Planica
Julisten Alppien katveessa lepäävä Planican maastohiihtostadion on näyttävä ilmestys, mutta ihailtavaa löytyy myös MM-näyttämön alta. Maan uumeniin kätkeytyy megalomaanisen kokoinen betonibunkkeri, johon pääsevät kisojen aikana vain harvat.
Maanalaiseen pytinkiin on useita sisäänkäyntejä, joista vilkkain on aivan stadionin maalialueen vieressä. Ovia valvotaan tarkasti. Aluksi toimittajankin sisäänpääsy evätään, mutta ankaran säätämisen jälkeen portit aukeavat.
Tätä reittiä hiihtäjät kapuavat bunkkerista laduille.
Urheilijoilla on lokoisat oltavat.
Ennen torstain sprinttikarsintoja maalialueen viereinen, maan alle johtava portaikko vilisi kisaan valmistautuvia urheilijoita. Moni hiihtäjä kävi ottamassa viimeistä kertaa tuntumaa kisalatuihin ja painui sitten kisakeskusbunkkeriin huoltamaan itseään.
Keskiviikon kenraaliharjoituksissa jotkut sivakoitsijat kävivät vilvoittelemassa maan alla, sillä aurinko porotti stadionilla varsin kuumana.
Tässä kelpaa lekotella.
Maanalaisessa kisakeskuksessa on kolme kerrosta. Tiloihin on pykätty kisojen ajaksi vanerikoppeja, joissa on muun muassa kilpailutoimisto, Kansainvälisen hiihtoliiton Fisin minitoimisto ja sponsoreiden varastoja.
Myös jokaisella maalla on omat vanerikoppinsa. Ne toimivat paitsi pukuhuoneina myös yleisinä hengähdyspaikkoina. Ennen sprinttikarsintoja kopeissa näkyi hiihtäjiä esimerkiksi kuuntelemassa musiikkia. Ruotsin maajoukkue oli raahannut oman tukikohtansa eteen kaksi kuntopyörää.
Kaikilla maajoukkueilla on omat soppensa.
Koppien sisutus on askeettinen.
Alimmassa kerroksessa on iso ruokailutila, joissa urheilijoille ja taustajoukoille on tarjolla pientä purtavaa. Sinne tänne on ripoteltu sohvaryhmiä.
Urheilijoiden tukikohdasta kävelee lähtöpaikalle vain noin minuutin.
Urheilijat saavat ajanottolaitteet, eli ns. transponderit, bunkkerin ovensuusta.
