MM-hiihtojen selostajat laittavat itsensä urheilijoiden tavoin arvokisoissa täysillä likoon.
Ylen pääselostaja Kimmo Porttila paljastaa, että jo pelkästään arvokisojen hiihtoreitteihin tutustuminen on oma taiteenlajinsa.
Selostajat ja studioasiantuntijat nimittäin saavat käydä testaamassa kisan hiihtoreitin etukäteen, jotta he tietävät kaikki mutkat ja mäet, ja niiden haasteet.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa hiihtolenkki, vaan huippu-urheilijoillekin haastava matka.
– Esimerkiksi Tour de Skillä Italian Val di Fiemmessä loppunousu on tehty laskettelurinteeseen, ja sitä kiivetessä urheilijoilla menee kisassa noin 20 minuuttia – minulla meni tunti, Porttila naurahtaa.
Peruskuntohiihtäjäksi itseään kuvaileva Porttila kertoo, että hän pyrkii selostajana tuomaan esiin reittien haastavuuden, sillä tv-kuvasta on mahdotonta ymmärtää todellisia korkeuseroja tai hiihtäjien vauhtia kisassa.
– Kun tv-kuvassa joku urheilija näyttää siltä, että hän on totaalisen väsähtänyt, eikä liiku enää mihinkään, niin yritin kerran juosta tällaisen ”väsähtäneen” hiihtäjän vierellä ja jaksoin 30 metriä. Väsyneelläkin hiihtäjällä on ihan tajuttoman kova vauhti, Porttila sanoo.
Kimmo Porttila testasi Impilinnan laskun kauhunsekaisin tuntein Rukalla vuonna 2021.
Kilpahiihtäjiä hän kutsuu extremeurheilijoiksi, jotka laskevat huimapäisesti valtavan jyrkkiä rinteitä alas.
– Jos hiihtoasiantuntija kuvailee jotain rinnettä pitkäksi palauttavaksi laskuksi, niin itselleni sellainen rinne tarkoittaa kalsarit vaihtoon -laskua. Vauhti kohoaa helposti 60–70 kilometriin tunnissa, ja pelko on todella suuri, Porttila sanoo.
Hän kertoo testanneensa tällaisia alamäkiä riittävän monta kertaa.
– Valitettavan usein ne minun hiihtoni ovat loppuneet kaatumiseen. Alamäki ei tunne armoa, ja kisamäet herättävät kunnioitukseni.
Pekingin olympialaduilla 2022 Kimmo Porttilan kaatuminen aiheutti ”kraatterin”, mutta onneksi ei sattunut pahemmin.
Planicassa Sloveniassa järjestettävissä hiihdon MM-kisoissa Porttila istuu pääosin turvallisesti sisällä selostuskopissa.
Se on varustettu hyvillä näköyhteyksillä suoraan lähtö- ja maalialueille sekä laaksosta kohoaville rinteille, joissa vähäinen puusto mahdollistaa suoran näköyhteyden hiihtäjiin.
– Planican rinteiden kaltevuus on suomalaisille sopiva, sillä etenkin perinteisen hiihtotavan vuorohiihdossa suomalaiset ovat hyviä, ja kyseinen latuprofiili sopii juuri siihen tyyliin, Porttila analysoi.
– Uskon, että suomalaisten kärkiurheilijoiden osalta tulossa on hyvät kisat.
Porttila kertoo näkevänsä omalta työpisteeltään noin 70 prosenttia lyhyemmistä hiihtoreiteistä ja pidemmistä vain noin 20–30 prosenttia. Tuolloin Porttila on muiden selostajien ja katsojien tavoin kansainvälisen tv-kuvan varassa.
Pitkillä hiihtomatkoilla tosin ei ole tv-kameroitakaan jatkuvasti paikalla, vaan kamerat seuraavat kilpailijoita vain väliaikapisteillä.
Porttila testaa, miten hengityssuojain lämmittää sisään hengitettävää ilmaa.
Tuolloin Porttila saa kisan kulusta vinkkejä suoraan hiihtoladun varrella olevilta toimittajilta, joten mikäli kisassa tapahtuu jotain etenkin suomalaisia kiinnostavaa, tilanteet vinkataan selostamoon ensi tilassa.
– Esimerkiksi toimittajamme Laura Arffman on hyvin aktiivinen laittamaan vinkkejä ladun varrelta, ja ohjaaja tekee loistavia huomioita. Maalialueelta tulee myös kaikenlaisia vinkkejä, joita toimittajat kuulevat ja havainnoivat ympärillään, Porttila sanoo.
Selostamossa Porttilalla on apunaan aina yksi hiihdon asiantuntija. MM-kisoissa seuraksi saapuvat avausviikolla Kalle Lassila ja Ville Nousiainen, seuraavalla viikolla Aino-Kaisa Saarinen.
– Asiantuntijoista on suurta apua selostajalle, sillä heillä on valtava tietopankki ja kotimaiset ja ulkomaiset kontaktit, joilta he saavat paljon ennakkotietoa.
– He myös näkevät kisassa sellaisia hiihtoteknisiä asioita, joita en itse ymmärtäisi edes katsoa. Esimerkiksi jokin raajan koukistuskulma saattaa paljastaa, että hiihtäjää väsyttää.
Ylen persoonallisena selostajana tunnettu Porttila selostaa hiihdon lisäksi myös yleisurheilua, ja matkapäiviä kertyy vuosittain noin 50.
Isänsä Jari Porttilan jalanjäljissä alalle päätynyt Kimmo työskentelee kisoissa myös urheilutoimittajana.
Ennen kisoja hän kertoo tekevänsä useita päiviä taustatöitä.
Kimmo Porttila varmistaa kisapaikalla ensimmäisenä vessan sijainnin.
Itse kohteeseen saapuessaan Porttilalla on kaksi asiaa, jotka hän tarkastaa ensin.
– Otan aivan aluksi selville, mistä saa kisan lähtölistat ja missä on lähin vessa. Kumpaakaan niistä ei saa missata. Vasta sen jälkeen menen katsomaan selostamoa.
Planicasta Porttilalla on mielenkiintoisia muistoja jo kymmenen vuoden takaa lentomäen kisareissulta, joten hieman jännitystä tuo se, miten selostajat pääsevät kisapaikalle ajoissa.
Planica sijaitsee laakson pohjalla hankalien kulkuyhteyksien päässä.
– Planican kisa-alue sijaitsee laakson perukoilla, jonne matkaa kapeaa tietä pitkin 15 000 katsojaa päivässä. Viimeksi toimittajat ja selostajat pääsivät kisapaikalle bussikuljetuksella poliisisaattueessa, sillä tie suljettiin meitä varten kymmeneksi minuutiksi. Pitää muistaa olla bussikuljetuksessa ajoissa, jos kisajärjestäjät aikovat sen sillä tavalla järjestää myös MM-kisoissa.
Lue lisää aiheesta uudesta Tv-lehdestä! Lehti on myynnissä 22.–28.2.2023 yhdessä Ilta-Sanomien kanssa.
Digiversion voit lukea täältä.
Tv-lehden voit tilata kotiisi täältä!
