Mäkiviikolle 1986–1987 piti lähteä aivan ylivoimainen Matti Nykänen – sitten alkoi varsin raskas ja värikäs tapahtumasarja

rac

Julkaistu:

Matti Nykänen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon vain kahdesti. Sankaruutta oli tarjolla useamminkin, mutta henkilökohtaiset ongelmat sotkivat pari kertaa hyppykuviot ennen turnausta tai jopa sen aikana.
Keski-Euroopan mäkiviikko on mäkihypyn seuratuin ja tarunhohtoisin tapahtuma. Matti Nykäsen valtakaudella, 1980-luvulla, sen voitto oli verrattavissa olympiakultaan ja MM-titteliin.

Mäkiviikko, saksaksi Vierschanzentournee eli neljän mäen turnaus, kilpaillaan kahdessa Saksan ja kahdessa Itävallan maaperällä sijaitsevassa hyppyrissä. Legendaariset kisapaikkakunnat ovat Oberstdorf, Garmisch-Partenkirchen, Innsbruck ja Bischofshofen.

Kiertue alkaa ennen vuodenvaihdetta ja päättyy loppiaisena.

Matti Nykäsen ylivoima 1980-luvun mäkihypyssä ei konkretisoitunut voittoketjuksi mäkiviikoilla. Hän juhli kahdesti, 1983 ja 1988. Kilpailun kärkikolmikkoon Nykänen ylsi viisi kertaa: 1983 1., 1984 3., 1985 2., 1988 1., 1989 2.

Hiihtoliiton mäkihypyn lajipäällikkö Matti Pulli on luonnehtinut mäkiviikkoa seuraavasti: ”Se on kova koulu hyppääjille. Mäet ovat erilaisia, ja olosuhteet saattavat olla vaikeat. Kaikki ovat ns. rinnemäkiä, joten tuulet tuppaavat muuttamaan suuntaa arvaamattomasti. Jos hyppy ei ole kohdallaan ennen mäkiviikkoa, se ei yleensä siellä parannu, koska aikaa harjoitteluun ei ole.”

Vuodenvaihteen 1982-1983 mäkiviikolle Matti Nykänen saapui 19-vuotiaana hallitsevana maailmanmestarina. Hän oli räjäyttänyt potin alkuvuonna 1982 Holmenkollenissa, moikannut Norjan hallitsijaa ja päättänyt tulla hänen laillaan kuninkaaksi.

Nykänen oli kuitenkin haastaja, sillä monet pitivät hänen hernerokkasumussa saavuttamaansa ison mäen MM-kultaa onnenkantamoisena.

Todistettavaa siis riitti.

Turneesta tulikin tiukka. Nykänen voitti vain Innsbruckin osakilpailun, mutta yhteispisteet riittivät voittoon. Hänen arkkivihollisekseen jo tuolloin noussut Saksan Jens Weissflog joutui tyytymään kakkospalliin.

Nuoren saksalaisen kosto oli suloinen, sillä hän voitti kaksi seuraavaa mäkiviikkoa. Nykänen seisoi kuitenkin molemmilla kerroilla palkintopallilla.


Hän oli ehtinyt iskeä jo 1984 Sarajevon talvikisojen suurmäessä kultasaumaan, joten odotukset ja paineet alkoivat kasvaa.

Vuodenvaihteen 1985-1986 mäkiviikkonsa Matti Nykänen pilasi jo kuukautta aikaisemmin Pohjois-Amerikan maailmancup-kiertueella.

Hänet passitettiin kotiin maitojunalla tai oikeammin maitolentokoneella. Syynä olivat nuoren urheilijan käyttäytymisongelmat, joista oli ehtinyt kiiriä huhuja koti-Suomeen asti.


22-vuotiaan mäkimiehen kotiinpaluu joulukuun alkupuolella 1985 oli ehkä ensimmäinen Nykäs-aiheinen suuri mediatapahtuma. Hänen konettaan oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli vastassa monikymmenpäinen toimittaja- ja valokuvaajajoukko sekä tietysti tv-kamerat.

Suomeen oli kiirinyt jo useita päiviä aiemmin uutisia hankaluuksista Nykäsen ja mäkijoukkueen johdon välillä. Joukkueenjohtaja Matti Pulli oli kertonut mm. uutistoimisto Reutersille, että syynä tähän olivat olleet Nykäsen ongelmat alkoholinkäytössä ja muussa käyttäytymisessä.

Kotimaahan laskeutunut mäkikotka oli huonolla tuulella, eikä antanut riidassa periksi.

– Halusin vain kotiin kesken kaiken. Matti Pulli ei siihen kuitenkaan suostunut, vaan sanoi harkitsevansa sitä vasta Lake Placidin kisan jälkeen, Nykänen kommentoi allekirjoittaneelle, joka oli tuolloin Nykästä vastassa IS:n toimittajana.

– Eniten minua harmittaa, että Pulli on antanut ymmärtää kotiintuloni Hiihtoliiton ratkaisuksi. Se oli kuitenkin oma päätökseni, koska sekä välineeni että hyppyni olivat surkeassa kunnossa.

Vastaukseksi kysymykseen alkoholinkäytöstään Matti Nykänen väläytti legendaksi muodostuneen kommenttinsa: ”Ehkä otin, ehkä en”.

