Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen piti heti Planican MM-kisojen jälkeen hätkähdyttävän puheenvuoron. Hämäläisen mukaan median ja lajiväen odotukset kisojen suomalaismenestyksestä olivat epärealistisia.
Toiminnanjohtaja myös kyseenalaisti Suomen MM-joukkueen suuren koon ja maastohiihdon nykyisen valmennuskulttuurin.
Hämäläisen ulostulo on aiheuttanut vilkasta keskustelua hiihtopiireissä, niin puolesta kuin vastaan.
Viaplayn asiantuntijan Sami Jauhojärven mielestä toiminnanjohtaja puhui täyttä asiaa.
– Näen Ismon ulostulon vahvana johtamisena. Hän uskaltaa puhua asioista niiden oikealla nimellä eikä hyssyttele. Hän myös näytti olevansa selvillä siitä, mitä kentällä tapahtuu, olympiavoittaja Jauhojärvi linjaa.
Entinen hiihtäjä pitää Hämäläisen keskustelunavausta tärkeänä.
– Kannanotto on mennyt perille, mikäli urheilijat, valmentajat ja taustajoukot ovat alkaneet miettiä, miten asioita pitäisi tehdä
Hämäläinen ja Jauhojärvi, kuten moni muukin, on huolissaan Suomen kärjen kapeudesta. Mitaliodotukset ovat kasaantuneet jo vuosia Iivo ja Kerttu Niskasen sekä Krista Pärmäkosken harteille.
Henkilökohtaisista arvokisamitaleista voivat haaveilla muutkin – mutta vain haaveilla. Hämäläinen jyrisi ”itsepetoksen mallista”. Jos urheilija sijoittuu maailmancupissa toistuvasti 25:nnen sijan paikkeille, hänen paikkansa ei toiminnanjohtajan näkemyksen mukaan ole arvokisoissa.
Jauhojärvi ei halua puhua itsepetoksesta.
– Terveen urheilijan pitääkin ajatella aina positiivisen kautta ja uskoa menestykseen. Muutoin noihin kisoihin on turha lähteä. Urheilijalla pitää olla näkemys ainakin siitä, että hän pystyy kauden parhaaseensa arvokisoissa.
Suomen naiset jäivät Planican viestissä neljänneksi. Parempaa ei edes osattu odottaa.
Viime vuosina Suomen joukkueeseen on mahdutettu kaikki kynnelle kykenevät. Tärkeintä on ollut, että kaikki paikat on täytetty, Hämäläinen sanoi.
Jauhojärvi ei näe joukkueen isoa kokoa perustavanlaatuisena ongelmana. Hänen mielestään nuori ja kehittyvä urheilija, vaikkapa Planicassa viestihopeaa juhlinut Niko Anttola, on oikeutettu arvokisaedustukseen vähäisemmilläkin näytöillä.
– Siinä tapauksessa kannattaa kuitenkin miettiä, onko urheilijan paikka arvokisoissa vai ei, jos hän on joskus hiihtänyt kovaa mutta on nyt kaukana parhaasta tasostaan.
Niko Anttola voitti helmikuun alussa nuorten maailmanmestaruuden. Nyt hän on aikuisten MM-hopeamitalisti.
Hämäläinen heilutteli verbaalista raippaansa myös suomalaisen valmennusjärjestelmän suuntaan, joka ei ole hänen mielestään kyllin yhtenäinen. Kukin urheilija-valmentajapari touhuaa omiaan – toiset onnistuneesti ja valtaosa ei niinkään. Tulokset eivät mairittele paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Jauhojärvi muistuttaa Norjan-mallista, jossa maajoukkueeseen kuuluvia urheilijoita valmentavat maajoukkuekoutsit. He vastaavat urheilijan päivittäisestä valmentautumisesta myös arjessa. Saman tyyppistä systeemiä noudatetaan Keski-Euroopassakin.
Suomessa maajoukkuevalmentajien kädenjälki näkyy lähinnä leireillä ja kisamatkoilla. Harjoituksellisia linjanvetoja voi tehdä vain vähän.
– Magnar Dalenilla (Suomen päävalmentaja 2006–14) oli tapana lyödä leiriohjelma käteen ja sanoa ”ota tai jätä”. Harjoituksissa sai olla mukana tai ei. Ei se sen vaikeampaa ollut.
Valmennuksellisen linja puute näkyy konkreettisesti hiihtäjien tekniikassa. Suomalaiset eivät tahdo pärjätä vapaalla hiihtotavalla. Eikä ihme, sillä jokainen etenee luistellen eri oppien mukaisesti.
– En tiedä, kuinka paljon maajoukkuevalmennuksessa puututaan tekniikkaan – siinä olisi nimittäin paljon tehtävää. Toivottavasti valmentajat saisivat rauhaa, eikä pelkästään sitä, vaan että urheilijat olisivat myös valmiita vastaanottamaan oppeja. Ihan sama kuinka paljon asioita tuputetaan, jos kaveri ei ole vastaanottavainen, Jauhojärvi ruotii.
Sami Jauhojärvi voitti urallaan olympiakultaa ja kolme MM-pronssia.
Jauhojärvi tervehtisi ilolla, jos Suomessakin siirryttäisiin nykyistä enemmän maajoukkuevetoiseen valmentautumiseen. Hänen mielestään kulttuurinmuutoksen voisi polkaista käyntiin jo varhain, nuorten maajoukkuevaiheessa.
– Vielä siinä vaiheessa urheilijoilla ei välttämättä ole niin vahvaa auktoriteettia, eivätkä valmennussuhteet ole niin lujittuneita. Osaava valmennus on merkittävässä ja kriittisessä roolissa, miten nuorten MM-mitalisteja saadaan tuotua kansainväliselle tasolle.
Kehityksessä ja menestymisessä on paljolti kyse ammattimaisuudesta, Jauhojärvi painottaa. Urheilija tarvitsee ympärilleen osaavan taustaorganisaation niin harjoituksissa kuin kotona. Osapuolilla on oltava kirkas käsitys siitä, mitä huippu-urheilijuus vaatii.
– Suomalaisessa hiihdossa on lahjakkuutta. Urheilija toimii parhaan tietämyksensä mukaan. Intohimoinen ja motivoitunut urheilija tekee asioita pieteetillä. Mutta mitä asioita hän tekee? Siinä tarvitaan ammattitaitoa.
