Maastohiihdon maailmancupin kausi päättyi parisekaviestiin Falunissa sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa hiihdetty kilpailumuoto oli katsomiskokemuksena erikoinen tai suorastaan levoton.
Konsepti ei herättänyt riemunkiljahduksia hiihtopiireissä, sosiaalisessa mediassa eikä liiemmin Viaplayn tv-lähetyksessä. Selostaja Jussi Eskola ja asiantuntija Sami Jauhojärvi suhtautuivat debytanttilajiin varautuneesti.
– Tilanteet vaihtuivat ihan kiitettävästi eikä sikäli ollut tylsä kisa, mutta urheilullisesti en kyllä liputa tämän puolesta, Jauhojärvi totesi Viaplayn lähetyksessä.
– Ei tämä lemppareihin nyt mennyt, mutta katsotaan, tuleeko näitä vielä, Joni Mäki puolestaan kiteytti Yle Urheilulle kisan jälkeen.
Ruotsi voitti kilpailun ylivoimaisesti. Suomen joukkueet olivat 11:s ja 12:s.
parisekaviestin joukkueet muodostuivat mies- ja naishiihtäjistä, joista kumpikin sauvoi kuusi yhden kilometrin mittaista osuutta. Aluksi sivakoitiin karsinta, jossa yksikään joukkue ei karsiutunut. Noin tuntia myöhemmin oli loppukilpailun vuoro.
Vaihtoja ei suoritettu tavanomaisella läpsymenetelmällä, vaan hiihtäjät ampaisivat liikkeelle, kun näkivät parinsa ylittäneen maaliviivan virkaa toimittaneen vaihtoviivan.
Tv-kuvista vaikutti siltä, etteivät kaikki hiihtäjät kiihdyttäneet matkaan täsmälleen samalla hetkellä kuin pari ylitti maaliviivan. Suomen toisessa joukkueessa sauvonut Lauri Vuorinen vahvisti asian IS:lle.
– Ei siinä mitään merkkiä tullut, vaan piti itse katsoa, kun pari ylitti viivan ja sitten lähteä. Ekan kerran kun naiset tulivat viivalle, niin näytti siltä, ettei kauhean moni mies malttanut odottaa sitä viivan ylitystä. En tiedä, tuliko varastamisia – vissiin ei, kun kukaan ei saanut rangaistuksia, Vuorinen kertoi huvittuneena.
– Ei tainnut yhtään varaslähtöä tulla, mutta aika hankalaa on valvoa tuollaista vaihtoa, jossa ei fyysistä kontaktia tule. Ihan tavallisella vaihdolla hiihtäisin tuota kisaa, jos itse saisin päättää, Suomen päävalmentaja Teemu Pasanen linjasi Hiihtoliiton ääninauhalla.
Uutuusformaatissa oli muitakin erikoisuuksia. Joka toisella kierroksella kisasta liputettiin ulos kaksi viimeisenä ollutta joukkuetta. Suomen molemmat joukkueet, nimellinen ykkönen Jasmi Joensuu–Joni Mäki sekä Johanna Matintalo–Lauri Vuorinen, ”eliminoitiin” ennen loppuratkaisuja.
Ykkösjoukkue liputettiin pihalle, kun Mäki kaatui kuudennella osuudella. Vuorinen jäi monon mitan jatkosta nukahdettuaan hetkeksi omalla neljännellä osuudellaan.
– Mies-naisparivaljakkona oli kivaa hiihtää, ja se toi lisää väriä tähän hommaan. Tuo eliminointi taas oli vähän tympäisevää – eikä pelkästään siksi, että itse putosin. Ei kestä minkäänlaista kaatumista, haveria tai nukahdusta. Mäkin vähän nukahdin, niin se peli oli saman tien siinä, Vuorinen sanoi.
Johanna Matintalo hiihti hurjan osuuden mutta joutui jättämään sen jälkeen leikin kesken. Arkistokuva.
Vuorisen tiputuksen jälkeen koettiin kummia käänteitä. Hänen parinsa Matintalo lähti putoamisesta huolimatta matkaan ja nosti Suomen neljänneksi. Vuorisen kanssa pudotetun Slovenian naismenijä Anamarija Lampic taas kampesi joukkueensa ulosliputuksen jälkeisellä osuudella peräti toiseksi.
Näin sekä Matintalon että Lampicin huippuvedot valuivat hukkaan.
– Putoamisemme meni tosi tiukoille. Johanna ei tiennyt pudotuksesta vaan painoi seuraavan kierroksen täysiä loppuun. Hän sitten ihmetteli maalissa, että ai jaa, me ei päästykään jatkoon. Olihan se eliminaatiokonsepti sekava, tuumi Vuorinen, joka kannattaisi parisekaviestin hiihtämistä normaalilla parisprintin kaavalla.
Päävalmentaja Pasanen oli samaa mieltä eliminaatiosysteemistä kuin Vuorinenkin.
– Säännöissä on vähän miettimistä. Jos tulee toisena vaihtoon kisassa, kuten Slovenia, ja liputetaan ulos, niin se on ehkä vähän liian ankaraa. Muutenhan kisaformaatti on ihan ok, Pasanen sanoi.
