Mäkihyppy

Matti Nykänen, 55, uhoaa – raju lausunto Suomen mäkihyppyjoukkueen nykytasosta

Julkaistu: , Päivitetty:

Mäkihyppy
Matti Nykäsen mieli palaa yhä hyppäämään.
Mäkihyppylegenda Matti Nykänen tutkailee kutsuvasti Lahden maineikkaiden hyppyrimäkien suuntaan. Nelinkertaisen olympiavoittajan tekisi ilmiselvästi mieli – hypätä. Ainakin ensin.

– Olen tässä jo jonkin aikaa pähkäillyt, että näinkö se pitäisi vielä kerran kiivetä mäkeen, Nykänen sanoo.

– Aina kun näen mäkitornin jossain, olen alkanut tuntea jonkinlaista kaipuuta hyppyhommiin – kuten nyt tässäkin hetkessä. Se on se rakkaus, joka ei koskaan lähde minusta. Eikä tietysti pidäkään lähteä, hän jatkaa herkistellen.

Jyväskyläläislähtöistä Nykästä pidetään yleisesti maailman kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä. Olympiavoittojensa lisäksi hän on saavuttanut muun muassa neljätoista MM-mitalia sekä neljä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa. Myös esimerkiksi veteraanien MM-kulta löytyy palkintokaapista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tulevana talvena veteraanien MM-kisat järjestetään Norjassa.

– Jos päättäisin lähteä hyppäämään, niin tavoitteena olisi ilman muuta voitto. Vähempi ei tietysti meikäläiselle riittäisi. Pitäisi kuitenkin tehdä nopeasti päätös, jotta jäisi aikaa harjoittelulle, Nykänen linjaa.

55-vuotiaalla Nykäsellä on tiukka näkemys Suomen nykyhyppääjien tasosta.

– Jos oikein kunnolla innostuisin treenaamaan, tiedä vaikka hyppäisin pidemmälle kuin Suomen maajoukkueenkin tämän hetken kärkihyppääjät. Kyllä minä edelleen hypätä osaan.

Veteraaniurheilussa on ollut ainakin hiihtolajien puolella viritelmiä omien olympialaisten järjestämisestä, toistaiseksi kuitenkin laihoin tuloksin.

– Se vasta olisikin jotain, jos veteraaneillekin olisi omat olympialaiset. Sen jälkeen minulta ei varmaan puuttuisi senkään tapahtuman voittoa, Nykänen sanoo hymähdellen.

Nykyään keikkailemalla elantonsa hankkivan Nykäsen muisti kulkeutuu haastattelun lomassa takavuosien arvokisoihin, joihin hän varsinkin 1980-luvun puolivälin jälkeen lähti aina yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista – riippumatta siitä, oliko takana ollut rankkoja yöelämäputkia vai ei.

– Omalta uraltani minua jäi potuttamaan vain kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, kun horjahdin Sarajevon olympialaisten (1984) ylämäessä. Uskon, että siihen meni varma voitto. Toinen tapahtui Oberstdorfin MM-kisojen (1987) suurmäessä, kun toisen kierroksen hyppyvuorolleni osui karmea takatuuli. Siinä paikassa ei ollut mitään mahdollisuutta taistella voitosta, Nykänen selvittää.

– Siihen nähden nekin kisat menivät kuitenkin ihan hyvin, ja varsinkin siihen nähden ettei minua aluksi meinattu valita edes kisajoukkueeseen, Oberstdorfin normaalimäessä hopeaa napannut joutsenolainen jatkaa piikittelevään sävyyn.

Nyt nähtäväksi jää, millaisen motivaation Nykänen löytää harjoitteluun vai löytääkö lainkaan. Viime perjantaina hän loukkasi pahasti takareitensä Jyväskylässä, jossa hän oli kuvaamassa videomateriaalia uutta biisiään varten. Uuden kappaleen nimeltään Suomi on tehnyt vantaalainen Yksi totuus -bändi.

– Nyt on sitten takareisi paskana, ei mahda mitään. Siihen sattuu hemmetisti, enkä pysty kävelemään kunnolla, Nykänen sanoi IS:lle lauantaina.

Klo 9.47: otsikkoa muokattu.