Planica
Yllätys oli melkoinen, kun Suomi julkisti miesten viestijoukkueensa perjantaille. Nelikko Ristomatti Hakola, Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen ja Niko Anttola oli odotettu, hiihtojärjestys ei niinkään.
Valmennus Teemu Pasasen johdolla nimittäin nimesi 20-vuotiaan Anttolan ankkuriksi tämän ensimmäiseen aikuisten viestiin Suomi-trikoissa. Se on rohkea ja kylmäkin veto, sillä viimeisen osuuden koittaessa pelissä voi olla paljon.
Anttola nakattiin surutta syvään päätyyn. Nyt katsotaan, pysyykö pojan pää pinnalla.
Kilpailutauolta palaavan Hakolan kunto on täysi arvoitus, mutta Suomen keskimmäiset viestinviejät Niskanen ja Hyvärinen ovat sen verran väkeviä, että Suomi voi hyvin lähteä ankkuriosuudelle mitalisijassa kiinni.
Jos Niskanen on edes lähellä huippukuntoaan, hän voi laulattaa ääriraskaalla kympillä huolella karkuun – ainakin muilta kuin Norjalta.
Iivo Niskanen on tunnettu armottomista arvokisaviesteivedoistaan.
Norja repäissee maisemaan viimeistään Simen Hegstad Krügerin kolmososuudella, mutta muista ennakkosuosikeista Ranskan ja varsinkin Ruotsin joukkueet ovat aavistuksen takapainotteisia.
Ranska marssittaa ensimmäisille osuuksilleen laskukuntoisen Richard Jouven, Hugo Lapalusin ja Clement Parissen. Kakkososuudelle uhrattu Lapalus on parempi vapaalla ja Hyvärisen pitäisi hyvänä päivänään panna kampoihin Parisselle.
Ruotsi taas saattaa parhaassa tapauksessa pudota kyydistä jo kahdella ensimmäisellä osuudella, jossa viestiä vievät Johan Häggström ja Jens Burman. Kolmososuuden William Poromaa on täysi eläin, mutta hän saattaa joutua matkaan takaa-ajajana.
Kaikki tämä viittaa siihen, että umpilahjakas Anttola pääsee perjantaina hengästyttävään paikkaan; ratkaisemaan Suomen miesten ensimmäistä viestimitalia 14 vuoteen. Sankarin ja konnan raja on siinä tehtävässä kovin ohut.
Onhan se raakaa, mikäli Anttola ampaisee matkaan vaikkapa toisena ja tummuu viidenneksi. Siinä olisi nuorukaisella keräiltävää. Silti, vaikka kukaan ei odota hänen pieksevän kirissä Calle Halfvarssonia tai jokerikortti Italian ankkuria Federico Pellegrinoa.
Vaakakupin toisessa päässä punnuksia piisaa: mitali, ikuinen auvo, rahaa, mainetta, rantatontteja ja kansallissankaruus nyt ainakin.
Anttolan olisi voinut päästää helpommallakin lyömällä hänet kolmoselle ja Hyvärisen ankkuriksi. Nyt kuitenkin nähdään, mistä puusta nuorukainen on veistetty.
