Mäkihyppy

Jo 27-vuotiaana lopettanut mäkihyppääjä Ville Larinto löysi nopeasti töitä – uralta mieleen jäivät lääkärin käsittämättömät sanat

Julkaistu:

Mäkihyppy
Ville Larinto muistelee nyt lämpimästi talvella päättynyttä mäkihyppyuraansa. Siitä hän nostaa esiin tilanteen, joka saa hänet edelleen nauramaan.
Toukokuussa suomalainen mäkihyppyä seuraava yleisö sai ikävän uutisen, kun vastikään 28 vuotta täyttänyt Ville Larinto kertoi Ylelle panneensa lopullisen pisteen mäkihyppyuralleen.

Taustalla oli loukkaantumishelvetti, jonka tuoreimmat luvut kirjoitettiin Wislan maailmancupissa marraskuussa 2017. Ensin Larinto loukkasi oikean polvensa kaaduttuaan perjantain harjoituksissa, ja samana viikonloppuna vasen nilkka pyörähti joukkueen lentopalloharjoituksissa.

Tulos oli karu: polven eturistiside oli löystynyt lähes leikkausta vaativaan kuntoon ja nilkan nivelsiteistä yksi poikki ja kaksi revennyt.

Koska kyseessä oli olympiatalvi, leikkaus ei ollut Larinnolle varteenotettava vaihtoehto. Unelmansa helmikuussa Etelä-Koreassa käydyistä talvikisoista hän joutui kuitenkin hautaamaan tammikuun alkupuoliskolla, kun Keski-Euroopassa hypätyistä Continental-cupin kilpailuista tuloksena olivat sijoitukset asteikolla ynnä muut.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kun olympiaprojekti oli taputeltu, tiesin, että peli oli pelattu myös uran kannalta, Larinto kertoo Ilta-Sanomille ja viittaa Bischofshofenissa 11. tammikuuta hypättyyn kisaan, josta tuloksena oli 42. sija.

– Sanoin isälleni (valmentaja Jari Larinto) kisan jälkeen kopilla, että tämä leikki loppuu osaltani kauden päätyttyä. Aluksi isä pani varmaan sanani turhautumisen piikkiin, mutta kyllä hän tajusi asioiden laidan aika nopeasti, Larinto muistelee alkuvuoden savottaa.

Oikea polvi ei kestänyt

Lahtelaishyppääjän mukaan lopettamiseen ennen 28-vuotissyntymäpäivää vaikutti monta tekijää, mutta loukkaantumishistorialla oli vaakakupissa ”painavahko” asema. Kun otetaan huomioon pelkästään Larinnon oikean polven syntilista, hyppääjän mielenmaisemaan voi hahmottaa auttavasti.

Larinnon oikean polven eturistiside katkesi nimittäin kahdesti jo vuonna 2011, minkä jälkeen seitsemän vuoden aikana hän ylsi enää 12 kertaa maailmancupin pisteille – parhaimmillaan hän oli 15:s Nizhny Tagilissa joulukuussa 2014.

Se oli kova pala purtavaksi talentille, joka nousi maailmancupissa palkintokorokkeelle ensi kerran jo 2008 – 18-vuotiaana – ja joka tuuletti uransa ainoaksi jäänyttä voittoa Kuopiossa 1. joulukuuta 2010.

Kuopion juhlahetken Larinto nimeääkin uransa tähtihetkeksi, josta tasan kuukausi myöhemmin ura kääntyi kuitenkin jyrkkään laskuun.

– Toinen mieleenpainuva hetki liittyykin Garmischin kaatumiseen, Larinto sanoo ja viittaa mäkiviikon uudenvuodenpäivän kisaan, jossa polven eturistiside katkesi ensi kertaa.


Larinto ei pysynyt pystyssä venytettyään huimat 140,5 metriä eli kuusi metriä pidemmälle kuin kisan toiseksi pisin hyppy.

– Olen katsonut sen hypyn muutaman kerran videolta, ja sen perusteella eturistiside petti heti. Kun nousin, en tuntenut kipua, mutta polvi lonksui ihan mihin sattui. Silloin oli sellainen olo, että kaikki ei ole ihan kunnossa.

Kaatumisen sijaan mieleenpainuvin tilanne koitti hetkeä myöhemmin, kun lääkintähenkilökunta riensi auttamaan montun pohjalla maannutta Larintoa.

– Paikallinen lääkäri tsekkasi polveni ja sanoi, että polvi vaikuttaa jämäkältä eli että ei muuta kuin tsemppiä toiselle kierrokselle. Ne sanat ovat jääneet mieleen, Larinto sanoo ja nauraa.

