Matti Nykäsen ensimmäiset sukset löytyivät – ”Ensi vuonna koko kansan nähtävissä”

Julkaistu:

Mäkihyppy
Vieno-äiti ja entinen urheilukaveri Risto Oranen lahjoittivat Matti Nykäsen ensimmäiset mäkisukset Urheilumuseoon.
Helmikuussa kuolleen Matti Nykäsen muisto elää monella tapaa. Myös konkreettisesti, sillä kaikkien aikojen suomalaishyppääjän ensimmäiset mäkisukset ovat löytyneet. Niiden tarina on kertomisen arvoinen.

Elettiin tammikuuta 1969, jolloin 18-vuotias jyväskyläläinen Risto Oranen oli ollut kilpailemassa Sveitsin mäkiviikolla yhdessä Juhani Ruotsalaisen ja Raimo Ekholmin kanssa.

– Paluumatkalla menimme joukkueenjohtajana toimineen Eino Kirjosen kanssa Järvisen tehtaille Lahteen, jossa minulle annettiin junnusukset, Oranen kertoo 50 vuoden takaisista tapahtumista kotonaan Jyväskylässä.


Oranen vei sukset äitipuolensa vintille odottamaan myöhempää käyttöä.

Mäkihyppyjuttua taksitolpalla

Oranen pääsi 1970-luvun alussa palolaitokselle töihin mutta ajoi päätyönsä ohessa taksia. Samalla tolpalla päivysti usein Ensio Nykänen.

– ”Enska” seurasi minun hyppäämistäni ja keskustelimme tolpalla usein mäkihypystä.

Myös Ensio Nykäsellä oli hieman lajitaustaa.

– Kyllä hän oli nuorena käynyt Taulumäessä hyppäämässä, Vieno Nykänen kertoo.

Mäkisukset olivat 1970-luvullakin arvokkaita, eikä niitä niin vain osteltu tavalliseen duunariperheeseen. Asia mietitytti isä-Nykästä.

– Kerran Enska sanoi, että pitäisi saada pojalle kunnon sukset.

Oranen saattoi vastata, että ”kyllähän sukset aina löytyy” ja kävi noutamassa vintiltä Järvisen suksipaketin. Siteet ja monot piti hankkia erikseen, ja siinä Oranen sai apua mäkivalmentaja Risto Pirttimäeltä.

– Laajavuoressa säilytettiin mäkihyppääjien varusteita. Sieltä löytyi vanhat siteet, jotka sopivat uusiin suksiin, Oranen taustoittaa.

Mieluinen joululahja

Aittovuoreen tehty Karmitsan mäki sijaitsi lähellä Nykästen kotia. Joulukuussa 1972 Ensio oli Matin kanssa hiihtämässä Aittovuoressa ja osoitti kädellään mäen suuntaan.

– Jos hommaan oikeat mäkisukset, niin hyppäätkö tuolta? hän kysyi pojaltaan.

Isä paketoi siniset Järviset joulun alla ja yritti pitää ne Matilta piilossa. Kun pukin kontista kaivettiin esiin komeat sukset, 9-vuotiaan pojan naama venähti.

– Kyllä hän oli innoissaan, ja lahja oli mieluinen, Vieno-äiti muistaa.

Kun Nykänen sai muutaman vuoden päästä uudet ”lankut”, hänen Järvisensä menivät kiertoon seuraaville naskaleille.

– Niillä on moni aloitteleva kaveri hypännyt, saattaa olla jopa Soinisen Janikin, Oranen pohtii ja viittaa toiseen kaupungin kasvattamaan olympiavoittajaan.


Saavutettuaan menestystä Nykänen alkoi saada suksia liukuhihnalta, mutta silloinkin hän muisti omaa seuraansa.

– Matti oli aulis jakamaan omia varusteitaan eteenpäin muille hyppääjille, Oranen tietää ja sanoo mestarihyppääjän olleen pidetty kaveri Laajavuoressa.

Kohtalokas kaukalopallovuoro

Orasen elämä sai uuden käänteen kesken kaukalopallopelin marraskuussa 1991.

– Olin ollut yön ambulanssitehtävissä enkä ollut nukkunut yhtään. Innokkaana urheilijana hän meni aamulla palomiesten ja poliisien yhteiselle kaukalopallovuorolle.

Väsyneenä tarkkuus ei ollut paras mahdollinen.

– Kesken pelaamisen luistimeni osui railoon, ja lensin pää edellä päin laitaa, Oranen kertoo 27 vuoden takaisesta onnettomuudesta.

Mikäli paikalla ei olisi ollut pelastusalan asiantuntijoita, Orasen elämä olisi päättynyt jäälle.

– Sydän pysähtyi, mutta onneksi kaverit osasivat elvyttää, Oranen kiittelee kollegoitaan.


