Arvokisasankari Joni Mäki rikkoi perjantaina yli seitsemän vuoden häpeällisen putken. Hän murjoi maailmancupin perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa Falunissa toiseksi ja oli ensimmäinen sprintin palkintokorokkeelle noussut suomalaismies sitten Toni Ketelän ja tammikuun 2015.
27-vuotias olympia- ja MM-mitalisti ratkoi kakkossijansa tutulla loppukirillään. Se on erikoisominaisuus, josta koko hiihtokansa on edellisen vuoden kohissut, mutta joka on tuottanut tulosta vain parisprinteissä.
Mäki on ollut kapasiteetiltaan palkintopallin arvoinen hiihtäjä jo pitkään, tämän kalenterivuoden alun ja lähes koko viime kauden. Terveydelliset haasteet ja taktinen märkäkorvaisuus ovat kuitenkin viivyttäneet vääjäämätöntä hämmentävän kauan.
Kun Mäki on ollut kunnossa, hän on väsyttänyt itsensä myllyttämällä heti alkuerästä saakka urku auki. Sama kaava nähtiin viime kaudella liian monta kertaa. Sen Mäki ja hänen valmentajansa Juho Halonen tiedostivat paremmin kuin muut.
Joni Mäki on teknisesti ja fyysisesti yksi kovimpia. Ja vihdoin myös taktisesti.
Mäki ruuvasi erähiihtomentaliteettiaan ja harjoitteli porukassa hiihtoa ankarasti koko kesän ja syksyn ajan. Vielä Pekingissä Mäki ei ollut auringonvarma kunnostaan ja lähti hakemaan menestystä kammoksutusta alakaaviosta, jossa palautusaikaa on vähemmän.
Nyt Mäki tunsi arvonsa, valitsi kivenkovan ykkösalkuerän, palautui pidempään ja raapi toiseksi. Se on riski, jonka jokaisen palkintokorokkeesta haaveilevan hiihtäjän tulisi ottaa aina.
Falunissa Mäki vilautti maankuulua hauistaan puolivälierässä mutta vaihtoi taktiikkaa välierään ja loppukilpailuun, millä oli hopeinen reunus. Hän vaani ja iski sitten kun se todella kannatti.
Itseluottamuksella, rutiinilla ja viekkaudella on sprinttihiihdossa ratkaiseva merkitys. Italian sprinttinestori Federico Pellegrino antoi asiasta kuvaavan esimerkin toissa viikolla Helsingissä.
Italialainen kertoi IS:lle olleensa Pekingin olympialaduilla huomattavasti vaisummassa kunnossa kuin muut. Hän tiesi olevansa hitaampi, heikompi ja kankeampi – mutta päätti etukäteen olla kaikkia muita ovelampi. Konkari juoni paikat, joissa iskisi ja toteutti suunnitelmansa hyytävästi.
Puolikuntoinen Pellegrino juhli Pekingissä hopeaa ylivoimaisen Johannes Hösflot Kläbon takana.
Federico Pellegrino on taktikoinnin mestari. Hän oli perjantaina viides.
Perjantaina Mäki käytti Pellegrinon teesejä, vaikka ei niistä tiennytkään. Suomen sprinttiaatelinen ei ole kiertueen kestävin, nopein eikä kiriherkin, mutta olemalla edes yhtä nokkela kuin muut, hän on huomattavasti parempi kuin valtaosa muista.
Reikäpäinen vauhtihiihtäminen on ollut koko suomalaisen sprinttihiihdon kipupiste jo pitkään. Kykyjä on kylliksi, erien sisäistä järkiajattelua napsun vähemmän. Omaa latua on hiekoitettu jo riittävästi.
Vaasalaisvuokattilainen on ottanut ensiaskeleita laskelmoivan sprinttihiihdon ytimeen pitkin tätä kautta, mutta vasta nyt kunto, olosuhteet, sukset ja tuurikin kättelivät keskenään.
Kuten Harri Kirvesniemi Pekingin parispinttihopean jälkeen julisti, Mäen kiri tekee tuhoa vielä pitkään.
Vasta perjantaina Mäki – ja suomalainen sprinttihiihtäjä ylipäätään – antoi itselleen mahdollisuuden maksimoida kykynsä.