Toista kierrosta ei hypätty vaikeiden tuuliolojen takia, eikä kierrosten välillä kopilla iskenyt kipu olisi sallinut hyppäämistä.

– Innsbruckin sairaalassa lääkärin sanat olivat sitten pelkän tunnustelun jälkeen, että eturistiside on poikki, mutta kuvataan nyt sitten, jottei paljastu mitään muuta ikävää.

Ei katkeruutta

Vaikka uran seitsemän viimeistä vuotta menivät kaikkea muuta kuin suunnitellusti, Larinto muistelee lämpimästi aikaansa mäkihypyssä.

– Loppujen lopuksi fiilis urasta on hyvä. Sain tehdä pitkään, mitä rakastan, eli elättää itseni urheilulla. Se oli huikea matka, vaikka Suomen historian mittapuulla saavutukseni jäivät vaatimattomiksi. Kyllä niistä kuitenkin ihan ylpeä saa olla.


– Hyppääminen oli lopputalvella itse asiassa ihan kivaa, kun olin luovuttanut koko homman. En ajatellut enää teknistä puolta ja sen korjaamista vaan nautin ja hyppäsin Lahden suurmäestä kovemmilla vauhdeilla. Oli mukavaa hypätä 130 metrin paikkeille, toki viisi lavaa ylempää kuin maailmancupissa. Mäkihypyssä kun vauhti korjaa virheet.

Pidemmän päälle pitkälle hyppääminen ei silti tullut enää kysymykseen. Larinnon mukaan alitajunnassa jyskytti alati ajatus, kestääkö polvi.

Vaikka tällä hetkellä polvi on oireeton, Larinto myöntää, että edessä saattaa olla vielä yksi operaatio, jottei polvi aiheuttaisi ongelmia vanhemmalla iällä.

– En ole keskustellut vielä lääkärien kanssa. Särkylääkkeitä raavin joka tapauksessa urani aikana naamaan ihan tarpeeksi.


Työtä löytyi nopeasti

Lahdessa syntynyt ja edelleen asuva Larinto kertoo olevansa nyt onnellisessa tilanteessa, sillä hän pääsi hyppyuransa jälkeen nopeasti kiinni työelämään. Kesän alusta alkaen Larinto on työskennellyt paikallisessa perintätoimistossa.

– Siistiä sisätyötä teen tällä hetkellä, hyppyuransa aikana liiketaloutta opiskellut Larinto sanoo mutta kertoo harkitsevansa aineenvaihtoa keskeneräisissä ammattikorkeakoulun opinnoissaan.

Hän ei myöskään sulje pois mahdollisuutta, että seuraisi isänsä jalanjälkiä ja lähtisi vielä joskus valmentamaan mäkihyppääjiä. Kosiskeluja on tullut jo Lahden Hiihtoseurasta.

– Olen käynyt valmentajanlavalla näyttämässä merkkiä ja kuvaamassa vanhojen harjoituskavereiden hyppyjä, mutta nyt on hyvä aika hengähtää lajista. Jatkosta en vielä tiedä.

– Itselläni ei ainakaan ole enää tehnyt mieli mäkeen, Larinto painottaa.

Tulevalta kaudelta Larinto toivoo, että nuoret suomalaiset pystyisivät vakiinnuttamaan paikkansa maailmancupissa ja napsimaan tasaisesti pisteitä.

– Tilanne on vähän sama kuin yhdistetyssä muutama vuosi sitten. Poikien annettiin tehdä monta vuotta töitä rauhassa, ja kuten viime olympialaisissa nähtiin, mitali ei ollut enää niin kaukana, Larinto sanoo.

– Maltti on valttia, hän alleviivaa.

Ville Larinto

Syntynyt:
Lahdessa 11. huhtikuuta 1990

Seura:
Lahden Hiihtoseura

Paras henkilökohtainen saavutus MM-kisoissa:
7. sija Liberecin normaalimäessä 2009

Henkilökohtaiset saavutukset maailmancupissa:
Voitto: Kuopiossa 1.12.2010
2. sija: Trondheimissa 6.12.2008 ja Lillehammerissa 5.12.2010
3. sija: Pragelatossa 13.12.2008 ja Vancouverissa 25.1.2009
14. sija kauden 2008–09 kokonaispisteissä

Saavutukset joukkuemäissä:
Voitto: Rukalla 29.11.2008
2. sija: Lahdessa 7.3.2009 ja Vikersundissa 14.3.2009
3. sija: Willingenissä 7.2.2009

Saavutukset juniorivuosina:
Normaalimäen MM-pronssia Strbske Plesossa 5.2.2009

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt