Kommentti: Matti Nykäsen haudalla tanssimisesta on tullut vaalikeväänä tärkeä poliittinen taito

Julkaistu:

Kommentti
Matti Nykänen aiheuttaa poliitikoille harmaita hiuksia vielä kuoltuaankin, kirjoittaa Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Puhelinlinjat kävivät kuumana perjantaina, kun Ilta-Sanomat ryhtyi selvittämään, ketkä ministerit olivat kieltäytyneet myöntämästä Matti Nykäselle valtiollisia urheilun suuria tunnustuksia tämän vielä eläessä.

Entiset opetus-, kulttuuri- ja urheiluministerit pallottelivat ”ongelmaa” kanslian ja itsensä välillä kuin käsikranaattia.

Historian paras mäkihyppääjä aiheuttaa poliitikoille harmaita hiuksia vielä kuoltuaankin. Aihe on poliitikoille kiusallinen etenkin juuri ennen vaaleja. Vaikka kansan muisti on pitkä, suomalaiset ovat antaneet Nykäselle anteeksi hänen urheilu-uran ulkopuoliset toilailunsa.

Kansan mielipide on selvä: Nykästä olisi pitänyt muistaa jo hänen elinaikanaan.
Ministereille tilanne on tuskallinen: Nykäsen siviilielämän kohuista johtuen muistaminen olisi ollut poliittisesti riskaabelia. Jos nyt jää Nykäsen väheksymisestä jälkijättöisesti kiinni, gallupit eivät povaa hyviä tyylipisteitä.

Politiikka on ajoituksen taidetta, ja niin on mäkihyppykin, mutta nyt moni toivoo, ettei Nykäsen viimeinen hyppy olisi ajoittunut näin lähelle vaaleja.

Sunnuntain 3. ja maanantain 4. helmikuuta välisenä yönä 55-vuotiaana kuollut Nykänen ei eläessään saanut merkittäviä urheilun kunniamerkkejä eikä edes urheilijaeläkettä.

Nyt katse on kääntynyt ex-ministereihin, joilla olisi ollut mahdollisuus huomioida hänet.

Kummola avasi pelin

Asian otti ensimmäisenä puheeksi kokoomuslainen urheilun suurvaikuttaja Kalervo Kummola Helsingin Sanomissa.

Juuri sitä ennen kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) oli ryhtynyt selvittämään mahdollisuutta järjestää Nykäselle valtiolliset hautajaiset.
Hallitukseen liikavarpaaksi jääneen Sinisen tulevaisuuden olematon kannatus on jokaiselle yhtä selvä kuin Nykäsen saavutukset urheilijana, joten moni näki Terhon avauksessa puhtaasti äänten kalastelua.

Etenkin sitä mieltä oli Kummola.

– Tämä on niin naurettavaa keskustelua. En vastusta hautajaisia, mutta miksei silloin muistettu, kun hän eli, Kummola täräytti Hesarissa 6.2.

Kummola mainitsi urheilun suuren ansioristin, jota Nykäselle ei ehditty koskaan virallisesti edes ehdottaa.
Kun IS selvitti Nykäseltä saamatta jääneen ansioristin kohtaloa, kävi ilmi että virkamiehet olivat esittäneet Nykäselle useaan otteeseen Pro Urheilu -palkintoa, joka on suuruudeltaan 20 000 euroa.

Ministeriön sisäpiirilähteen mukaan Pro Urheilua olisi esitetty vuodesta 2011 lähtien vuorollaan jokaiselle urheiluasioista vastanneelle ministerille, mutta aina tuloksena oli hylkäys.

Kaksi ministeriä ”kärähti”

Selvitys osoitti, että opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) vuonna 2016 ja puolustusministeri Carl Haglund (r) vuonna 2014 olivat ainoina ministerinä tehneet päätöksen jättää Nykänen palkitsematta.

IS:n saamien tietojen mukaan Nykänen oli kuitenkin ollut joka vuosi ainakin jonkin tason keskusteluissa ehdolla Pro Urheilun saajaksi.

IS:n soittokierroksen aikana moni entinen ministeri ehti tehdä kiireisesti selvityksiään ja saattoi päivän kääntyessä iltaan todeta syvään huokaisten, ettei virallisten asiakirjojen mukaan Nykäsen palkitseminen ollut koskaan ollut juuri hänen pöydällään.

