Mäkihyppy

Mäkisankarit Masahiko Harada ja Kazuyoshi Funaki hurmasivat 20 vuotta sitten – tällaista japanilaistähtien elämä on nykyisin

Julkaistu:

Mäkihyppy
Japanin mäkihypyn tähtihetkistä tulee kuluneeksi 20 vuotta. Ilta-Sanomat selvitti, mitä vuoden 1998 Naganon talviolympiakisojen superjoukkueelle kuuluu nyt.
Siinä ei heikkoja lenkkejä ollut.

Kun Japani juhli joukkuemäen olympiakultaa Naganon suurmäessä 17. helmikuuta 1998, joukkueen kovuudesta kertoo jotain se, että seitsemänneksi normaalimäessä sijoittunut Noriaki Kasai ei mahtunut mukaan.

Lopulta kultaa pääsivät juhlimaan Takanobu Okabe, Hiroya Saito, Masahiko Harada ja Kazuyoshi Funaki. Heistä Funaki voitti myös henkilökohtaisen kultamitalin suurmäessä ja hopeaa normaalimäessä. Myös Haradalle mitali oli toinen suurmäen pronssin jatkeeksi.

Nyt, 20 vuotta myöhemmin viisikosta kansainvälisellä tasolla hyppää enää 45-vuotias ikinuori Kasai, joka kilpailee Pyeongchangissa jo uransa kahdeksansissa talviolympiakisoissa. Saito ripusti sukset naulaan jo keväällä 2003, Harada 2006 ja Okabe 2014.


Vaikka Funaki nähtiin edellisen kerran maailmancupissa Japanin ulkopuolella keväällä 2005, 42 vuoden ikään ehtinyt mestari ei ole lopettanut hyppäämistä missään vaiheessa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sapporon mäessä hän on edelleen tuttu näky, on kyse sitten hyppäämisestä tai valmentamisesta, Sapporossa asuva Kasain henkilökohtainen valmentaja Janne Väätäinen kertoo Ilta-Sanomille.

Vuosina 2009–12 Funaki osallistui Sapporon maailmancupin kilpailuihin Japanin kansallisessa ryhmässä ja saavutti parhaimmillaan 16. sijan. Sittemmin hän on hypännyt kansallisia ja Japanissa järjestettyjä kolmanneksi korkeimman kategorian, FIS-cupin, kilpailuja.

Vaikka ikää on tullut, Väätäisen mukaan suksien väliin voimakkaasti työntyvä rohkea V-tyyli on edelleen Funakin tavaramerkki.

– Funakin hyppääminen ei ole muuttunut miksikään 25 viime vuoden aikana. Tyylin tunnistaa Sapporon mäessä aina kun hän tulee alas.


Yritykset moottorina

Kasaita lukuun ottamatta kaikki muut vuoden 1998 joukkueen jäsenet ovat olleet tai ovat edelleen mukana valmennustyössä. Funaki erottuu muusta nelikosta siinä, että hän pyörittää omaa puoliammattilaistalliaan. Saito, Okabe ja Harada taas ovat Japanin suurimpiin maidontuottajiin kuuluvan Snow Brand -yrityksen palkkalistoilla.

Yritystoiminta onkin ollut pitkään japanilaisen mäkihypyn tuki ja turva. Japanilaisessa mallissa urheilijoita pidetään suuressa arvossa ja heitä rekrytoidaan yritysten palvelukseen jo varhaisessa iässä.

Yritys maksaa hyppääjälle palkkaa, tukee asumisessa ja tarjoaa uran jälkeen ponnahduslaudan normaaliin työelämään.

– Japanissa tiedetään, että asialleen omistautuvista urheilijoista tulee yritykselle hyviä työntekijöitä. Järjestelmä on siinä mielessä armollinen, että aina ei ole välttämätöntä olla se kovin lahjakkuus, vaan fiksulle kaverille voi aueta ura yrityksessä myös muuta reittiä.

Väätäisen mukaan nuoren mäkihyppääjän ei tarvitse keskittyä muuhun kuin ammattiinsa. Sen takaavat 1 500–2 000 euron lähtötaso kuukausipalkassa, jonka päälle yritys maksaa urheilijan vuokrasta noin 80 prosenttia.

– Kulttuurissa on myös vahva bonusjärjestelmä. Tarkkoja summia en tiedä, mutta sanotaan näin, että kokeneimmat, kansainvälistä menestystä niittäneet hyppääjät voivat elää ihan leveää elämää, Väätäinen sanoo.

Legendat vahvasti lajissa mukana

Saito on viitoittanut japanilaistähtien urajatkumoa siirryttyään valmennuspuolelle heti 2000-luvun alussa. Japanilaisessa mäkihyppysysteemissä vanhemmat urheilijat osallistuvat jo uransa lopulla manageritöihin, jota kutsutaan Japanissa termillä kantoku.

Sellainen on muun muassa Tsuchiya-yrityksen palveluksessa työskentelevä Kasai, joka hyppäämisen ohella hoitaa firmassa lukuisia edustustehtäviä. 47-vuotias Saito taas toimi Snow Brandin kantokuna vuoteen 2014 saakka, kunnes hän siirtyi yrityksessä Tokioon hallintotehtäviin. Kantokun aseman häneltä peri Harada, 49.


– Jatkumo on selvä. Joskus tulevaisuudessa valmennuspuolella aloittanut Okabe perii kantokun tittelin Haradalta, Väätäinen sanoo.

– Funaki puolestaan ajautui yksityiseksi yrittäjäksi osittain sen takia, koska aikanaan hänen edustamansa Descente-yritys lopetti mäkihyppyyn satsaamisen talousvaikeuksien takia. Olympiavoittajana hänellä ei ole kuitenkaan ollut vaikeuksia yhteistyökumppaneiden keräämisessä. Täällä olympiavoittaja on sen verran kovassa arvossa oleva titteli.

Seurattuja tähtiä

Kun urheilu-ura on jäänyt taakse, legendojen elämä on hymyillyt myös perhepuolella. Funaki on toistaiseksi ainoa, jolla ei ole lapsia. Haradalla niitä on kaksi ja Saitolla neljä. Okabella, 47, ja Kasailla, 45, on molemmilla avioliitoistaan yksi lapsi.


Jälkikasvu on vielä sen verran nuorta, ettei mäkihyppy ole vielä ajankohtaista. Mikäli hyppääminen kiinnostaisi, isäukkojen taustoja ei pääsisi pakenemaan. Mäkimiehet ovat rokkitähden asemassa nousevan auringon maassa.

Väätäinen kertoo esimerkin lajin nykyasemasta, joka ei hänen mukaansa silti vedä vertoja 1990-luvun lopun buumille.

– Kun urheilijamme lähtivät Okinawan fysiikkaleirillä aamulenkille kello 6 ja kyseessä oli mediapäivä, ulkona odotti 70–80 median edustajaa, joista tv-kanavia oli noin 15–20. Ja nyt oli siis kyse Kasaista ja kolmesta muusta meidän tallimme urheilijasta, Väätäinen valottaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt