MAINOS

MAINOS

Rallilegenda paljastaa: ”Tämä asia nosti suomalaiset rallimaailman kärkeen”

Julkaistu:

Suomalaisten rallimenestyksen salaisuus ei ole pelkkä hulluus. Oikeat olosuhteet toivat meille ison edun.
Hämmästyttävän nopeista suomalaisista rallikuskeista alettiin 1960-luvulla käyttää nimitystä Flying Finns. Yksi heistä on 23-kertainen Safari-rallin konkari ja RAC-rallin, Monte Carlon ja Jyväskylän suurajot voittanut Rauno Aaltonen.

Aaltonen itse ei edes muista, kuinka monesti hän osallistui Jyväskylään.

– Ehkä kymmenkunta kertaa, minulla ei ole tarkkoja arkistoja. Pidin uran alkuvaiheessa leikekirjaa, mutta kun ura lähti nousuun ja matkustaminen lisääntyi, tuli aikapula. Eikä menneisyyden suhteen ole niin tarkkaa, ajatukset ovat tulevaisuudessa, nauraa 79-vuotias rallisankari.

Kunnia ei tärkeintä

Veneillä ja moottoripyörilläkin kilpailleen Aaltosen autourheilu-ura piti olla nopea kokeilu, mutta menestyksen myötä homma jatkui. Jyväskylän ralliin hän osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1958 ja voitti siellä 1961. Vuosikymmenen menestyneimmälle rallikuskille gloria ei ollut kuitenkaan se tärkein juttu.

– Olin toki ylpeä, mutta pitkissä kisoissa, voitti tai ei, loppu on toisaalta vähän antikliimaksi. Siihen asti on taisteltu ja keskitytty, mutta kun se loppuu, ei voittamisen riemua niin enää tunne.

Aaltosen mukaan samppanjan suihkuttelu podiumilla ja siihen liittyvä kuvasto ovat kuitenkin lajin tarvitsemaa julkisuutta.


Aluksi ei pikataipaleita

Aaltonen muistuttaa, että Jyväskylän suurajot – nykyinen Neste Ralli – on kertomus myös koko lajin kehittymisestä. Ralli oli alun perin suunnistus- ja tarkkuusajoa, jossa ei ollut nykyisenkaltaisia pikataipaleita. Lajissa piti itse löytää reitti ja ajaa oikeaa keskinopeutta.

– 1950-luvulla alkoi tulla toiveita, että olisi kiva ajaa suljetuilla teillä vähän nopeamminkin. Silloin pikataipaleet tulivat mukaan.

Keski-Suomen soratiet olivat myös poikkeus, joita ei muualta löytynyt. Ne auttoivat suomalaisia kohoamisessa legendoiksi.

– Keski-Euroopassa liikenne oli 1960-luvulla jo sitä luokkaa, että suurin osa teistä asfaltoitiin. Rallia hiekkateillä ajettiin enää Englannissa ja Skandinaviassa. Jyväskylän ympäristössä oli paljon vanhoja kyläteitä, joissa oli hyvä pinta, ja joita pystyi ajamaan erilaisessa luistokulmassa aika kovaa, Aaltonen muistelee.

– Saksalainen Walter Röhrl sanoikin, että me suomalaiset olemme hulluja ja ajamme ihan liian lujaa, hän nauraa.

Vauhtia ja vaarattomia tilanteita

Ralliauton vauhti kapeilla, puiden reunustamilla sorateillä näyttää maallikon silmissä – varsinkin autojen kameroiden kautta – järjettömälle. Vauhti ei ole kuitenkaan itseisarvo.

– Kovapäisin kaveri, joka uskaltaa painaa kaasua, ei ole välttämättä nopein. Kyse on siitä, kuinka nopeasti voidaan ajaa ylittämättä rajoja liian paljon, Aaltonen kuvailee.

Hiekkatiellä nuo rajat ovat laajemmat kuin asfaltilla. Asfaltilla pito riittää tiettyyn pisteeseen asti, ja kun se loppuu, se loppuu totaalisesti.

– Hiekkatiellä nautinto syntyy juuri oikean nopeuden ja ajolinjan löytämisestä – siitä, että kaarteesta pääsee mahdollisimman nopeasti ulos. Siinä on samaa kuin kaunoluistelussa: jokainen liike vaikuttaa aina seuraavaan liikkeeseen.

Ralli tuo turvallisuutta

Vaikka aktiiviura on ohi, Aaltosen työ autoilun parissa jatkuu. Hän kiertää ympäri maailmaa rallitapahtumissa, kilpailee classic-autoilla ja keskinopeuskilpailuissa sekä konsultoi turvallisuusasioissa.

Myös ralli palvelee liikenneturvallisuutta.

– Rallin ansiosta saadaan ihmisiä ajattelemaan fysiikan lakeja ja sitä, miten auto pysyy tiellä. Jo ajattelu on osa liikenneturvallisuutta.

Moottoriurheilun kautta on kehitetty myös valtavasti innovaatioita, jotka ovat siirtyneet arkiautoiluun alkaen levyjarruista, turvavöistä ja vyörenkaista.

Neste Ralli ajetaan 27.–30.7. Lue lisää!
MAINOS
Lue myös:

MAINOS