Viestisankari Johanna Matintalon hiihtäjärakas paljastaa parisuhteen vaikeimmat puolet: ”Ei ole helppoa” - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Viesti­sankari Johanna Matintalon hiihtäjä­rakas paljastaa pari­suhteen vaikeimmat puolet: ”Ei ole helppoa”

Johanna Matintalo ja Lauri Vuorinen ovat seurustelleet jo kahdeksan vuotta. Onnea hehkuva pariskunta myöntää, ettei kahden tavoitteellisen urheilijan yhteiselo ole aina helppoa.

Johanna Matintalo ja Lauri Vuorinen alkoivat seurustella jo hyvin nuorina.

12.4. 6:39

Säärileikkauksesta toipuva Lauri Vuorinen rientää Rukan hiihtostadionin maalialueelle, jossa Suomen cupin päätöskisan kolmanneksi sivakoinut Johanna Matintalo vielä tasaa hengitystään.

Seuraa arkinen ja ytimekäs sananvaihto.

– Sehän oli ihan hyvä veto, Vuorinen tokaisee iloisesti ja taputtaa rakastaan hellästi kylkeen.

Hiihtostadion on nuorenparin työpaikka, mutta ladulta alkoi myös heidän tarinansa.

Matintalo ja Vuorinen tutustuivat harjoitellessaan samassa ryhmässä yhdeksän vuotta sitten. Aluksi heidän välillään oli vain vilpitöntä toveruutta, mutta vuoden tuntemisen jälkeen ilmassa singahteli muutakin kuin veljellisiä kannustushuutoja. He alkoivat tapailla ja rakastuivat.

Pariskunta muutti yhteiseen kotiin Rovaniemelle vuonna 2016 elettyään kaukosuhteessa runsaat kolme vuotta.

– Ei näin vanha muista enää tarkkaan, mitä siinä tapahtui, Vuorinen, 26, perkaa tutustumisvaihetta salamyhkäisesti.

Viime vuosikymmenen puolivälissä Vuorinen ja Matintalo olivat vasta urheilu-uriensa askelmerkkejä hakeneita hiihtolupauksia; nyt Suomen mestareita ja monivuotisia maajoukkueen runkojäseniä.

Matintalon, 24, notkuvassa palkintokaapissa roikkuu myös Oberstdorfin viestin MM-pronssi.

– Ei se ole älyttömän konkreettisesti vielä näkynyt elämässäni, mutta onhan se nyt hieno juttu. Se oli sellainen tietynlainen noste omaan uraani ja statukseeni urheilijana, hän sanoo.

Naisten pronssinelikko Jasmi Joensuu (vas.), Matintalo, Riitta-Liisa Roponen ja Krista Pärmäkoski.

Työnteko siis jatkuu siinä missä aiemminkin – ja se on armotonta. Pariskunnan rakkauden pesässä arki on useimmiten tarkasti aikataulutettua ja askeettista.

Vuorinen ja Matintalo kulkevat päivästä toiseen samoja latuja. Kirjaimellisesti.

– Olemme sen verran paljon yhdessä ja elämme samanlaista arkea, että onneksi kemiamme kohtaavat näin hyvin. Nauramme välillä itsekin, että olisipa se kahdeksan tunnin työpäivä, jonka jälkeen voisin tulla kotiin ja nähdä pitkästä aikaa Laurin. Oikeasti olemme erossa päivittäin sen pari kolme tuntia, ja sitten taas olemme kotona ja syömme lounasta vastakkain, Matintalo naurahtaa.

Kumpaakin valmentava Ville Oksanen väsäilee harjoitusohjelmat siten, että Matintalon ja Vuorisen treenirytmit ja lepopäivät osuisivat yksiin. Luppoaikaa ei ole silti liikaa.

– Eihän meillä ole hirveästi ei-hiihtoaiheista puuhaa. Hiihdossa kupla on niin raju. Tämä ei ole mikään maanantaista perjantaihin -ammatti. Sinänsä arkemme on aika erilaista kuin monella muulla, Vuorinen sanoo.

Hiihtopariskunta hakee vapaa-ajallaan virikkeitä myös urheilun ulkopuolelta. Vuorisen tuorein intohimo on valokuvaus.

Vapaa-ajallaan sydänkäpyset koettavat keksiä parhaansa mukaan tekemistä, joka ei liittyisi iänikuiseen hiihtoon tai sen spekulointiin. Ruokapöydässä pyritään löytämään muitakin puheenaiheita kuin analysoida nilkkakulmaa luistelupotkussa.

– Lepopäivinä tilaamme jotain hyvää ruokaa ja katsomme leffaa – tai jos olemme oikein toimeliaalla päällä, jompikumpi voi jopa valmistaa hieman paremman aterian. Eipä tässä korona-aikana oikein muutakaan voi, perniöläislähtöinen Vuorinen kertoo.

Monesta muusta ikätoverista poiketen asunto ei ole sunnuntaisin ladattu ummehtuneilla pitsalaatikoilla ja parkettiin kiusallisesti tahmaantuneilla oluttölkeillä.

– Pari kertaa viikossa voi syödä vähän raskaammin, eikä me mitään absolutistejakaan olla. Juhlimaan ei ole varaa lähteä tällä tasolla, mutta jos alkoholia joskus haluaa käyttää, niin sitten kisakauden ulkopuolella, Matintalo kertoo.

– Saunaoluen voi ottaa joskus, mutta oikein enempää ei pysty. Keväämmällä voi joskus istua viinilasin kanssa enemmänkin, puoliso säestää.

Johanna Matintalon ja Lauri Vuorisen arki pyörii hiihdon ympärillä. Kuva Rukan Suomen cupista.

Vuorinen ja Matintalo eivät suinkaan ole ainoita latujen rakastavaisia. Huippuhiihtäjät pariutuvat keskenään varsin hanakasti: esimerkkejä löytyy Suomesta ja ulkomailta.

Vuorisen mielestä saman lajin ammattiurheilijoiden yhteiselossa parasta on, että molemmat ymmärtävät, mitä huipulle pääseminen ja siellä pysyminen vaativat.

– Harva ulkopuolinen tajuaa, kuinka paljon tämä homma vaatii omistautumista ja uhrauksia joka päivä. Johannalle niitä ei tarvitse selittää. Samalla yhteinen intohimo on myös huonoin puoli: olemme jatkuvasti samoissa porukoissa ja saman katon alla. Joskus riitoja syntyy tosi pienestäkin, vaikka ne sovitaankin nopeasti.

Kääntöpuolella ovat myös urheilussa herkästi viriävät tunteet. Vaikeimpia hetkiä ovat, kun kisareissulta kotiin palaa yksi onnistumisestaan riemuitseva ja toinen pettymyksen alhossa rypevä hiihtäjä.

– Välillä se vaatii aikamoista tasapainoilua, jotta pystyy tukemaan ja iloitsemaan toisen onnistumisesta, vaikka itse on ihan maassa. Esimerkiksi viime kaudella Johanna oli pitkään sairaana ja minulla kulki. Se ei ollut aina helppoa, Vuorinen miettii.

Vuorinen vauhdissa Oberstdorfin MM-kisojen sprinttikarsinnassa. Hän sijoittui kisassa 15:nneksi.

Tasapainoilua tai ei, samoja arvoja vaaliva kumppani on Matintalon mielestä valtava voimavara.

Hän epäilee, että taviksen kanssa seurustellessaan joutuisi jatkuvasti miettimään, nauttiiko puoliso yhteisestä arjesta, kun elämä rakentuu niin paljon hänen ehdoillaan.

– Vaikka käytän hirvittävästi aikaani keskittyen omaan urheilu-uraani, niin en tunne, että Laurin pitäisi tehdä uhrauksia omassa elämässään sen vuoksi, että haluan elää näin. Meillä se tuntuu tasapuoliselta, koska menemme kummankin ehdoilla.

Matintalo uskoo, että yhteiset unelmat ja tavoitteet ovat paitsi vahvistaneet suhdetta myös tasoittaneet kivikkoista tietä nuoresta urheilijasta maailman huipuksi.

– Olemme kasvaneet lupaavista junnuista yhdessä aikuisten menestyjiksi. Olemme saaneet toisistamme hirvittävästi vertaistukea ja uskoa päivittäiseen tekemiseen. Tuntuisi tosi vaikealta ja oudolta, jos minun olisi pitänyt kulkea tämä matka niin, ettei Lauri olisi ollut aina rinnallani. En tiedä, olisinko pystynyt siihen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?