Kaksi ministeriä jätti Matti Nykäsen ilman arvokasta tunnustusta – Jyväskylässä käytiin kuumana: ”Saisivat katua!” - Mäkihyppy - Ilta-Sanomat

Kaksi ministeriä jätti Matti Nykäsen ilman arvokasta tunnustusta – Jyväskylässä käytiin kuumana: ”Saisivat katua!”

Ilta-Sanomien haastattelemat jyväskyläläiset ihmettelivät Matti Nykäsen jäämistä ilman Pro Urheilu -palkintoa.

15.2.2019 19:37

Ilta-Sanomat uutisoi perjantaina, että nelinkertainen mäkihypyn olympiavoittaja Matti Nykänen oli elinaikanaan kahdesti ehdolla arvostetun Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon saajaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä palkinto on suuruudeltaan 20 000 euroa. Ministeriön virkamiehet esittivät Nykäselle palkintoa vuosina 2014 ja 2016, mutta kummallakin kerralla asiasta päättänyt ministeri ei myöntänyt sitä hänelle.

– Ruotsalainen ei ymmärrä mäkihypystä mitään, kuittaa jyväskyläläinen Erkki Pyökkimies tiedon siitä, että silloinen puolustusministeri Carl Haglund (r) ei myöntänyt Nykäselle Pro Urheilu -tunnustuspalkintoa vuonna 2014.

Pyökkimies saapui perjantai-iltapäivänä Laajavuoren mäkikahvioon kirjoittamaan nimensä juuri avattuun Matti Nykäsen muistokirjaan. Viesti Haglundille ja vastaavalla tavalla Nykäseltä palkinnon 2016 evänneelle opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok) on selvä:

– Saisivat katua!

Erkki Pyökkimies laukoi kovaa tekstiä.

Tunnustukset jäävät nyt postuumeiksi. Pyökkimies kannattaa Nykäselle omaa patsasta Jyväskylään.

– Matti oli Suomi-kuvan kirkastaja, ja hänen jalanjälkensä koko urheilun genressä on suuri. Jos Matti saisi nyt patsaan, niin se jäisi meille muistoksi tuomiopäivään asti.

Myös Keijo Hyvärinen olisi toivonut, että Nykästä olisi muistettu ajoissa.

– Ei näille päättäjille voi mitään. Kyse on aika isosta ymmärryksen puutteesta, Hyvärinen sanoo.

Nykästä jo 1980-luvun alusta fanittanut Mirja Miki Huhtala on suorasanaisempi:

– Tuo (palkinnon epääminen) on ihan syvältä. Oikeasti ihan perseestä, Huhtala tiivistää.

– Onko se Matin persoona syynä? Keillä meistä ei olisi vaikeuksia yksityiselämässä. En toki puolustele Matin kaikkia tekoja.

Huhtala ja Hyvärinen ovat yhtä mieltä siitä, että Nykäselle pitää ainakin patsas pystyttää.

– Ja ehdottomasti näköispatsas, molemmat korostavat.

Sami Kettunen ei ole patsaan kannalla. Mutta muistaa Nykästä pitäisi.

– Tuohon mäen betoniseinään voisi tehdä vaikka Matista muraalin, Kettunen miettii.

Kettunen pohtii myös, että Nykäsen elämän rosoisuus on vaikuttanut valtiovallan ratkaisuihin.

– On hyvä kysymys, miksei Mattia ole muistettu. Matti oli sympaattinen mies ja tärkeä nuorille hyppääjille. Omalle pojalleni Matti sanoi, että kun hoidat suksia, niin hoida niitä paremmin kuin omaa morsianta.

Nimensä muistokirjaan käy raapustamassa myös nuori yhdistetyn hiihtäjä Otto Niittykoski, joka on Seefeldin MM-joukkueen varamies. Niittykoskeen Nykäsen saavuttamien arvokisamitalien määrä on tehnyt suuren vaikutuksen.

– Harmi, ettei Matti itse näe, miten häntä nyt arvostetaan. Pro Urheilu -palkinto olisi ollut ihan hyvä tunnustus, Niittykoski pohtii.

Siilinjärveläisen Esa Pääkkösen näkemys on väkevämpi.

– Ilman muuta Matin olisi pitänyt saada tuo palkinto. Vois sanoa ihan suoraan, että väärin tehty ministereiltä. En arvosta heitä tässä suhteessa yhtään, Pääkkönen linjaa.

Esa Pääkkönen kirjoitti nimensä Matti Nykäsen muistokirjaan.

Pääkkönen korostaa, että urheilu-ura ja siviilielämä ovat kaksi eri asiaa.

– Ennemmin pitäisi kysyä, mikä on tuki urheilijalle uran päättymisen jälkeen. Kuoleman jälkeen moni muukin saa patsaita. Matti olisi tarvinnut enemmän tukea ja arvostusta elinaikanaan.

Rovaniemeläinen Timo Heiskanen halusi ehdottomasti laittaa nimensä kirjaan, kun mahdollisuudesta kuuli.

– Mielestäni Matin palkitseminen olisi ollut hänen urheilusaavutustensa vuoksi oikeutettua ja piste, Heiskanen sanoo.

Mäkikahviossa häärää myös yliopistotutkija Mikko Virmavirta, joka teki aikanaan paljon mäkihyppyyn liittyvää tutkimustyötä Matti Nykäsen valmentajan Matti Pullin kanssa.

– Matin toilailut ovat varmaan vaikuttaneet poliitikkojen päätöksiin – ettei tuollaiselle voi palkintoa antaa, Virmavirta miettii.

– Mulle merkittävää on vain se, mitä Matti osasi mäessä. Kukaan muu ei hyppää kuten Matti hyppäsi. Hänellä oli ainutkertainen ymmärrys lajista.

Mikko Virmavirta Laajavuoressa perjantaina.

Virmavirran mukaan patsas olisi paras tapa muistaa Nykästä näin kuoleman jälkeen.

– Toisaalta olen samaa mieltä Jussilaisen Riston (entinen jyväskyläläinen mäkihyppääjä) kanssa, että tässä mäessä on tarpeeksi patsasta.

Virmavirta muistaa yhden anekdootin yhteistyöstä Nykäsen kanssa elokuulta 1988. Olympiasankarin kanssa oli sovittu, että Laajavuoren mäessä tehtäisiin mittauksia aamuyhdeksältä.

– Voima-anturit olivat jo paikallaan, mutta Mattia ei näkynyt. Lähdin Saab ysikutosella Matin palkintotalolle Mäki-Mattiin ja koputin oveen.

– Matti sanoi morjens, tuu sisään. Sanoin, että meillä olis nuo mittaukset. En viitsinyt sanoa, että perkeleen Matti, Virmavirta kertoo.

Nykänen saapui lopulta paikalle, ja mittaukset tehtiin.

– Yhtäkkiä Matti vilkaisi kelloaan ja lähti sanomatta sanaakaan. Bemarin takavalot vain näkyivät.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?