Tämäkin episodi jäi kuitenkin lyhyeksi näytökseksi Nykäsen ja Pullin lämpimissä väleissä. Yhteinen treeni alkoi pian maistua ja hyppy löytyi heti vuodenvaihteen jälkeen. Nykänen ehti ottaa alkuvuonna 1986 jopa seitsemän maailmancupin voittoa.

Nykäsen hurja voittoputki jatkui vielä pitkälle syystalveen 1986, ja Keski-Euroopan mäkiviikolle 1986-1987 lähti loistokuntoinen, ylivoimaansa luottava suomalainen.

Mutta henkisesti Nykänen oli ylivireessä. Muu mäkijoukkue katsoi jo lentokentällä alta kulmain sitä, että Nykänen oli ottanut Tiina-vaimonsa mukaan reissuun. Se tiesi hankaluuksia.


Pian alkoikin kuulu kriittisiä raportteja. Ne kertoivat myöhästelystä yhteisistä kuljetuksista, omalla autolla ajelusta pitkin kisapaikkakuntia sekä muusta rauhattomasta toiminnasta.

Paineet kävivät pian joukkueelle liian raskaiksi, ja henkisesti väsynyt ennakkosuosikki passitettiin vuodenvaihteen jälkeen maitokoneeseen. Joukkueen johto kertoi kotimatkan syyksi ”niskuroinnin ja joukkueeseen sopimattomuuden”.

Nykästä oli vastassa taas valtava mediahässäkkä. Hän sydämistyi epäreiluksi kokemastaan kohtelusta niin pahasti, ettei antanut sitä mäkijoukkueen johdolle koskaan anteeksi.

Onnekseen kohukotka otti tappiosta opikseen ja itseään niskasta kiinni. Hän treenasi itsensä huippukuntoon ja ehti päästä vielä maaliskuussa 1987 taas voittojen makuun.

Se olikin sitten yhtä lentoa. Alkoi Matti Nykäsen ylivoimainen valtakausi, joka kesti yli Calgaryn olympiakisojen.

Mäkiviikolla 1987-1988 Nykänen saalisti komeimman revanssinsa. Hän kirjautti historian ylivoimaisimman mäkiviikon saldon kolmella osakilpailuvoitollaan. Vain Oberin avauskisan voitto lipsahti kakkossijaksi.

Nykäsen legenda nousi siis oraalle jo mäkiviikolla ja puhkesi kukkaan helmikuussa kolmella Calgaryn olympiavoitolla.


Sankarin kotiinpaluussa oli toki hieman dramatiikkaa, koska hän joutui peittelemään mustaa silmäänsä aurinkolaseilla. Se oli syntynyt Bischofshofenin karonkassa, jossa Nykäselle tuntematon mies oli yllättäen tintannut häntä nyrkillä.

Lajipäällikkö Matti Pullin selvityksen mukaan kyse oli kahden juopuneen itävaltalaisen vedonlyönnistä. Poliisi selvitti tapauksen nopeasti ja pyysi lopuksi sankarihyppääjältä nimikirjoituksen.

Vuodenvaihde 1988-1989 toi 25-vuotiaalle Matti Nykäselle mäkiviikon viimeiseksi makupalat. Calgaryn jälkeinen ylivoima oli alkanut haihtua jo syksyllä, mutta Nykänen nousi kuin nousikin taistelemaan voitosta.

Hän voitti Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kisan. Kokonaiskilpailussa hän oli hienosti toinen – tasapisteissä vanhan tutun Jens Weissflogin kanssa.

Nykäsen henkilökohtaisessa elämässä alkoivat pian vaikeat ajat, mutta hän yritti paluuta huipulle mäkiviikolla 1990–1991.

Kokenut kotka valittiin Suomen joukkueeseen ja yleisö alkoi odotella menestystä niin Keski-Euroopasta kuin kevään 1991 MM-kisoista Val di Fiemmestä.


Hommat menivät kuitenkin mönkään, ja Nykänen jätti Keski-Euroopan mäkiviikon väliin.

Hän valitsi sen sijaan matalan paikan harjoitusleirin Kanarian saarilla – ja päätti näin poistua mäkihypyn kansainväliseltä huipulta.

Keski-Euroopan mäkiviikon kilpailuruljanssi keksittiin yli 60 vuotta sitten, talvella 1952-1953. Turnauksen historiallista arvoa todistaa se, että mäkihypyn maailmancup-kiertueen syntyä jouduttiin odottelemaan vielä 27 vuotta.

Kilpailu on luonut myyttisiä mestareita. Yhdeksällä hyppääjällä on mäkiviikon voiton lisäksi henkilökohtainen olympiakulta ja MM-titteli: Helmut Recknagel, Toralf Engan, Hans-Georg Aschenbach, Matti Nykänen, Jens Weissflog, Espen Bredesen, Kazuyoshi Funaki, Thomas Morgenstern ja Kamil Stoch.

Matti Nykänen on kuitenkin yhä omassa luokassaan. Hän on sankareista ainoa, jolla on mäkihypyn viisi suurinta henkilökohtaista saavutusta: olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.

Voit lukea lisää Matti Nykäsen elämästä ja urheilu-urasta Ilta-Sanomien Legenda-erikoislehdestä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt