Kommentti: Epätasa-arvoa kesti liian pitkään – viisikymppinen oli teräsnaisille kuin leikkiä

Norjan Ragnhild Hagan voitto vapaan hiihtotavan 10 kilometrin väliaikalähtökilpailussa kuului Pyeongchangin olympiaotatusten kohokohtiin 2018.

Hiihtotekniikkafriikkien silmään Hagan meno oli ja on taivaan mannaa. Historiaan Haga pääsi kuitenkin vasta sunnuntaina voittamalla ensimmäisenä naisena 50 kilometrin mittaisen maailmancupin osakilpailun Holmenkollenilla.

Naisten kilpailu oli – eikä vain historiallisuutensa takia – huomattavasti kiinnostavampi kuin miesten lauantainen samanmittainen veto, vaikka suuri osa MM-kisojen uuvuttamista maailmanhuipuista jäi Oslosta pois.

Kauden ainoiden viisikymppisten kilpailuttaminen, vieläpä hiihtotapaa vaihtaen, viikon välein ei ollut Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kalenteriarkkitehdin suuri hetki. Mutta nytpä on tämäkin kauneusvirhe lajihistorian osalta korjattu.

Lue lisää: Kerttu Niskaselta ällöttävä paljastus Viaplaylla: ”Jouduin niin sanotusti tyhjentämään itseni”

Vaikka tämän lasikaton olisi pitänyt särkyä jo kauan sitten, jokainen tv-katsoja saattoi todeta, että 50 kilometriä on nykynaisille mitä sopivin kilpailumatka. Dramaattisia sammumisia ei nähty, meno oli reipasta ja raikasta.

Eveliina Piipon ensikokemus uudelta 50 kilometrin matkalta oli rohkaiseva. Naisen ominaisuuksille se vapaalla hiihtotavalla istuu kuin hanska käteen. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Ja nyt on selvästi löytynyt oikea matka myös Eveliina Piipon hitaasti lämpiävälle, mutta vääntävänhapekkaalle dieselkoneelle. MM-laduilla 2025 Trondheimissa Piippo hiihtää viidenkympin mitalista.

FIS:n johtokunta on jäsenensä Martti Uusitalon mukaan jo nuijinut tiskiin päätöksensä: jatkossa miehet ja naiset hiihtävät maailmancupissa ja arvokisoissa samanmittaisia matkoja. Naisille se merkitsee pisimmän matkan pitenemistä 20:llä, yhdistelmäkilpailun 5:llä ja viestiosuuden 2,5 kilometrillä.

Lue lisää: Valmentaja pelkää kisakalenterin katastrofaalisia seurauksia: ”Tämä on naisille täysin hullu signaali”

Kauas on tultu niistä ajoista, kun huippunaiset ääneenkin pohtivat, millainen Via Dolorosa heitä odottaa Lahden MM-kisoissa 1978. Arvokisaohjelmaan purjehti silloin uusi matka eli 20 kilometriä, jonka 30 kilometriä sitten samassa kaupungissa arvokisatasolla 1989 syrjäytti. Helena Takaloa ja Marjo Matikaista uusi pelotti pronssimitalin verran.

Marjo Matikainen otti 1989 Lahden MM-kisoissa mitalin joka matkalta. Silloin uudelta ja nyt historiaan siirtyvältä 30 kilometrin matkalta se tuli pronssisena. Kuva: Pressfoto/Esa Pyysalo

Sekä maailmancupissa että arvokisoissa naisten 50 kilometriä debytoi Norjassa. Trondheimin MM-kisoissa 2025 etenemistapa on vapaa. Tässä on kovaa symboliikkaa, sillä Norjan Trondheimista on myös nainen, joka 1978 edusti Lahdessa Norjaa 5 kilometrin hiihdossa nimellä Ingrid Christensen.

Kristiansen-nimisenä kestävyysjuoksijana hän 1980-luvulla teki lasikattojen pirstaloimisesta taiteenlajin pisimmillä ratamatkoilla ja ennen kaikkea maratonjuoksussa, jonka suurlegendoihin kuuluu.

Lue lisää: 10 000 metrin entinen ME-nainen muistutti Therese Johaugin tasosta: ”Keskinkertaisuus Norjan rajojen ulkopuolella”

Hagan voittoaika 2.13.36 oli 28 sekuntia nopeampi kuin Kenian Brigid Kosgein ME-aika maratonilla. Kukaan ei enää 40 vuoteen – vaikkapa siitä hetkestä, kun Norjan Grete Waitz Helsingissä 1983 voitti MM-kultaa Helsingissä – ole kyseenalaistanut naisten urheilullista ja kaupallista potentiaalia maratonjuoksussa saati yli kahden tunnin venyvissä urheilusuorituksissa.

Lue lisää: Unohtumaton karjaisu mullisti Marjo Matikainen-Kallströmin elämän: ”Ihmiset eivät osanneet odottaa, että minä voisin päästellä sellaista suustani”

Val di Fiemmessä 2026 kilpailun ykkönen voi hitaammalla hiihtotavalla hyvinkin leikata maaliviivaa ajassa 2.21.06. Kristiansenin 1985 Lontoossa juoksemana se oli maratonin pöyristyttävä ME, joka kesti 13 vuotta.

Urheiluhistoriaa edes pinnallisesti tuntevaa ei yllätä, että kyse on myös suuresta epätasa-arvon historiasta, jota FIS sunnuntaina Oslossa kirjoitti edes vähän päivänvaloa kestävämmäksi.

Jos naiset jollakin huippu-urheilun osa-alueella pääsevät mahdollisimman lähellä miesten suorituskykyä, kyseinen sektori on nimenomaan aerobinen pitkäkestoinen suoritus. Tämän tiesivät ja osasivat päättäjille kertoa huippuluokan fysiologit jo silloin, kun nämä viisaudessaan päättivät, että naisten pisin juoksumatka olympiakisoissa vuoteen 1980 saakka oli 1 500 metriä ja pisin hiihtomatka 10 kilometriä.

Suomen Nina Holmen (kärjessä) jätti muille himmeää jakoon 3000 metrin EM-finaalissa Roomassa 1974. Kaksi vuotta myöhemmin Montrealin ja kuusi vuotta myöhemmin Moskovan olympiakisoissa naisten sallittiin pisimmillään juosta 1 500 metriä. Kuva: Aamulehti/arkisto

Mitähän mietti 3 000 metrin Euroopan mestari Nina Holmen 1976 Montrealin olympiakisoissa 1 500 metrin finaalin lähtöviivalla? Voitinko todella kaksi vuotta sitten arvokisakultaa matkalla, joka on meille naisille liian pitkä?

Ja vielä:

Lontoon maratonin naisten eliittisarjassa nähdään 23. huhtikuuta todella kiinnostava debytantti: Tokiossa 2021 sekä 5 000:n että 10 000 metrin olympiakultaa voittanut Hollannin Sifan Hassan. Mukana ovat myös mm. 1 500 metrin ME-nainen, Etiopian Genzebe Dibaba sekä hänen maannaisensa, 10 000 metrin olympiavoittaja Almaz Ayana.

Genzebe Dibaba ja Almaz Ayana tarjoavat Sifan Hassanin ja ME-haltija Brigid Kosgein ohella Lontoon maratonille todella mielenkiintoisen kattauksen 23. huhtikuuta. Kuva: Mika Kanerva

Edit klo 20.59: tarkennettu kohtaa Eveliina Piipon tulevien arvokisojen mitalinäkymästä.