Oranen oli kuusi viikkoa kallonvedossa, mutta se ei auttanut pahimpaan vahinkoon eli dens-nikaman murtumiseen.

– Se olisi pitänyt leikata, mutta silloin ei leikattu, vaan se luudutettiin, Oranen kertoo kohtalostaan.

Matille tuli kyyneleet silmiin

Sairaalareissun pituudeksi tuli kahdeksan kuukautta ja ajanjakso sisälsi toipumista Käpylän kuntoutuskeskuksessa.

– Ensin en tuntenut mitään kaulasta alaspäin, mutta myöhemmin sain vasempaan puoleen vähän liikettä.

Kovasta kohtalostaan huolimatta Oranen ei ole vaipunut itsesääliin, vaan nauttii elämästä minkä pystyy ja seuraa esimerkiksi urheilua todella tarkkaan.

Neliraajahalvaus pysäytti ajattelemaan elämää hieman laajemmasta perspektiivistä.

– Onnettomuuden aikaan olin täynnä itseäni ja mielestäni fyysisesti voittamaton, mutta oltuani jonkin aikaa pyörätuolissa tajusin maapallon pyörivän ilman minuakin.

Onnettomuuden aikoihin Matti Nykänen oli kisaamassa Rukalla.

– Jyväskylän pojat kuulivat asiasta, mutta eivät halunneet kertoa Matille ennen kuin kisaviikonloppu oli ohi.

Ystävän vammautuminen oli kova paikka mäkilegendalle.

– Kun hän tuli Kinkomaalle kattomaan minua, niin veet hänelle tuli silmiin, Oranen kertoo paikallismurteellaan.

Olisi tämä voinut keljummallekin kaverille sattua, Nykänen oli murehtinut.

Neljä vuotta aiemmin hyppääjän lähipiirissä oli tapahtunut vastaava neliraajahalvaus, kun valmentaja Matti Pullin Terhi-tytär vammautui hirvikolarissa.

Nykäsen ura päättyi samoihin aikoihin

Orasen onnettomuuden aikoihin päättyi Nykäsen hyppyura. Rukan kisan voitti 16-vuotias komeetta Toni Nieminen selkävaivaisen Nykäsen jäädessä 13:nneksi. Vanhaa mestaria valittu maailmancupin avaukseen Thunder Bayhin.

Myös unelma Albertvillen olympiakisoissa hyppäämisestä romuttui. Edessä oli siirtyminen musiikkimaailman puolelle.


Nykäsen suosiosta oli saatu esimakua jo Rukan viikonloppuna, kun hyppääjän läsnäolo oli houkutellut kajaanilaisen huonekalukaupan avajaisiin 8000 ihmistä. Jatkossa kansa jonotti katsomaan mäkimiehen laulukeikkoja.

Sukset pelastettiin talteen

Vaikka mäkihyppääminen jäi, rakas ensimmäinen pari ei kuitenkaan unohtunut.

– Jossain vaiheessa Matti tajusi ottaa ne talteen, jotta ne eivät katoaisi, Oranen tietää.

Sukset päätyivät henkilöille, jotka olivat ne aikanaan hommanneetkin.

– Toisen hän vei Ensiolle ja toisen toi minulle, Oranen kertoo Matin vierailusta vuonna 2004.

Sukset ovat sen näköiset, että niillä on tosiaan hypätty paljon.

– Kärkiä on vahvistettu lasikuidulla, koska puu alkoi murtumaan, Oranen sanoo.


Kuvassa olevat monot löytyivät maaliskuussa 2019 Matin siskoilta Nykäsen pitkäaikaisen valmentajan ”Riku” Pirttimäen avustaessa etsinnöissä. Monot eivät olleet käytössä vielä 1970-luvun alun poikavuosina. Nykänen sai ne käyttöönsä 1970–80-luvun vaihteessa.

Adidaksen monoilla on erityistä tunnearvoa.

– Näillä monoilla Matti voitti nuorten maailmanmestaruuden Itävallan Schonachissa 1981, Oranen tietää.

Monot ovat patinoituneet, mikä kertoo Orasen mukaan yhdestä asiasta.

– Niistä näkee, kuinka paljon Matti aikanaan treenasi.

Koko kansan nähtäville Urheilumuseoon

Nykäsen perhe ja Oranen halusivat suksien päätyvän koko kansan nähtäväksi Suomen Urheilumuseoon.

– Tämä on erittäin arvokas lahjoitus, sanoo sukset vastaanottanut tutkimuspäällikkö Ossi Viita.


Hänen mukaansa sukset päätyvät kunniapaikalle mäkisankarin mitalikokoelman viereen, kun Urheilumuseo avaa jälleen ovensa Olympiastadionilla ensi vuonna.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt