Entinen edustushiihtäjä Asko Autio oli perjantaina juuri lähdössä hiihtolenkille Turun Impivaaran maastoon, kun Ilta-Sanomat tavoitti hänet.
Asko Autio kotimaisemissaan Turun Impivaarassa.
Suomen edustajaksi olympiakisoihin kahdesti ja MM-kisoihin kerran valittu Autio, 69, joutui hetken miettimään soiton syytä.
– Taitaa tulla Oslon voitostani 40 vuotta täyteen. En ole merkkipäivinä kakkua leiponut, Autio naurahti.
Kauden 1982–1983 kohokohta suomalaisessa hiihdossa oli Aution voitto Holmenkollenin maailmancupin 50 kilometrin arvostetussa kilpailussa 12. maaliskuuta.
Suomalainen kontrolloi kilpailua suvereenisti ja otti voiton ennen Norjan Per Knut Aalandia ja hiihtohistorian ykkösnimiin kuuluvaa Ruotsin Gunde Svania.
Aution jälkeen samaan on suomalaisista pystynyt vain hänen hyvä maajoukkuekaverinsa Harri Kirvesniemi vuonna 2000. Iivo Niskanen on parhaimmillaan ollut 2017 kakkonen.
Yhteensä 12 suomalaista on Holmenkollenin viisikymppisen noin sadan vuoden tradition aikana voittanut.
Vuotta aiemmin, 1982, Autio jahtasi samoissa maisemissa saman matkan MM-mitalia, mutta jäi viidenneksi.
– Ehkä mitali olisi loppupään lähtönumerolla ollut mahdollinen, mutta lähdin aika alkupäässä ja pojat tulivat ohi.
Asko Autio, nyt 69, voitti Holmenkollenin legendaarisen 50 kilometrin hiihdon 40 vuotta sitten.
Elämäntyönsä Turun pelastuslaitoksella palomiehenä tehnyt, Ylivieskassa syntynyt Autio kehittyi A-maajoukkuetason kynnykselle jo 1970-luvun lopussa. Kaudella 1978–1979 tuli raju takaisku.
– Jouduin pahaan autokolariin. Makasin 17 päivää sairaalassa ja olin pois suksilta yli kaksi kuukautta.
Lake Placidin olympiakisoissa Aution rohkea alku 50 kilometrin kilpailussa piti miehen mitalisijoituksessa kiinni yli puolimatkaan, mutta loppusijoitus oli 9:s.
Maailmancupissa myös 15 kilometrin osakilpailun Davosissa voittanut Autio koki urheilu-uransa jopa suurimman pettymyksen 1984 Sarajevon olympiakisoissa. Hän matkusti Jugoslaviaan peräti 50 kilometrin mitalisuosikkina.
– Sitten jalkapöydän veneluuvamma äityi niin kivuliaaksi, etten pystynyt paikan päällä hiihtämään lainkaan, vaan jouduin palaamaan Suomeen ja Sakari Oravan leikkauspöydälle.
Kun Nokia-buumi vuosituhannen taitteessa oli kuumimmillaan, uransa 1980-luvun puolivälin jälkeen lopettanut Autio löysi itsensä urheilusivujen sijasta lehtien taloussivuilta.
Hän oli tyhjästä aloittaneena sijoittajana iskenyt kultasuoneen.
Vuonna 1999 Aution Nokia-osakesalkun arvo oli 45,7 miljoonaa silloista markkaa, mikä nykyrahassa vastaa noin 11,5:tä miljoonaa euroa.
Palomies huomasi olevansa Nokian 53:nneksi suurin yksityisomistaja.
– Mieluummin olisin pysynyt siellä urheilusivuilla, mutta niin siinä kävi. Omaisuuden kartuttaminen vaati pitkäjännitteisyyttä, talonpoikaisjärkeä ja tietysti onneakin. Tein ensimmäisen sijoituksen aikanaan jo 18-vuotiaana ja olen pitänyt omaisuudestani hyvää huolta. Rahaa olen aina käsitellyt tarkasti.
Autio ei työskennellyt Turun pelastuslaitoksella aivan eläkeikään saakka. Hän perusti perheen vasta ikämiehenä ja halusi antaa sille paljon aikaansa.
1980-luvun alussa Autio oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka hallitsivat yksipotkuisen luisteluhiihtotekniikan. Varsinaisen luisteluhiihdon läpimurtoon oli vielä puolisen vuosikymmentä.
– Nehän olivat ihan pitovoideltuja perinteisen suksia, mutta jotain luisteluhiihdon suuntaista niillä yritettiin. Nykyään hiihdän pelkkää vuorohiihtoa enkä erityisen paljon. Ladulla joskus mietin, miten olin joskus niin hyvä, kun porukkaa menee ohi oikealta ja vasemmalta.
Suomea edustaa lauantaina Oslossa 50 kilometrillä (v) vain yksi mies, mitä Autio pitää erittäin ikävänä asiana.
Vielä punaisempaa Kollenin voittaja näki katsellessaan Planican MM-kisojen päätösmatkaa viime sunnuntaina. Iivo Niskanen oli perinteisen 50 kilometrillä kuudes ja Ristomatti Hakola 33:s.
Entinen mestarihiihtäjä Asko Autio ei katsellut hyvällä suomalaisten keskeytyksiä Planican MM-kisojen viidelläkympillä.
Perttu Hyvärinen heitti kesken näyttävien seremonioiden kera, Ville Ahonen poistui ladulta ennen maaliviivaa vähäeleisemmin.
– Isäni oli viisi vuotta sodassa. Kun lähdin 1980 olympiakisoihin, hän sanoi, että voit sijoittua kilpailussa miten tahansa, mutta maaliin tulet vaikka pää kainalossa. Sitä periaatetta noudatin aina. Se olisi kyllä pitänyt poikienkin viime sunnuntaina ehdottomasti muistaa, että edustustehtävät viedään loppuun asti.
”Se olisi kyllä pitänyt poikienkin viime sunnuntaina ehdottomasti muistaa, että edustustehtävät viedään loppuun asti.
Planican ilonaihetta Aution ei kauan tarvitse pohtia.
– Niko Anttolassa näyttää olevan ainesta vaikka mihin. Aina se vanhan arvokisakävijän mieltä lämmittää, kun uutta polvea tulee.
Hiihtokisoja Autio katselee paikalta seuraavan kerran Inarissa maalis-huhtikuun taitteessa. Tarina taustalla on hauska.
– Tapasin aikanaan lappilaisen kaverin, joka sattui olemaan täyskaimani ja meistä tuli sydänystävät. Kun hän oli Planican kisoissa, olin hänen porotilallaan lomittajana ruokkimassa eläimet. Nyt olen hänen kanssaan SM-kisoissa myymässä tilan lihajalosteita, kuten käristystä ja makkaroita.
