Anni Kainulainen, 29, on kauppatieteiden maisteri ja Suomen mestari – tästä syystä hän sanoo ei koville tienesteille

Vantaan Hiihtoseuraa edustava Anni Kainulainen lukeutuu liian usein unohdettuun sakkiin: kansallisen kärjen hiihtäjiin.

Anni Kainulainen on vakiokasvo kotimaisten hiihtokisojen kärkikahinoissa.

20.1. 16:41

Kotimaisen hiihdon seuraajat tunnistavat Anni Kainulaisen nimen, hiihtotyylin ja osa kasvotkin.

Harva kuitenkaan rekisteröi, että Kainulainen, 29, saavutti toissa viikonloppuna Imatralla mittavan virstanpylvään: ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalinsa. Viestimitaleja on Hämeenlinnan Hiihtoseuran viestidynastian vuosilta toista kymmentä, mutta ensimmäinen ”oma” palkintosija oli jyväskyläläishiihtäjälle iso asia.

– Se oli minulle tietynlainen vedenjakaja. Olen kohta kymmenen vuotta mitalia tosissani yrittänyt, ja viimein se tuli. Moni maajoukkuenainen ei startannut Imatralla, ja mitaleita oli sikäli tarjolla ”enemmän”, niin kyllähän se maistuu. Pystyin venymään, kun paikka tuli, Vantaan Hiihtoseuraan täksi kaudeksi siirtynyt hiihtäjä iloitsee.

Hienon viikonlopun kruunasi päivää aiemmin tullut parisprintin Suomen mestaruus Jasmi Joensuun kanssa. Sekin oli ensimmäinen laatuaan.

–Tiesin, että kulta oli pitkälti minusta kiinni: Jasmi hoitaa kyllä homman, kunhan hän pääsee lähtemään riittävän hyvissä asemissa. Kulta oli helpotus.

Parisprintin kultakaksikko Imatran SM-kisoista.

Kainulainen kuuluu kansallisten kärkijyrien katraaseen, joka jää usein vähälle huomiolle, kun eteen kiilaa joukko meritoituneita maajoukkueurheilijoita. Maailman kärki ja arvokisapaikat ovat verrattain lähellä, mutta silti jopa tavoittamattomissa.

Kainulaisen kaltaiselle hiihtäjälle Suomen Cupin kilpailut ovat kultaakin kalliimpia.

– Niillä on ihan valtava merkitys. Urheilijat saavat paljon näkyvyyttä ja lisää tavoiteltavaa, ja nuoret pääsevät mukaan koviin kisoihin. Kiitän kaikkia, jotka näitä kisoja järjestää.

Kainulainen on päässyt maistamaan urallaan myös kansainvälistä vauhtia, joka on osoittautunut odotetun kovaksi. Ensimmäinen maailmancupin kisa tuli Lahdessa vuonna 2013, minkä jälkeen edustuksia on tippunut tasaiseen tahtiin kotimaisissa mc-kisoissa.

Pistetili ei ole vielä karttunut.

– Maailmancupin pisteet on iso haave ja sellainen juttu, jonka haluaisin vielä saavuttaa. Rukan sprintissä marraskuussa se oli parin sekunnin päässä. Kun kerran pääsisi pisteille, se olisi helpompaa toisen kerran. Hiihto on kiinni niin pienistä asioista, ja kokemuksen myötä sitä voisi omaksua tärkeitä juttuja esimerkiksi sprintin erähiihdoissa pärjäämisestä, hän pohtii.

Kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Kainulainen on viittä vaille hiihtoammattilainen. Hän työskentelee harjoittelun lomassa osa-aikaisesti metsäjärjestelmiä kehittävän it-alan yrityksen talouspuolella.

Arki ei ole löysäilyä, sillä treenitunteja kertyy kilpailukauden ulkopuolella yleensä noin 20 viikossa – eli suunnilleen saman verran kuin maailman kärkihiihtäjillä. Työtunnit vaihtelevat 0:n ja 20:n välillä.

– Aamupäivisin treenaan, iltapäivällä teen töitä ja illansuussa menen yleensä toiselle lenkille. Viikonloppuina on usein kisoja. Viikossa minulla on yksi lepopäivä, jonka käytän usein töihin. Joka arkipäivä on melkeinpä samanlainen, mutta ainakin vielä olen tästä nauttinut.

Lue lisää: Laura Mononen, 37, lopetti uransa ja katosi julkisuudesta – kertoo nyt uudesta aluevaltauksestaan

Moni voikin ihmetellä, mikä saa 29-vuotiaan kauppatieteiden maisterin survomaan pururadoilla räkä poskella, vaikka koulutus takaisi leveämmän leivän ja stabiilimmat työolosuhteet. Ekonomit tienaavat keskimäärin noin 5 000 euroa kuussa, kansallisen kärjen hiihtäjät huomattavasti vaatimattomammin.

– Minun motiivini hiihtää ja urheilla on se, että pystyn laittamaan itseni fyysisesti ja henkisesti tiukoille, onnistumaan ja venymään. Onnistuneesta suorituksesta saamani tyydytys on se ydinasia.

Vantaan Hiihtoseura oli toinen Suomen Cupin viestissä keskiviikkona. Kainulainen hiihti avausosuuden.

Kainulainen myöntää aprikoivansa toisinaan elämäntapansa taloudellista järkevyyttä. Palo ladulle kuitenkin voittaa kylmänviileän laskelmoinnin.

– Käy se mielessä, mutta toisaalta tiedän ehtiväni käydä töissä vielä riittävän kauan. En ole sen tyyppinen henkilö, että minulla olisi kauheaa ostohimoa tai vastaavaa, vaan pärjään melko vähällä. Minulla on niin paljon intohimoa hiihtoa kohtaan, että tämä tyydyttää tarpeeni aika hyvin.

Kainulainen on oikeastaan varsin ihanteellisessa tilanteessa: korkeakoulutettu, välillä töissä ja useimmiten rakkaan puoliammattinsa parissa ympäri maata.

– Minulle oli alusta asti selvää, että yhdistän urheilun, opiskelun ja työuran. Ei se helppoa ole aina, mutta mahdollista. Lähestyn kolmeakymppiä, ja jos minulla ei olisi mitään koulutusta tai työtä, vaan olisin panostanut kaikkeni hiihtoon, tilanteeni olisi nyt hankala. Olen iloinen siitä, millaisia ratkaisuja on tullut tehtyä.

Kainulainen suunnittelee jatkavansa hiihtouraansa ainakin vielä ensi talven. Tähän saakka jatkamispäätökset ovat olleet vaivattomia, mutta runsaan vuoden kuluttua puntarointi saattaa olla jo astetta ankarampaa.

– Olen tehnyt tätä 15 vuotta ja haluan yhä hiihtää tosissaan. Ensi kauden jälkeen mennään vuosi kerrallaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?