Kommentti: Krapulainen Janne Ahonen pakotettiin hyppäämään myrskyssä suurmäestä – menestysvalmentaja poistui lavoilta vähin äänin - Mäkihyppy - Ilta-Sanomat

Kommentti: Krapulainen Janne Ahonen pakotettiin hyppäämään myrskyssä suurmäestä – menestysvalmentaja poistui lavoilta vähin äänin

Ari Saukon onneksi Lahden sisäisessä liikenteessä ei kysytty passia, kirjoittaa toimittaja Pekka Holopainen.

Janne Ahonen ja Ari Saukko (oik.) naureskelivat Lahden Hiihtomuseon ulkopuolella 2001. Puoli vuosikymmentä aiemmin oli toinen ääni kellossa, kun Saukko talutti krapulaisen Ahosen suoraan sängystä autoonsa ja harjoitusmäkeen rajuissa sääoloissa.­

14.9. 14:29

Ex-jääkiekkoilija Hannes Hyvönen, 45, kertoo tuoreessa Häkissä-elämäkerrassaan, miten traumaattinen kokemus oli lopettaa pitkä ja menestyksekäs pelaajaura ikään kuin kadun varjoisalla puolella, kenenkään huomaamatta ja vähin äänin.

Itsensä A-maajoukkuevalinnoissa ajoittain päähänpotkituksi kokenut hyökkäjää ei myöskään salaile, kuinka itsetuntoa hivelevää oli keväällä 2008 kypsässä iässä vihdoin läpäistä MM-joukkueen valintaseula.

Vuoden 2008 suurin suomalaisen talviurheiluhetki ei kuitenkaan ollut Leijonien MM-pronssimitali, vaan Hyvösen kanssa samaan urheilijasukupolveen kuuluvan Janne Ahosen huikea viides kokonaisvoitto Saksan–Itävallan mäkiviikolla. Meriitti on yhä lajissa lyömätön eikä akuutisti uhattuna.

Hannes Hyvösen sielu rauhoittui vasta, kun mies kävi 2019 pudottamassa avauskiekon kasvattajaseuransa Kärppien liigaottelussa, sai kaipaamansa huomion ja tajusi olleensa yhteisölle tärkeä.

Toissa sunnuntaina suomalaisesta huippu-urheilun ”skenestä” poistui henkilö, jolle ei koskaan fanfaareja soiteltu tai annettu aloituskiekkoja jäähän pudotettaviksi.

Janne Ahosesta maailman parhaan mäkihyppääjän valmentanut Ari Saukko ilmoitti, että parikymppisenä alkanut valmentajaura päättyy 32 vuoden jälkeen.

Vuonna 2005 Suomen parhaaksi yksilölajivalmentajaksi valitun Saukon taitavassa, mutta omaperäisessä valmennuksessa Ahonen kehitti itseään yhteensä lähes 20 vuotta.

Vaikeista terveysongelmista kärsineen Saukon mukana valmentajalavoilta lähtee paljon hiljaista tietoa ja tavallaan yksi kokonainen aikakausi.

Kun Ahonen 2008 otti historiallisen voittonsa, mäkihyppy oli kansakunnan suosikkiurheilua F1:n ja jääkiekon rinnalla. Sen nykyasema on hyvin tiedossa. Saukon kaltaisia vanhoja viisaita dinosauruksia ei olisi ollut varaa menettää.

Mutta näin siinä nyt kävi. Saukko lähti lajista hiljaa ja pitkin kadun varjoisaa puolta, jota toki on aina halunnut muutenkin astella.

Vaikka Saukko ei hankkinut mäkihyppyosaamistaan akateemisista lukusaleista, hänen lajitietouttaan ja -silmäänsä ei piireissä juuri aliarvioitu. Erilaisten seura- ja liittopestien tielle asettui miehen legendaarinen epäsalonkikelpoisuus ja kotikutoisuus.

Kun Hiihtoliitto joskus olisi lähettänyt Saukon maailmalle hyppääjiensä tueksi, saattoi käydä niin, että sankarin passi ei ollutkaan voimassa. Sitä ei Lahden sisäisessä liikenteessä kyselty.

Jätkämäinen Saukko edusti 1990-lukulaista koulukuntaa, joka vielä uskalsi luottaa siihen, ettei kovaakaan kättä saanut urheilija ensimmäisenä parkunut maailman kovuutta erilaisissa ”ilmiantosovelluksissa”.

Kun Ahonen helmikuussa 1996 erehtyi juomaan normaalimäen raskaan SM-kisaepäonnistumisen jälkeen erittäin humalahakuisesti, vimmastunut Saukko haki velikullan seuraavan aamuna sängynpohjalta ja pakotti hyppäämään Lahden suurmäkeen tuulioloihin, joissa ei tänä päivänä edes harkittaisi harjoitus- saati kilpailutapahtuman järjestämistä.

– Vähän sen jälkeen otin lentomäen MM-kisoissa hopeaa. Hän ei pitänyt meitä pumpulissa, Ahonen muisteli sunnuntaina krapulaista hyppysessiotaan.

Tapaus on alun perin kerrottu Ahosen Kuningaskotka-elämäkerrassa (kirj. Pekka Holopainen, Teos, 2009).

Valmennusprosessin perusasiat, kuten harjoituspäiväkirjojen tunnollisen ja paneutuneen täyttämisen, Saukko otti urheilijoilta itsestäänselvyytenä – kadonnutta kansanperinnettä sekin. Mitään ylenpalttista askeesia hän ei edellyttänyt, vain suunnilleen kohtuutta kaikessa.

Ari Saukon mukana suomalaisesta mäkihypystä, ja huippu-urheilusta, lähti myös iso osa yhtä aikakautta ja sen toimintakulttuuria, sekä hyvässä että pahassa.

Kun Saukko valmensi Ahosta kolmatta vuotta kesällä 1992, hän kertoi oivaltaneensa, miten hakea kehitystä seuraavaksi talveksi. Katse kääntyi edellistalven tuplaolympiavoittajaan.

– Katselin, miten Niemisen Tonin kanssa toimittiin, ja tein kaiken päinvastoin.

Ahonen voitti kaudella 1992–93 nuorten MM-kultaa ja debytoi aikuisten arvokisoissa 15-vuotiaana.

Ja vielä...

Päävalmentaja Mika Kojonkoski soitti vuonna 2000 vihaisena Ari Saukolle, kun Janne Ahonen oli kisamatkan aamupalalla syönyt muutaman ”erittäin rasvaisen” prinssinakin. Saukko kuunteli aikansa ja otti lopulta puheenvuoron: ”Kuule Mika, mitä v...n väliä sillä on?”

Mika Kojonkoski (vas.) oli päävalmentajana viimeistä piirtoa myöten pedantti huippu-urheilumies, mistä joskus syntyi myös Janne Ahosen kanssa pientä konfliktinpoikasta.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?