Kesken aamukahvin luetut uutiset musersivat Hannu Lepistön – kertoi Nykäsen intohimosta: ”Kukaanhan ei usko näitä juttuja”

Julkaistu:

Matti Nykänen 1963-2019
Uutinen mäkihyppylegendan kuolemasta tuli entiselle maajoukkuevalmentajalle Hannu Lepistölle järkyttävänä yllätyksenä.
Vielä elokuussa kaikki vaikutti olevan hyvin.

Takavuosien mäkihyppyvalmentaja Hannu Lepistö ja lajin legenda Matti Nykänen kohtasivat iloisen kisailun merkeissä Asikkalassa järjestetyillä markkinoilla.

– Se oli puolin ja toisin tosi lämmin tapaaminen. Siinä pilkottiin takkapuita vanhuksille ja kisattiin, kuka saa pilkottua eniten 12 minuutissa, Lepistö, 72, muistelee Ilta-Sanomille.

– Olen pilkkonut puita ikäni. Sanoin ennen kisaa Matille, että hän voittaisi minut melkein kaikissa muissa hommissa, mutta tässä hän häviäisi. Matti sanoi, että pilkotaan ensin ja katsotaan sitten.

Kisa päättyi valmentajavelhon eduksi, mutta Lepistö oli ilahtunut Nykäsen otteista.

– Hän oli tosi hyvässä kunnossa. Se tässä nyt niin surullista onkin. Ajattelin, että nythän tämä menee tosi hienosti. Sitten tuli tällainen uutinen kesken aamukahvin juonnin, Lepistö huokaa.

Lepistö luki maanantaiaamuna lehtien verkkosivuilta, että moninkertainen arvokisavoittaja Nykänen oli kuollut sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 55-vuotiaana. Entinen valmentaja ja hänen Leila-vaimonsa tunsivat mäkikotkan hyvin.

Tunteet vaihtelivat järkytyksestä epäuskoon.

– Kyllä se ottaa aika syvältä.

– Aiempina vuosina olimme Matin kanssa yhteydessä satunnaisesti silloin tällöin. Nyt kuitenkin soittelimme kesällä, näin hänet ja ajattelin, että nyt menee hyvin... Ei tätä osaa vielä ymmärtää.

Vaikuttava ensikohtaaminen

Lepistö muistaa elävästi ensikohtaamisensa jyväskyläläisen Nykäsen kanssa 1970-luvun puolivälissä.

– Matti oli silloin varmaan 13–14-vuotias. Olin Lahdessa harjoittelemassa jonkun ryhmän kanssa. Jyväskylän pojat tulivat myös sinne.

Olosuhteet olivat tuuliset ja vaikeat. Valmentaja katsoi nuoren pojan hyppyä pelokkain tuntein, kunnes huomasi, ettei Nykäsellä ollut hädän päivää.

– Matti hallitsi hyppynsä älyttömän taitavasti. Siitä se poika jäi mieleen.


Esitys oli sen verran poikkeuksellinen, että nuorten MM-ryhmää siihen aikaan valmentanut Lepistö valitsi Nykäsen joukkueeseen – siitäkin huolimatta, etteivät muut näytöt olleet välttämättä yhtä vakuuttavia.

– Matti ei ollut juniorien Hopeasompa-kisoissa parasta A-luokkaa. Hän oli hyvä, muttei voittanut niitä mennen tullen.

Noviisin valitseminen korpesi seuroja, joiden jäsenet eivät päässeet ryhmään. Lepistö vastasi kritisoijille asiallisen tiukasti.

– Saatoin tokaista tunnetulla ystävällisellä tyylilläni, että valinnat on nyt tehty ja pulinat pois. Kyllä se kritiikki sitten hiljeni vuosien myötä, hän naurahtaa.

”Kukaanhan ei usko näitä juttuja”

Nykäsestä kehittyi lajinsa kiistaton ykkösnimi. Nelinkertainen olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari hallitsi kilpailuja suvereenisti ja auttoi osaltaan mäkihypyn kehittämisessä.

Nykäsen tekniikkaa ja biologisia ominaisuuksia tutkittiin Jyväskylän yliopistossa. Tutkijat tekivät tärkeitä havaintoja liittyen aerodynamiikkaan ja nopeusvoiman merkitykseen lajissa. Oivalluksia hyödynnettiin sittemmin harjoittelussa ja valmennuksessa.

Mikä sitten teki Nykäsestä kaikkien aikojen parhaan? Lepistö nostaa esiin kaksi asiaa.

– Hän oli erittäin taitava, mikä paljastui esimerkiksi aiemmin mainitsemastani hypystä. Sitten oli tietenkin tinkimätön harjoittelu.

Moni urheiluhahmo on kertonut muistoja liittyen Nykäsen poikkeukselliseen harjoitteluintoon. Niitä löytyy myös Lepistöltä.


– Jos harjoituksissa hypättiin yleensä 5–6 kertaa, Matti hyppäsi kävelymäessä kymmenkunta kertaa. Hissimäessä oli tilanteita, joissa hän hyppäsi yhdessä harjoituksessa 40 kertaa. Kukaanhan ei usko näitä juttuja, mutta näin se vain oli.

Lue lisää: Pentti Matikainen löysi Matti Nykäsen vetämässä kovaa treeniä aamuyöllä Calgaryssa 1988 – ”Kyllä se havahdutti”

Paljon nähneen valmentajan mieleen jäi muun muassa eräs tennisturnaus, joita järjestettiin siihen aikaan hyppääjien harjoitusleireillä.

– Asuimme tennishallin yläkerrassa, kun keskellä yötä hallista alkoi kuulua ihmeellistä ääntä. Plop plop. Menimme katsomaan, mitä tapahtuu. Matti löi siellä tennispalloa seinään, kun seuraavana päivänä oli ottelu eikä hän kuulemma ollut ihan parhaimmillaan.

Lepistö sanoo seuranneensa Nykäsen suorituksia lähinnä leireillä, mutta suurin arkipäivän työ tehtiin jyväskyläläisen taustajoukossa. Lepistö korostaa Risto Pirttimäen, Matti Pullin ja Taisto Jussilaisen merkitystä Nykäsen nousussa maailman huipulle.

Lue lisää: Matti Nykäsen ensimmäinen valmentaja muistelee, kuinka puhui koulusta lintsanneen hyppääjänalun Laajavuoren mäkeen

Ristiriitainen persoona

Urheilijana Nykäsen saavutukset ovat kiistattomat, mutta ihmisenä hänestä on piirtynyt monien mieliin ristiriitainen hahmo. Uran aikaiset ja sen jälkeiset kohut hallitsivat lehtien palstatilaa siinä missä kilpailujen kultaiset hetket.

Lepistö sanoo muistavansa Nykästä vain hyvällä.

– Jotain pieniä juttuja saattoi olla, ehkä joidenkin toisten syöttäminä. Meillä oli kuitenkin hyvät välit kaiken aikaa matkoilla ja harjoituksissa.

– Mutta nämä muistot liittyvät tapahtumiin, joissa olimme molemmat ihan selvin päin, Lepistö lisää.

Lisäys on oleellinen, sillä alkoholin sanottiin muuttaneet rajulla tavalla Nykäsen persoonaa. Samanlainen käsitys jäi Lepistölle.


– Tässä kohtaa ei viitsi muistella kuin niitä hyviä hetkiä. Hän oli tosi kohtelias ja fiksu poika. Tilanteet minun kanssani olivat kuitenkin sellaisia, joissa toista puolta ei ollut mukana.

– Muistan, kun teimme Matin kanssa ensimmäisen ulkomaanmatkan Itävallan kisoihin. Lähdimme sinne varhain aamulla, joten Matti tuli meille yöksi. Hän toi tullessaan Leilalle kahvipaketin. Ihme kyllä, nuori poika osasi ajatella sellaistakin – toisin kuin useimmat muut 17-vuotiaat.

Menestyksen tuoma jättimäinen julkisuus ja uran päättymiseen liittyvä tyhjyys olivat Nykäselle raskaita kokemuksia. Vuosien varrella nähdyt vaikeudet ovat jättäneet Lepistöllekin jossiteltavaa.

– Siinä vaiheessa, kun tulokset olivat sitä luokkaa mitä olivat, Matti saattoi vähän kokeilla rajojaan hommassa jos toisessa. Ehkä siinä kohtaa Matille olisi ollut parempi... Kaikki kunnia hänelle, hemmetin hieno kaveri, mutta aina tällainen vanha jäärä valmentaja miettii, voisiko jotain tehdä paremmin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt