Mäkihyppy

Toni Niemiseltä rajua kritiikkiä Suomen mäkihyppyperheelle – ”Turhanpäiväinen itkemiskulttuuri on pilannut paljon”

Julkaistu:

Mäkihyppy
Suomen mäkihypyssä asenteet ovat suurempi ongelma kuin resurssipula, linjaavat monet lajivaikuttajat.
Suomen hiihtoliitto tiedotti perjantaina, että Lauri Hakola on Suomen mäkihyppymaajoukkueen uusi päävalmentaja kaudesta 2018–2019 alkaen. Suomalaisten mäkihyppyasiantuntijoiden mielestä Hakolan nousu pestistä luopuneen itävaltalaisen Andreas Mitterin tilalle oli enemmän kuin odotettu ja looginen ratkaisu.

IS:n jututtamat lajivaikuttajat kuitenkin alleviivaavat, että Suomen mäkihypyn nykyisessä kurimuksessa ei ole oleellista, kuka päälippua heiluttaa. Päävalmentajan pestiin ei ylipäätään ollut imua.

– Suomalaisessa mäkihypyssä monet asiat ovat päin seiniä! Oikeastaan tätä heikommin ei voi enää mennä, vuoden 1992 olympiavoittaja Toni Nieminen lataa alkuun.

– Se suuri ja tarvittava muutos ei kuitenkaan ole ensivaiheessa päävalmentajasta kiinni. Jos ja kun laji varmasti halutaan pelastaa, merkittävintä on, mitä tapahtuu lajiperheen asenteissa ja ruohonjuuritason toiminnassa. Kukaan ei yksin muuta mitään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Niemisen mielestä suomalaisen mäkihyppyperheen pitäisi lopettaa niukoista resursseista nariseminen, koska ”jo perusasiat ovat pahasti pielessä”.

– Suomen menestys ei olisi ollut parina viime kautena juuri nykyistä kummoisempi, vaikka maajoukkueella olisi selvästi enemmän rahaa käytössään. Ongelmat ovat syvemmällä, Nieminen arvelee.


Hiihtoliitolta on viime vuosina herunut mäkihyppyyn suorana lajitukena 550 000–650 000 euroa, mutta ensi kaudella summa pienenee 300 000–350 000 euroon. Monet suomalaishyppääjät ovat rutisseet niin kulisseissa kuin julkisesti, että jo aiemmin summa oli menestymisen kannalta liian pieni.

– Suomessa olisi jo aikapäiviä sitten pitänyt keskittyä enemmän itse tekemiseen kuin resursseista itkemiseen. Tämä turhanpäiväinen itkemiskulttuuri on saanut aivan liian suuren roolin, ja se on vieläpä pilannut paljon. Käytössä olleet resurssit olisi voitu hyödyntää selvästi nähtyä paremmin, Nieminen korostaa.

– Vaikka Janne Ahonen syntyisi uudestaan parikymppiseksi, Suomi ei koskaan saavuttaisi resurssitasossa Keski-Euroopan suurmaita, ennen kaikkea Saksaa ja Itävaltaa. On siis turha rutista, että muiden maiden hyppääjillä on hienommat autot ja sitä ja tätä ja tuota. Menestys on ansaittava ensin.

”Ongelmia korjattu väärin”

Monet ovat Niemisen kanssa samaa mieltä. Yksi heistä on Suomen kaikkien aikojen menestynein mäkivalmentaja Hannu Lepistö.

– Ilman muuta mäen nykyresursseilla olisi pitänyt saada merkittävästi parempia tuloksia aikaiseksi, Lepistö tiivistää.

Jani Klinga, Suomen mäkimaajoukkueen kausien 2014–2016 päävalmentaja, on ajatuksineen niin ikään samassa veneessä.

– Mielestäni Suomessa ei ole ymmärretty mäkihypyn todellisia ongelmia, ja siksi niitä on korjattu koko ajan väärin keinoin. Lisäksi on menty väärien asioiden taakse, Klinga sanoo.

– On yritetty löytää helppoja ratkaisuja ilman näkemystä kokonaiskuvasta. Syitä ja seurauksia ei ole selvitetty, vaikka suurimmat ongelmat ovat olleet jo pitkään tiedossa: harrastajien pieni määrä sekä päivittäisen toiminnan herpaantuminen niin kärkiurheilijoiden kuin lasten parissa.


Mäkihyppykommentaattorina pitkään työskennellyt Nieminen pitää tärkeimpänä kysymyksenä sitä, miten lajiväki saisi lapset jälleen innostumaan hyppäämisestä.

– Lapset eivät tule enää mäkien juurille kyselemään, pääsisikö mukaan. Ongelmat juontuvat lajin yleisesti heikosta ilmapiiristä, Nieminen ruotii.

– Nyt kaikkiin laji-ihmisiin pitäisi puhaltaa täysin toisenlainen tekemisen meininki. Sellainen asenne, että täältä tullaan ja noustaan. Tämän lajirakkauden rakentaminen lähtee johtajuudesta. Enemmän omistautumista, vähemmän itkua ja puuhastelua, siinä on se lääke!

Kritiikkiä Kojonkoskelle

Vaikka kokenut Lepistö ei näe resurssivajetta ydinsyynä mäkihypyn viime vuosien lamaan, häntä surettaa lajin tyly kohtalo. Entisestä kansallisurheilusta on tullut marginaalilaji.

– Huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken kuuluisi kantaa suurin vastuu nykytilanteesta. Hän vastasi maan mäkihyppytoiminnastakin kuutisen vuotta. Lajin ylin johto on tehnyt virheitä muun muassa henkilörekrytoinneissa ja akatemiatoiminnassa, Lepistö linjaa.


– Nuorille urheilijoille suunnatut akatemiat toimivat varmasti monissa lajeissa, mutta eivät mäkihypyn kaltaisissa pikkulajeissa. Niissä pitäisi olla koko ajan huolissaan jatkuvuudesta, ja nimenomaan siihen resurssit tulisi kohdentaa. Toisin sanoen ne pitäisi kohdentaa seuroihin, koska ne vastaavat jatkuvuudesta.

Lepistö nostaa esiin Lahden MM-hiihdot 2017, joista aiheutui Hiihtoliitolle usean miljoonan euron tappiot.

– Aikaisemmat Lahdessa järjestetyt MM-kisat tuottivat hurjat taloudelliset voitot. Ei ollut urheilijoiden syy, että nyt tuli pahasti takkiin. Silti esimerkiksi nuoret mäkimiehet joutuvat nyt maksumiehiksi, Lepistö sanoo ja viittaa mäkihypyn pienentyvään lajitukeen.

– Ei useimmilla nuorilla hyppääjillä ja heidän vanhemmillaan ole varaa yksin kustantaa leirityksiään ja kaikkea muuta mahdollista. Tilanne tuntuu karulta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt