Tämän miehen piti olla Suomen mäkihypyn kultainen tulevaisuus – maailmanmestari Joonas Ikonen, 31, on nyt kuopiolainen rakennusmies - Mäkihyppy - Ilta-Sanomat

Tämän miehen piti olla Suomen mäkihypyn kultainen tulevaisuus – maailmanmestari Joonas Ikonen, 31, on nyt kuopiolainen rakennusmies

Joonas Ikonen liiteli mäkihypyn nuorten MM-kultaan 2005 ja murtautui seuraavalla kaudella maailmancupin vakiokasvojen joukkoon. Sen jälkeen huippulupauksesta ei kuultu yli 12 vuoteen.

Nuorten maailmanmestari Joonas Ikonen liiteli joulukuussa 2005 mäkiviikon avauskisassa Obersdorfissa 18:nneksi. Tammikussa 2019 (vas.) lupaava hyppyura on enää vain kaukainen muisto.

17.1.2019 6:02

Kovin moni ei voi rehellisesti väittää muistavansa, kuka on edellinen suomalainen mäkihypyn nuorten maailmanmestari.

Joonas Ikonen liiteli alle 20-vuotiaiden MM-kultaan 17-vuotiaana Rovaniemellä 2005. Kisassa jäivät taakse muun muassa sellaiset nimet kuin Kamil Stoch, Piotr Zyla, Gregor Schlierenzauer, Severin Freund ja Roman Koudelka.

Samoissa kisoissa Ikonen ankkuroi Suomen pronssille joukkuemäessä. Ankkurikierroksella taakse jäi jälleen muun muassa Ikosen puolalainen ikätoveri Stoch, joka on sittemmin voittanut kolme henkilökohtaista olympiakultaa ja yli 30 maailmancupin osakilpailua.

Maineikkaan Puijon Hiihtoseuran huippulupauksen odotettiin nousevan seuraavalla kaudella myös maailmancupia kiertävään vakiomiehistöön Suomen kivenkovaan joukkueeseen.

Sen hän myös teki, mutta sitten tapahtui jotakin, eikä Ikosesta kuultu julkisuudessa pihaustakaan yli 12 vuoteen.

Heti maailmancupkauden 2005–06 avausviikonlopusta Rukalta lähtien Ikonen, 18, loikki toiselle kierrokselle eli 30 parhaan joukkoon kahdeksassa kisassa putkeen.

Siihen aikaan se ei toki ollut Suomessa mitenkään erityishuomion arvoinen suoritus – pikemminkin vähimmäisvaatimus, jotta voitiin edes puhua mäkihyppääjästä.

Joonas Ikonen Keski-Euroopan mäkiviikolla 2005–06 Garmisch-Partenkirchenissa.

Ikonen ja hänen henkilökohtainen valmentajansa Sami Leskinen katsovat hyppyä videolta joulukuussa 2005.

Ikonen kiersi vuodenvaihteessa 2005–06 myös mäkiviikon, jonka jälkeen Japanin Sapporossa hän hyppäsi kahdesti kymmenen parhaan joukkoon.

Sen jälkeen oli edessä reissu Torinon olympialaisiin, mutta Ikosen kohtalona oli vielä jäädä varamiehen rooliin. Kisapaikat veivät nenän edestä joukkuun muut jäsenet Janne Ahonen, Matti Hautamäki, Janne Happonen, Tami Kiuru ja Risto Jussilainen.

Ei se kuitenkaan mikään katastrofi ollut. Ikosen arvokisavuodet pitivät olla vasta edessä. Olympialaisiakin olisi vielä edessä neljät ennen kuin hän edes täyttäisi 35 vuotta.

Suomen mäkijoukkue Torinon olympialaisissa 2006. Joonas Ikonen (vas. ylh), Janne Happonen, Matti Hautamäki, Risto Jussilainen (vas. alh), Janne Ahonen ja Tami Kiuru.

Huippulupaus Puijon tornissa joulukuussa 2005.

Kuopiolaisen tulokaskausi maailmancupissa päättyi lopulta varsin mainiosti kokonaiskilpailun 30. sijaan 155 pisteellä tasapistein kokeneen Risto Jussilaisen kanssa.

Seuraavan kauden 2006–07 kauden avauskisassa Kuusamon Rukalla Ikonen oli vasta 48:s. Sen koommin häntä ei enää maailmancupin kisan lähtölavalla nähtykään.

Mitä tapahtui?

– Niin. Se on kyllä ihan hyvä kysymys, Ikonen toteaa nyt, reilut 12 vuotta myöhemmin.

– Sen kauden jälkeen ei sitten enää kulkenutkaan.

Tuon marraskuisen Koillismaan illan jälkeen Ikonen hyppäsi vielä parin viikon päästä neljä kakkostason, Continental Cupin kisaa Rovaniemellä, mutta niissäkin sijoitukset olivat surkeita.

Sen jälkeen Ikonen osallistui Continental Cupin kisoihin vielä hajanaisesti heikoin tuloksin muutaman kerran urallaan, mutta juna oli jo mennyt.

Vuoden 2005 nuorten maailmanmestarin nimi kirjattiin hukattujen mäkilupausten listan jatkoksi.

Tammikuussa 2019 Ikonen ei osaa vieläkään kertoa tarkkaa syytä sille, miksi lupaava mäkihyppyura tömähti kummulle äkkiarvaamatta.

– Sen hyvän kauden jälkeen tuli polvien kanssa ongelmia. Kesän alku meni siinä, etten pystynyt oikein harjoittelemaan. Sitten taisi tulla armeija, 31-vuotias Kuopiossa asuva rakennusmies muistelee.

– Se oli monen asian summa, että se lähti menemään väärään suuntaan.

Mäkihypyn joukkuemäen SM-kultaa 2005 voittanut Puijon Hiihtoseuran joukkue. Matti Hautamäki (vas.), Lauri Hakola, Janne Happonen ja Joonas Ikonen.

Yksi merkittävä syy oli Ikosen ruumiinrakenne. Sen nostavat esiin myös muutamat muut Ikosen hyppyuraa aikoinaan seuranneet laji-ihmiset.

Raskasrakenteinen mäkihyppääjä joutui tekemään kovan työn pysyäkseen hyppykunnossa.

– Jouduin aika tiukoille vetämään aina. Oli siihen aikaan jo painoindeksikin, mutta siitä huolimatta sai kyllä aika lailla porkkanaa syödä.

– Kyllästyin osittain siihen jatkuvaan painonpudotukseen.

Kun intohimo harjoitteluun vähentyi polvivaivoja seuranneena kesänä 2006, tulokset laskivat nopeasti.

– Kyllä minä silloin tavallaan vielä harjoittelinkin, mutta ei se ollut enää niin laadukasta, että olisi voinut odottaa menestystä.

Vuodet vierivät, eikä hukattu hyppyura enää tullut takaisin.

– On sitä aika paljon tullut mietittyä... Miten se lähtikin menemään niin huonoon suuntaan, ja olisiko jotakin voinut tehdä toisin tai paremmin, Ikonen sanoo.

– Silloin nuorten MM-kisoissakin oli kuitenkin stochit, schlierit ja kumppanit. Aika kovia nimiä moni vielä nykypäivänäkin.

Kun Ikonen oli nousemassa huipulle, Suomen mäkihyppy eli vielä kulta-aikaansa. Etunenässä Ahonen ja Hautamäki loikkivat sinivalkoiset värit palkintokorokkeelle lähes joka kisassa, ja Ikosen kaltaisen nuoren huippulupauksen odotettiin olevan sitten aikanaan menestysperinteen luonnollinen jatkaja.

Kuten myöhemmät vuodet lopulta osoittivat, nuoriin ei liiemmin satsattu.

– No joo. Silloin oli vielä sitä vanhempaa kaartia, jotka pärjäsivät.

– Kyllä mä luulen, että mulla olisi ollut ihan hyvät saumat kiertää siellä useampi vuosi, jos asiat olisivat menneet toisella tavalla... Se nyt on kuitenkin mennyttä.

Ajatukset omasta hyppyurasta tulevat vielä aika ajoin rakennusmiehen mieleen. Eivät kuitenkaan enää aivan niin usein kuin vielä muutama vuosi sitten.

Ikonen olisi kuitenkin toivonut enemmän tukea vaikeuksien keskellä.

– Varmasti tekisin jotakin asioita nyt toisin. Ehkä, en tiedä... No jos olisi ollut joku vähän isompi tiimi taustalla... Perään potkijoita tai jotakin sellaista...

– Se nyt on kuitenkin vähän jossittelua.

Ikonen ei kuitenkaan ole vieraantunut täysin mäkihypystä – päinvastoin.

Päivätöidensä ohessa Ikonen valmentaa iltaisin Puijon Hiihtoseuran ja Siilinjärven Ponnistuksen junioreita. Itse hän kävi viimeksi harrastusmielessä mäessä parisen vuotta sitten.

Rukan avausviikonloppu marraskuussa 2006 jäi Joonas Ikosen viimeiseksi esiintymiseksi maailmancupissa.

Ikonen, 31, kuvattuna Siilinjärven hyppyrimäellä ennen vetämiään harjoituksia tammikuussa 2019.

Valmennusurallaan edellisellä suomalaisella nuorten maailmanmestarilla ei kuitenkaan ole vielä suuria tavoitteita.

– Valmennuksesta on saanut ihan hyvin sellaista vastapainoa, ettei ole tarvinnut omaa uraa niin hirveästi enää jossitella.

– Tärkeintä on, että lapset saavat harrastaa ja hypätä. Innolla valmennan siinä mukana.

Ikonen kertoo katsovansa televisiosta myös jokaisen maailmancupin kilpailun. Pärjäähän siellä vielä moni niistä samoista kavereista, jotka katsoivat kateellisina sivusta hänen MM-kultajuhliaan Ounasvaaran mäkimontussa 14 vuotta sitten.

Pohjoismaisten hiihtolajien nuorten MM-kisat käynnistyvät Lahdessa ensi sunnuntaina 20. tammikuuta. Ikosen ei tarvinne olla huolissaan, sillä seuraavaa suomalaista nuorten maailmanmestaria ei tarvitse ihan heti odotella.

– Kyllä minä siitä tittelistä olisin voinut jo luopua, Ikonen sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?