Matti Nykäsen Vieno-äidin suru ei ole hellittänyt: ”En voi vieläkään ymmärtää”

Julkaistu:

Matti Nykänen 1963-2019
Vaikka rakkaan pojan kuolemasta on kulunut kaksi kuukautta, Vieno Nykäsen tuska jatkuu.
Matti Nykänen oli yksi maailman historian parhaista mäkihyppääjistä, ja monien mielestä kaikkien aikojen ykkönen. Mäkisankarin kuolema pysäytti Suomen kansan helmikuun alussa: eri-ikäiset ihmiset muistelivat poikkeuksellisen lahjakasta urheilijaa.

Nuorempi väki muistaa Nykäsen viihdetaiteilijana, joka oli hänen päätyönsä 1990-luvun alussa päättyneen mäkihyppyuran jälkeen.

Nykäsen äiti Vieno Nykänen, sanoo yllättyneensä, kuinka paljon hän on saanut surunvalitteluja ja muistamisia poikansa kuoleman jälkeen.

– Niitä tuli aivan valtava määrä, mikä lämmitti kovasti mieltäni, äiti kertoo.

Surun keskellä äiti ja Matin sisarukset etsivät mäkisukset, joilla hyppääjälegenda aikanaan aloitti mäkien valtaamisen jouluna 1972. Toinen suksi löytyi Nykästen kotoa ja toinen Risto Oraselta, joka oli sukset aikanaan Nykäsille antanut.

Äitikin urheili nuorena

Myös Matti Nykäsen äidillä on hieman urheilutaustaa. Vieno Nykänen ei urheillut nuoruudessaan vakavasti, mutta osallistui Simunan kylällä järjestettyihin tapahtumiin.

– Maamiesseuran ja nuorisoseuran kesäjuhlilla osallistuin kaverini kanssa juoksukilpailuihin ja jonkin lusikan taisin niistä saada, 90-vuotias Vieno muistelee nuoruusaikojaan Laukaassa.


Hyväkuntoinen leskirouva pystyy surun keskellä iloitsemaan nuoruuden riennoistaan.

– Mitään piikkareita ei meillä ollut, vaan paljain jaloin pisteltiin, Nykänen naurahtaa.

”Hän lähti niin aikaisin”

Ainoan pojan menettäminen yllättäen pimensi maailman kaksi kuukautta sitten.

– En voi vieläkään ymmärtää, että Matti on poissa.

– Hän lähti niin aikaisin, Vieno murehtii.

Viikko oli äidille erityinen, koska hän oli juuri valmistautumassa omiin syntymäpäiväjuhliinsa.

– Maanantaiaamuna tuli sitten tieto, että Matti on kuollut.

Pirteä eläkeläinen oli juuri lähdössä vesijumppaan, mutta suunnitelmat muuttuivat. Edessä olikin surutyö ja hautajaisjärjestelyjen miettiminen.

Kauniit muistot säilyvät mielessä

Pojan kuolema tuli varsin pian toisen tärkeän henkilön menehtymisen jälkeen, sillä aviomies Ensio kuoli vuonna 2016.

– Hän oli sairastellut pidempään, joten siihen osasi hieman valmistautua, mutta tämä tuli niin yllättäen, että sitä ei pysty käsittämään, Vieno murehtii helmikuun alussa tapahtunutta tragediaa.

Murheen keskellä surua lievittävät kauniit muistot perheen miesväestä. Niihinkin liittyy hyppäämistä.

– Matti harjoitteli kotonakin. Hän ponnisti ilmaan ja Ensio sai sitten ottaa vastaan, ettei poika mätkähtänyt lattialle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt