Ongelman syy täytyy tuntea - ei pelkkää oiretta

Selkäongelmat ovat äärimmäisen yleisiä. Monilla ongelmat ovat pitkäaikaisia ja niihin on vaikea saada tuloksekasta apua. Moni on jo luovuttanut, ajatellaan, että selkä vain on huono.

Selkäkipuihin ja huonoihin hoitotuloksiin on kuitenkin olemassa syitä. Viime vuosina tieto selän toiminnasta on lisääntynyt valtavasti ja tulokset ovat parempia kuin koskaan.

Edelleen moni saa hoitona vain kuvia, lääkkeitä, lihasten vahvistamista tai muita yksittäisiä keinoja. Tämä ei toimi. Hoidot ja nykytieto ovat usein ristiriidassa ja siksi tulokset ovat huonoja.

Toivoa kuitenkin on ja tuhannet suomalaiset ovat saaneet selkänsä kuntoon.

Selästä johtuvat ongelmat tulevat yleensä joko liiallisesta passiivisuudesta tai liiallisesta / yksipuolisesta kuormituksesta työssä tai harrastuksissa. Nämä mm rajoittavat liikkuvuutta, aiheuttavat puolieroja, sekä asento- ja liikekontrollihäiriöitä. Passiivisuuden tuloksena voi syntyä myös lihasheikkoutta. Nämä ovat syitä selkäkivuille. Kipu ja myös esimerkiksi pullistumat ovat oireita. Pienet rappeumat ja pullistumat ovat osa normaalia vanhenemista ja ne eivät aiheuta kipuja ja poista toimintakykyä, jos tuki ja liikkuvuus on kunnossa.

Iskias hermon ongelmat tulevat käytännössä aina joko siitä, että selkärangassa on pullistumaa, joka painaa iskiashermoa, tai kiristyneestä piriformiksesta, joka on pieni lihas ison pakaralihaksen alla, jonka läpi iskias hermoipinne kulkee. Terve iskias vaatii näiden molempien hoidon. Ranka tarvitsee liikkuvuutta ja tukea, jotta välilevyt pysyvät terveenä, eivätkä pullistumat paina hermoa ja piriformista lisäksi syvän pakaralihaksen pitää toimia normaalisti.

Kolme syytä, miksi selkää ei usein saada kuntoon

Hennillä oli selkäkipuja ja hän sai lääkäriltä lähetteen fysioterapiaan. Siellä vatsa ja selkälihaksia alettiin vahvistaa. Tämä pahensi kipuja niin paljon, että jouduttiin jo suunnittelemaan sairaseläkettä, vaikka ikää oli vasta 30. Onneksi Henni sai myös toisen diagnoosi, jolloin selvisi, että ongelma oli liikkuvuudessa. Siksi vahvistaminen oli pahentanut asiaa; jumissa olevia lihaksia ja faskioita ei pitäisi rasittaa vahvistavilla liikkeillä. Kun kontrollia ja liikkuvuutta alettiin kehittää, kivut helpottivat jo ensimmäisellä viikolla. Jos hoito on väärä, se ei tehoa.

Diagnoosi on vaillinainen

Professori Jaro Karppinen Oulun yliopistosta osallistui ainoana suomalaisena tiedelehti Lancetiin tehtävään tutkimukseen selkäongelmista. Tutkimus totesi että usein kuvauksia ja lääkkeitä ylikorostetaan, sen sijaan, että selkää opetellaan käyttämään oikein.

Kun selkäkipuja aletaan hoitaa, diagnoosia tehtäessä ei juurikaan erikseen testata, onko ongelma liikkuvuudessa, kontrollissa vai lihasten heikkoudessa. Tästä johtuen hoito ei välttämättä toimi lainkaan. Pahimmillaan liikkuvuutta, kontrollia tai lihasheikkoutta ei testata ollenkaan, vaan otetaan ainoastaan kuvat rakenteista. Kuvat eivät kerro kehon toimintakyvystä vielä mitään, eivätkä yksin anna pohjaa kuntoutusohjelmalle.

Tänä päivänä yleinen hoitosuositus on lihasten vahvistaminen. Tämä ohje on vanhentunut. Jos henkilö jolla on huono liikkuvuus, alkaa treenata vahvistavia liikkeitä, hänen oireensa yleensä vain pahenevat. Kun taas yliliikkuvan kohdalla venyttely pahentaa ongelmia. Vesa Lehtolan väitöstutkimuksessa todettiin jo 2017, että spesifi liikekontrolli harjoittelu on tehokkaampaa kun yleinen vahvistaminen. Kuitenkaan hoitomuodot ja ammattilaisten peruskoulutukset eivät ole vielä käytännön tasolla juurikaan muuttuneet.

Hoito-ohjelma on liian yksipuolinen

Usein hoito tehdään vain yhdestä näkökulmasta, joko vahvistus-, liikkuvuus- tai kontrolliharjoitteita. Hyvässä hoito-ohjelmassa on mukana näitä kaikkia harjoitteita. Kehitetään liikekontrollia sekä parannetaan liikkuvuutta (ei vain liikeratoja, vaan faskian joustavuutta, symmetriaa ja kykyä aktiiviseen liikkumiseen) ja vasta, kun edellä mainitut on treenattu riittävälle tasolle, lisätään vahvistavat harjoitukset. Yksittäiset keinot eivät auta. Vahvistuksen tulee myös olla ”integroivaa” eli pelkkä vatsalihasten ja selkälihasten vahvistus ei toimi. Liikkeiden pitää olla kokonaisvaltaisia, niin kädet kuin jalatkin mukana. Moni pystyy tekemään esimerkiksi vatsarutistuksia tai istumaannousuja paljon, mutta selkä kipeytyy lumitöistä ja hiihtämisestä.

Ohjelma ei etene ja kehity

Annella oli pullistuma ja hän oli saanut terapeutilta 4 kontrolliharjoitetta. Hän teki niitä tunnollisesti ja meni viikon kuluttua uudelle käynnille. Terapeutti hieroi hetken ja sanoi että jatka vain samoja liikkeitä. Kivut eivät juurikaan helpottaneet tällä hoitomuodolla.

Anne aloitti itse hoitamaan selkää AFT-menetelmällä ja sai jo kahdessa viikossa selvän avun, joka palautti normaalin toimintakyvyn.

Terve selkä vaatii kattavan, johdonmukaisen ja progressiivisen ohjelman. Usein hoidoksi annetaan vain muutama liike ja ohjeistetaan tekemään niitä tietty toistomäärä. Toimivassa ohjelmassa on alusta pitäen suunnitelma, jossa johdonmukaisesti hoidetaan kaikki alueet. Liikkeiden kuormitusta ja kompleksisuutta lisätään asteittain. Tärkeää on myös testata, tarvitaanko liikkuvuustreeniä, vai onko jossain yliliikkuvuutta jolloin esim venyttely voi pahentaa ongelmia. Myös kontrollia pitää testata, sillä jos siinä on häiriöitä, ei vahvistusta saisi vielä aloittaa. Heikolla kontrollilla tehdyt vahvistusliikkeet usein pahentavat kipuja.

Treenit, hieronta, lääkkeet… Oikea “lääke” oikeaan paikkaan.

Jos mutteri on liian löysällä, sitä pitää kiristää. Jos se on liian kireällä, sitä pitää löysätä. Sama pätee selän hoitoon. Kireällä olevia lihaksia ei voi kiristää lisää vahvistusharjoituksilla. Myöskään yliliikkuvien nivelien ongelmaa ei voi parantaa venyttelyllä. On ymmärrettävä kehon tila mitä todellisuudessa pitää tehdä.

Mikä ero on vahvistamisella ja kontrolliharjoituksilla?

Pinnallisten lihasten vahvistaminen on perinteistä kuntotreeniä tai yksittäisen lihaksen tai lihasryhmän vahvistaminen. Käypä hoito -suositus selkäkipuihin on edelleen keskivartalon lihasten vahvistaminen. Tämä tarkoittaa periaatteessa tavallisia vatsa- ja selkäliikkeitä, jotka ovat käytännössä ainoastaan pinnallisten lihasten vahvistamista.

Selän asennonhallintaongelmien hoidon kannalta pinnallisten lihasten harjoittaminen on todettu paitsi arjessa, myös Vesa Lehtolan väitöstutkimuksessa huonommaksi vaihtoehdoksi kuin kontrolliharjoittelu.

Kontrolliharjoittelulla treenataan niitä liikkeitä; liikekaavoja, joissa keholla on ongelmia. Esimerkkinä tietyt lihakset eivät aktivoidu kunnolla, eikä ranka saa tukea, vaan toiset lihakset ovat ylitöissä. Tämä johtaa ylitöissä olevien lihasten jumiutumiseen. Kontrolliharjoitteet voivat olla hyvinkin pieniä ja kevyitä, jotta saadaan juuri halutut lihakset töihin.

Vahvistamisella on paikkansa.

Kun pohjat on saatu kuntoon, eli tuki ja liikkuvuus toimii, sen jälkeen on aika vahvistaa keskivartaloa ja integroida ranka käsiin ja jalkoihin. Se ei riitä, että selkä on kunnossa ja kivuton kun ihminen on passiivinen. Terve selkä kestää normaalin arjen toiminnot ja monipuolisen liikunnan. On tärkeää ymmärtää, että vahvistamisen voi aloittaa vasta, kun tuki ja liikkuvuus ovat kunnossa. Muuten se voi pahentaa oireita radikaalisti.

Miksi hieronta ei aina auta kehon jumeihin?

Kehossa oleva jäykkyys voi johtua monesta tekijästä. Se voi olla esimerkiksi kompensaatiota muualla olevasta heikkoudesta, tällöin vain heikon alueen vahvistaminen voi poistaa jäykkyyden. Muuten jäykkyys palaa aina takaisin, vaikka aluetta hieroisi kuinka paljon. Kehon jäykkyys voi olla reaktio nikamien huonosta asennosta, jota kutsutaan joskus suojakrampiksi, jolloin vain hieronta pahentaa tilannetta. Tällöin tulee ensin hoitaa oikeiden lihasten ja liikkeiden aktivointi. Vasta silloin “ylitöissä” ylitöihin joutuneet lihakset voivat rentoutua. Voi myös olla, että ne pitää hieroa tai rullata auki, mutta vasta jälkikäteen.

Hieronta on loistava hoitomuoto, kun on otettu selvää, missä todellinen syy on ja tiedetään mitkä paikat saa ja pitää avata.

Manipulaation rooli selän hoidossa

Manipulaatiolla virheasentoja saadaan korjattua, mutta hyvin usein ongelma palaa uudelleen ja uudelleen. Virheasentoa voidaan korjata manipuloimalla, mutta kestävä ratkaisu saadaan, kun siitä jatketaan heti korjaamalla oma liikkuvuus ja tuki kuntoon. Näin saadaan kehon oikea asento säilymään. Sama pätee nikamiin. Manipulaatiota ei välttämättä aina tarvita, vaan asento saadaan korjattua treenillä. Joskus taas on hyvä ja tarpeellista käydä manipuloimassa ja jatkaa sitten harjoitusta. Kun esimerkiksi lantion asento tai nikamat ovat ”vinksallaan”, on se seurausta jostain. Jokin paikka on “kireällä” ja jokin “löysällä”. Esimerkiksi jalkojen pituusero ei useinkaan ole oikeasti eripituiset luut, vaan lantio on vinossa, koska lihaskireys on toispuoleista. Syynä voi tietenkin olla myös onnettomuus, jossa luita oikeasti on mennyt rikki. Tämä tietysti vaatii tietenkin tarkan kuntoutusohjelman.

Lääkkeiden rooli selän hoidossa

Lääkärillä käynnin jälkeen hyvin usein jäykän tai kipeän selän hoitomuotona on sairasloma ja tulehduskipulääkitys. Tämä hoito annetaan valitettavan usein ilman ongelman syyn tutkimista. Selän ongelmien diagnoosi tulee tehdä tuki- ja liikkuvuustestien, sekä akuuteissa tapauksissa kuvausten avulla. Hyvät hoitajat tekevät nämä kaikki.

Tulehdus on seuraus jostain, se on oire, samoin kireät lihakset. Pelkkä oireen lääkitseminen ei muuta syytä mihinkään. Lääkkeiden rooli hoidossa on helpottaa tilannetta hetkellisesti, jotta korjaavat toimenpiteet, eli harjoitukset, pystytään tekemään.

Leikkausten rooli selän hoidossa

Leikkaus tarvitaan tilanteissa, joissa kuvissa on todettu iso rakenteellinen ongelma. Esimerkiksi radikaalin iso pullistuma, joka painaa hermoa niin paljon, että kipu on jatkuvaa ja estää kaiken liikkeen. Leikkauksien tehottomuudesta on uutisoitu paljon ja tämä johtuu siitä, että leikkaus ei paranna liikkuvuutta, eikä tukea. Jos ongelmana on liikkuvuus- tai kontrollihäiriö ja oire on kipu, sitä ei saada leikkauksella parannettua.

Kivut palaavat myös leikkauksen jälkeen, jos ei ole laadittu kunnon kuntoutusohjelmaa, jossa on huomioitu syy eli nikamien väärä asento, joka on johtunut huonosta tuesta ja/tai liikkuvuudesta.

Suurin osa pullistumista saadaan hoidettua treenillä. Harjoittelulla rakennetaan kehoon kunnollinen liikkuvuus ja tuki, jolloin nikamat pysyvät oikeassa paikassa sallien taivutukset ja kierrot ilman, että hermot joutuvat pinteeseen. Terveellä tuella ja liikkuvuudella pullistumat usein alkavat ”vetäytyä”, mutta mikä tärkeintä, pullistuma ei vie toimintakykyä. Tutkimusten mukaan puolella 30 vuotiaista, yli 60 prosentilla 40 vuotiasta ja jopa 80 prosentilla yli 50 vuotiaista on rappeumaa, mutta he eivät edes huomaa sitä, jos lihaksisto ja kontrolli ovat kunnossa. Se on normaalia ikääntymistä, jonka ei tarvitse viedä toimintakykyä.

Palasista kokonaisuuteen - Yhdistävä näkemys

Selän ongelmien hoitoon toimiva ohjelma on riittävän laaja ja monipuolinen, joka hoitaa ensin sekä kontrollia, että aktiivista liikkuvuutta, etsii ja hoitaa puolieroja ja vahvistaa sen jälkeen monipuolisesti ja toiminnallisesti. Oikeat harjoitukset tuovat toimintakyvyn normaaliin arkeen ja liikkumiseen.

Toiminnallinen selkätreeni on kehitetty ottaen huomioon kaikki ylläoleva. Jos haluat kokeilla kokonaisvaltaista ohjelmaa, joka lähtee hyvin rauhallisista liikkeistä ja itsesi testaamisesta, kannattaa tutustua www.toiminnallinenselkatreeni.fi

Toimivilla harjoituksilla moni saa radikaalin muutoksen jo treenien ensimmäisellä viikolla. Ne joilla ongelma on moninaisempi: kontrollissa ja faskian liikkuvuudessa on häiriöitä ja mahdollisesta pidempiaikainen tulehdus, tulokset alkavat näkymään vasta useamman viikon kuluttua. Pahojakin ongelmatilanteita on saatu hoidettua Toiminnallisella selkätreenillä. Kokemusta on jo yli 11,000 treenaajalla.

Selkä saadaan kuntoon, kun tuki ja liikkuvuus hoidetaan nykyaikaisilla keinoilla.

Hoidatko sinä selkääsi väärin? Testaa tietämyksesi neljästä tyypillisestä venytysasennosta ja löydä tavat hoitaa selkä kuntoon.

Selkä saadaan kuntoon, kun tuki ja liikkuvuus hoidetaan nykyaikaisilla keinoilla. Kuva: Niina Sjöblom

Tyytyväisiä treenaajia

Selkäkivuista lapsuudesta asti kärsinyt ja rajoitettua elämää elänyt Miia sai AFT-harjoittelulla kivuttoman arjen

Selkäkivut olivat vaivanneet Miia Viljaa varhaislapsuudesta asti.

- Silloin niitä kutsuttiin vain kasvukivuiksi. Kun viisitoistakesäisenä kävin röntgenissä, huomattiin, että rangassa oli rakenneongelma, Miia kertoo. Leikkaushoitoa pohdittiin, mutta se jätettiin silti tekemättä.

Miian työpäivät pitävät sisällään messuilla seisomista ja toimistossa istumista. Molemmat ovat tuntuneet haasteellisilta selän kannalta.

- Kun tulen messuille, pystyn sen päivän seisomaan, kunhan vain en istu missään kohtaa. Ja kun kotona kaadun sänkyyn, en siitä ihan helposti nouse. Tässä on tilanne, missä olen ollut, hän kertoo.

Miia haki apua aivan kaikkialta lääkäristä jäsenkorjaukseen, ja sai silti vain hetkellisen helpotuksen.

Apua Miia kertoo hakeneensa esimerkiksi hieronnasta, osteopaatilta, kiropraktikolta ja kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Nämä auttoivat hetkellisesti, mutta eivät ratkaisseet ongelmaa.

Kuntoilukin tuntui aina aluksi helpottavan, mutta joka kerta se lopulta johti entistä pahempaan kipeytymiseen.

Miian kehoa oli vaivasi mm. puolierot. Erilaiset käsittelyt olivat auttaneet, mutta pysyäkseen kunnossa, niissä olisi pitänyt käydä joka viikko. Puolierojen takia tavallinen kuntoilu myös pahensi vaivoja.

AFT-harjoittelulla Miia löysi viimein kehoonsa tasapainon ja samalla kivut haihtuivat

AFT-harjoittelun myötä Miia on pystynyt vahvistamaan kehossaan vahvistusta kaipaavia alueita sekä rentouttamaan niitä kohtia, joissa on ollut liikaa kireyttä. Näin kehoon on löytynyt tasapaino ja samalla kivut ovat lähteneet.

Hyvätkin treenit kipeyttivät Mikon selän uudestaan ja uudestaan - mikä avuksi?

Mikko oli kuntouttanut lannerankaansa vaivaavia pullistumia fysioterapeutilla, jolta saadut kontrolliharjoitukset ja lihasten vahvistaminen helpottivat tilannetta, mutta pikajuoksuharrastus kipeytti selän taas uudelleen.

- Pikajuoksussa nopeat lannerankaan kohdistuvat iskut ovat ongelma. Kun 48-vuotiaana juoksin oman ennätykseni kuudenkympin matkalla, päätin alkaa harjoittelemaan vielä vähän kovempaa. Kuinka ollakaan, juuri silloin selkä räpsähti uudelleen kahdesta eri välistä, Mikko muistelee.

Vanha malli, eli perinteinen kuntoutus oli saatavilla, mutta Mikko valitsi uuden AFT-menetelmän

Vanha malli, eli kuntoutus perinteisen fysioterapian kautta oli vaihtoehtona, mutta samoihin aikoihin Mikko kohtasi AFT-menetelmän. Hän teki nopeasti päätöksen, että jotain uutta pitää nyt keksiä.

- Se vaikutti mielenkiintoiselta ja fiksulta jutulta.

Siinä missä fysioterapeutin määräämä harjoittelu oli keskittynyt sataprosenttisesti keskivartaloon, AFT-harjoittelussa otettiin kontrolliharjoituksiin myös jalat ja kädet mukaan.

Näitä kutsutaan integraatioharjoituksiksi. Näin selkä saadaan toimimaan myös silloin, kun kuormitusta tulee raajoille kovempaakin.

- Huomasin, että nyt ollaan sellaisissa liikesuunnissa ja liikkeissä, jotka ovat hyviä kropalle. Tunne kehossa oli hyvä heti alusta alkaen.

Urheilullisen Mikon haasteet olivat alun perin olleet etenkin lannerangan liikkuvuudessa.

Tukiharjoittelussa on tärkeää olla monipuolisuutta ja tempovaihteluita, jotta selkä kestää tavallisen arjen lisäksi myös treenit.

AFT auttoi Mikkoa tasapainottamaan selkänsä faskiat ja lihaksiston

AFT-menetelmän myötä Mikko on löytänyt kehosta puolieroja, jotka on saatu harjoittelulla tasapainotettua ja selkä kivuttomaksi. Nykyään valmentajankin toimiva pikajuoksija suosittelee jokaiselle kontrolli-, liikkuvuus-, tuki- ja integraatioharjoitusten sisällyttämistä jokaviikkoiseen elämään.

- Sen huomaa itsestä aika nopeasti, kuinka hyvää harjoittelu tekee. Vaikka lähtötaso olisi kuinka hyvä tai huono, tästä on hyötyä, Mikko päättää.