Urheilukellovalmistajat pitävät hiihdon MM-kisojen miesten 50 kilometrin kilpailun pituudesta tulleita tietoja hyvin mielenkiintoisina.
Planican MM-kisojen päätösmatkan jälkeen yksi suomalaishiihtäjä lähetti Sanomalle kuvakaappauksen GPS-kellonsa lukemista. GPS-tietojen mukaan 50 kilometrin kisa oli oikeasti 44,69 kilometriin mittainen – eli yli viisi kilometriä liian lyhyt.
Britti Andrew Musgrave julkaisi kuntoilupalvelu Stravassa oman kellonsa tiedot: 44,72 kilometriä. Kilpailun voittaneen Norjan Pål Golbergin kello antoi puolestaan matkaksi 46,37 kilometriä. Lisäksi oman GPS-tietonsa ovat Stravassa julkistaneet ainakin Ranskan Maurice Manificat, Italian Federico Pellegrino ja Viron Alvar Johannes Alev.
Manificat’lla gps näytti reitin pituudeksi 46,55 ja Alevilla 46,63 kilometriä. Pellegrinolla mitta on peräti 55 kilometriä, mutta hänellä on mukana jäähdyttelylenkki.
Vaikka reitin virallinen pituus mitataan hiihtoväylän keskilinjalta, ei se selitä huimaa pituuseroa. Kellon GPS on yhteydessä samanaikaisesti useaan satelliittiin ja mittaa sijainnin kerran sekunnissa.
Urheilukelloja valmistavan Suunnon tuotepäällikkö Markus Kemetter kertoo tutkineensa MM-kisojen päätösmatkalle osallistuneiden hiihtäjien GPS-signaalin karttaan piirtämiä jälkiä Stravassa.
Kemetterin mukaan osalla näkyy, että jälki on epätarkempaa kuin muilla, mikä voi johtua esimerkiksi hieman vanhemmasta kellosta. Epätarkempi jälki tarkoittaa myös epätarkempaa ja epäluotettavampaa mittaustulosta.
– Kellot ovat viime vuosinakin parantuneet aika paljon. Etenkin monikaistaominaisuuksien suhteen, eli kello seuraa kahta eri taajuutta satelliiteista. Se auttaa poistamaan signaalin heijastuksia ja antaa näin tarkemman tuloksen, Kemetter kertoo.
Golbergin, Manificat’n ja Alevin tuloksia hän pitää varsin luotettavina.
– Joko se on aika lähellä totuutta, tai sitten radassa on sellaisia piirteitä, että kaikki GPS:t tekevät samanlaisia virheitä.
Sellaisia piirteitä voisivat olla nopeassa vauhdissa laskettavat tiukat mutkat, joissa signaali ja sitä kautta sijainti ei pysy mukana. Lumiset metsäolosuhteet voivat niin ikään vaikuttaa signaalin tarkkuuteen.
Planican reilun seitsemän kilometrin kierroksella tällaisia kohtia oli jonkin verran, muttei tarpeeksi selittämään GPS-kellojen tuloksia. Käytännössä jokaisella kierroksella olisi pitänyt tulla vähintään 500 metrin heitto mittauksessa, mikä kuulostaa äärimmäisen epätodennäköiseltä.
– Näiden kolmen herran GPS-jäljet näyttävät hyvin laadukkailta. Näiden tietojen valossa väittäisin, että mitta ollut 46,5 kilometriä plusmiinus 200 metriä. Paljon yli 47 en lähtisi veikkaamaan. On vaikea uskoa, että kertyisi noin paljon virhettä.
Polarin tuoteasiantuntija Ville Uronen on niin ikään hämmentynyt hiihtäjien gps-mittausten tuloksista. Hän kertoo, että huippuhiihtäjillä on käytössään samanlaisia urheilukelloja kuin tavallisillakin kuluttajilla.
– Olisi hyvin ihmeellistä, jos GPS olisi noin pahasti pielessä. On vaikea ajatella, että se olisi noin vinksallaan, Uronen sanoo.
Maastonmuodoilla ei Urosen mukaan pitäisi olla merkittävää vaikutusta mittaustarkkuuteen. Korkeuserojen mittaamisessa urheilijoiden käyttämissä kelloissa on ilmanpainemittari, jonka avulla myös korkeudesta saadaan tarkkaa tietoa.
Toimintahäiriöt näkyvät niin ikään kellon piirtämässä reitissä.
Uronen ei osaa sanoa, mikä selittäisi isoa eroa mittauksissa ja virallisessa kisapituudessa. Yhden helpon tavan hän kuitenkin kertoo asian selvittämiseksi.
– Pitäisi päästä laittamaan reitit päällekkäin. Kellon piirtämästä reitistä näkisi, onko pomppinut sivuun. Virheet yleensä näkyvät, jos niitä on.
Seitsemän kertaa hiihdon arvokisoissa kansainvälisen hiihtoliiton teknisenä asiantuntijana toiminut Jussi Prykäri selvensi Sanomalle sunnuntai-iltana, että jokaiselle kilpailuradalle tehdään virallinen homogolointiprosessi, jossa ne mitataan ja tarkastetaan sääntömääräisesti. Kaikki data latukartoista ja niiden teknisistä tiedoista on saatavilla Fisin sivuilta.
– Se mittausprosessi on tarkka. Siinä luetaan GPS-dataa, ja ymmärtääkseni arvokisoissa homologointitarkastajat mittaavat lisäksi mittapyörällä ne radat keskilinjalta. Sen pitäisi olla ihan selkeä prosessi, ettei alimittaisilla radoilla hiihdettäisi.
– Sen tiedän, että esimerkiksi Lahden MM-kisoissa 2017 olin mukana, kun homologointitarkastaja mittasi mittapyörällä tasan tarkkaan kaikki radat eli niistä tuli tarkat metrilukemat. Sen jälkeen varmistettiin vielä GPS-datalla.