Kiemurtelu Nykäsen muistamatta jättämisen äärellä on ollut niin akrobaattista, että jokunen ex-ministeri ansaitsisi oman Pro Voimistelu -prenikan.

Ohraisimmin kävi Haglundille, jonka pöydällä käyneeseen nimilistaan oli avustaja 2014 kirjannut ”utan Nykänen”.
Nykyinen viranhaltija Grahn-Laasonen puolestaan toivoi IS:n haastattelussa, että mieluummin muisteltaisiin Nykäsen kiistattomia ansioita, eikä niinkään ministereitä, jotka olivat jättäneet ansiot huomiotta.

– Hänen muistoaan kunnioittaen, en ole varma, onko nyt oikea hetki käydä läpi, miten häntä olisi pitänyt muistaa. Minusta olisi nyt hienoa, jos muistaisimme hänet ennen kaikkea urheilusaavutuksista, ja valtio kunnioittaisi hänen muistoaan omaisia kuullen, Grahn-Laasonen pujotteli kysymysten läpi.

Ennen kaikkea urheilusaavutuksista? Tismalleen. Ennen kaikkea urheilusaavutusten, joukossa mm. neljä olympiakultaa, joiden vuoksi Nykänen olisi ansainnut kaikki mahdolliset prenikat ja eläkkeet, mutta nimenomaan hänen muutoin kyseenalaisen ansioluettelonsa vuoksi kunnianosoitukset menivät sivu suun, ministeri ja vuosi toisensa jälkeen.

Muistaa ja kunnioittaa olisi pitänyt, ja varmaan olisi tehnyt mielikin, mutta mikä on valtiolle sopiva tapa kunnioittaa tuomittua väkivaltarikollista?

Olisi ollut mahdollisuus

Kun esimerkiksi Carl Haglund teki päätöstään, Nykänen oli vastikään vapautunut vankilasta. Kunnianosoitus ei olisi näyttänyt siinä hetkessä pelkästään hyvältä Haglundin kannalta.

Yksi palkitsemisprotokollan ja ministerien päätöksentekoprosessin tunteva sisäpiirilähde halusikin muistuttaa, että Nykäsen palkitsemattajättämissaagassa onnekkaita sattuvat olemaan ne ministerit, joilla oli juuri sillä hetkellä avustajia, jotka ymmärsivät ruksia Nykäsen nimen pois listalta jo ennen kuin paperi vietiin ministerin eteen.

Vahvasti annettiin kuitenkin ymmärtää, että jokainen ministeri, jos ei nyt ole ainoastaan nukkunut työpaikallaan, on ollut hyvin tietoinen ehdolla olleista nimistä ja jokainen olisi myös voinut määrätä Nykäsen nimen takaisin listalle.

Kukaan ei halunnut niin tehdä, mutta virallisissa papereissa se ei näy hylkäämispäätöksenä. Joku on saattanutkin nyttemmin kiittää vanhaa avustajaansa hyvästä pelisilmästä: ei tarvinnut silloin vastata ikäviin kysymyksiin Nykäsen palkitsemisesta ja vastaavasti poliittinen ura näyttää nyt tahrattomalta.

Poliittista peliä

Nykäsen haudalla tanssimisesta on juuri ennen vaaleja tullut tärkeä poliittinen taito.

Jossakin tyylikkään ja tyylittömän välimaastossa nyt valssaava Sampo Terho ei saanut Nykäselle valtiollisia hautajaisia, mutta sai ministeriönsä kustantamaan hautajaiset.

Sampo Terhon toukokuussa 2017 aloittanut kabinetti välttyi vaikealta Pro Urheilu -painilta Nykäsen kohdalla, koska Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan vuoksi olympiavoittajia muistettiin erityisellä kunniamerkillä.

Tämä oli puolikas voitto ministerille, kun kabinetti sai myönnettyä Nykäselle yhden kunnianosoituksen: Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin solkineen, joka myönnettiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan johdosta jokaiselle henkilökohtaisen olympiakullan voittaneelle.

– Olisi Mattia voinut sillä (urheilun suurella ansio-) ristillä muistaa silloin, mutta opetusministeri ei esittänyt elintapojen takia, Kummola räväytti Hesarissa ministeriä yksilöimättä.

Vaikka hänen ei tarvinnut sillä kertaa edes jyrähtää, tunsi moni entinen ministeri tärinää jalkojensa alla.

Nykäsen hyppymonot siellä, vielä kerran, kolisivat ministeriön käytävällä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt