai olympiakisoissa sitten vuoden 2007, Pekingin olympiavalinnoissa koetaan tilanne, joka on lajin historiaan peilaten sysimusta.
Suomi ei saa nimittäin arvokisoihin lainkaan edustusta miesten joukkuemäkeen, ensimmäistä kertaa.
Risto Jussilainen (vas.), Matti Hautamäki, Janne Ahonen ja Veli-Matti Lindström eivät tapojensa mukaisesti hymyilleet aurinkoisesti, kun joukkuemäen olympiakulta Salt Lake Cityn kisoissa 2002 lipsahti Saksalle pienimmällä mahdollisella, 0,1 pisteen, marginaalilla.
Tuoreimmat olympiakiintiötilastot kertovat, että Suomi saa Pekingiin kaksi nais- ja kolme mieshyppääjää, kun joukkuemäet hypätään neljällä urheilijalla. Ainoa kisoihin valittu mäkihyppääjä on toistaiseksi Julia Kykkänen. Loput valitaan 24. tammikuuta.
Maksimikiintiö on neljä naista ja viisi miestä, ja siihen pääsevät Norjan ja Saksan kaltaiset lajin suurmaat.
– Olympiavalintakelpoisia ovat miehistä Niko Kytösaho, Antti Aalto ja Jarkko Määttä, kertoo Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön data-analyytikko Ilkka Palomäki.
Neljäs paikka vaatisi käytännössä sitä, että joku saavuttaisi maailmancupin pisteen. Sellaiseen on suomalaisista tällä kaudella pystynyt vain Kytösaho.
Aalto ja Määttä ovat mukana viime kaudella saavuttamiensa pisteiden ansiosta. Muista edes ohuesti mahdollisista kandidaateista Arttu Pohjola ja Eetu Nousiainen eivät ole kilpailleet tällä kaudella maailmancupissa lainkaan.
Ari-Pekka Nikkola oli melkoinen joukkuemäkien erikoismies: kaksi olympiakultaa ja neljä maailmanmestaruutta 1987–1997.
Vuodenvaihteen mäkiviikolle on valittu Aalto ja Kytösaho. Olympiaranking sulkeutuu tammikuun puolivälissä, jolloin vielä hypätään maailmancupia Zakopanessa, mutta minkäänlaista realismia neljännen paikan saavuttaminen ei ole.
Huippu-urheiluyksikössä mäkihypystä vastaava Janne Vuorinen toteaa, että päävalmentaja Janne Väätäinen halusi täksi kaudeksi jo lähtökohtaisesti panostaa suppeaan ryhmään. A-maajoukkueeseen valittiin vain kolme hyppääjää.
– Joukkuemäkiasiastakin on keskusteltu, ja lajin historia tiedostetaan. Mutta realiteettien pohjalta on edettävä. Eihän se hyvältä tunnu, Vuorinen myöntää.
Hänen mukaansa kannattaa myös pohtia, onko edustus miesten joukkuemäessä olympiakisoissa itseisarvo.
– Sekajoukkuemäkeen (kaksi naista ja kaksi miestä) Suomi saa valita joukkueen, ja sen mahdollisuuden aiomme myös käyttää.
Valintakriteeristön mukaan valittavilla tulee olla realistinen mahdollisuus sijoittua henkilökohtaisessa kilpailussa 16:n ja joukkuekilpailussa 8 parhaan joukkoon.
Jyväskyläläinen Jani Soininen muistetaan parhaiten normaalimäen olympiavoitostaan ja suurmäen -hopeastaan Naganon olympiakisoissa 1998.
Noissa kisoissa Suomi ei yllättäen saavuttanut joukkuemitalia, mutta uransa jälkeen yrittäjänä menestynyt Soininen saavutti joukkuemäessä MM-kultaa 1995 ja 1997 sekä -hopeaa 2001.
– Kai tätä voi pitää pitkän prosessin loogisena lopputuloksena. Ehkä tämä pitää ottaa myös niin, että jos lajin juna vielä aiotaan kääntää, niin sen on alettava nyt, kommentoi Soininen.
– Kyllähän urheilua seuranneet varmaan tietävät, millainen mitalisampo joukkuemäki on Suomelle ollut. Aika merkittävä osa suomalaista urheiluhistoriaa.
Jani Soininen voitti normaalimäen olympiakultaa Naganon olympiamäissä Hakubassa 11. helmikuuta 1998. Uran jälkeen hänestä tuli menestyksekäs yrittäjä.
Yrittäjävuosinaan lukuisia juniorihyppääjiä varusteasioissa taloudellisesti auttanut olympiavoittaja korostaa, ettei halua arvostella lajin parissa vielä olevia ihmisiä. Hän ei itse ole ollut valmennustoiminnassa uransa jälkeen mukana.
Soininen toteaa lakonisesti, että mäkihypyn kaltaiset ulkoilmalajit eivät ehkä enää pärjää haastajilleen.
– Valitettavasti hyppyvuoron odottaminen räkätikut nenässä pakkasessa ja viimassa ei ehkä vedä vertoja niille pikavoitoille, joita tämä mobiilimaailma lämpimässä sisätilassa tarjoaa.
