Joni Mäki syöstiin äkkiarvaamatta elämänsä pyöritykseen – kertoo nyt tammikuun helvetillisestä viikostaan - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Hopeasankari Joni Mäki syöstiin äkkiarvaamatta elämänsä pyöritykseen – kertoo nyt tammikuun helvetillisestä viikostaan

Joni Mäki nousi kansakunnan kaapin päälle tällä kaudella. Talven mittaan riitti dramaattisia hetkiä, mutta mikä oleellisinta: myös MM-hopea.

Joni Mäen kausi oli täynnä dramaattisia hetkiä.

11.4. 7:50

Satunnaisten ohikulkijoiden päät kääntyvät, kun pitkänhuiskea hahmo kävelee kuusamolaisen majoitusliikkeen aulaan. Toppatakkikansa ei pysähdy juttusille, mutta lippiksen ja suojamaskin alle kätketyt kasvot tunnistetaan.

Hatun alta paljastuu siisti siilitukka. Mystinen hahmo on Joni Mäki – Oberstdorfin MM-hopeamitalisti ja Venäjän tunnetuin vaasalainen.

26-vuotiaan Mäen nimessä on aivan toisenlaista kaikua kuin viime syksynä, jolloin hän oli vain yksi monista läpimurtoaan kärkkyneistä suomalaishiihtäjistä. Rukan Suomen cupiin päättynyt kausi on ollut Mäelle hengästyttävän tapahtumarikas.

Hän on ollut talven puhutuin suomalaishiihtäjä, kohutykki.

– Uskon, että naama on vähän paremmin tiedossa, mutta ei se muutos muuten näy hirveästi arjessa. Töitä tässä saa tehdä ihan samalla tavalla, reilun kuukauden takainen parisprintin hopeamitalisti naurahtaa turvaetäisyyden päästä.

Joni Mäellä on takanaan hengästyttävän vaiherikas talvi.

Mäen kausi alkoi räjähdysmäisesti Vuokatin Suomen cupissa, jossa hän pyyhki lattiaa muilla maan kärkimenijöillä. Kansa kohisi lumoutuneena uudesta sprinttisensaatiosta.

Korona keskeytti suomalaisten maailmancupkauden, ja Mäenkin nimi vaipui hetkeksi unholaan. Hengähdystauko oli paikallaan, monellakin tapaa.

– Lokakuussa vähän pelotti, miten se vire kestää MM-kisoihin saakka. Pitkä kisatauko pelasti varmaan paljon, ja onneksi en lähtenyt myöskään Tour de Skille. Kauden sai aloittaa ikään kuin uudestaan sen jälkeen.

Mäen jo valmiiksi vuoristoratamainen kausi sai kuitenkin pian käänteen, jollaista ei syvimmissä harhoissakaan kykenisi kukaan käsikirjoittamaan.

Salpausselän maalialueella sattui 24. tammikuuta välikohtaus, joka ei unohdu hiihtokansalta vielä moneen vuoteen. Mäki ankkuroi Suomen maailmancupin viestin toiseksi nitistettyään päätösosuudella Venäjän hurjat Aleksandr Bolshunovin ja Sergei Ustjugovin.

Mäki ja Aleksandr Bolshunov (oik.) hiihtivät peräkanaa myös Oberstdorfin MM-viestissä. Venäläinen pusersi hopealle ja Suomi jäi kuudenneksi.

Suoritus oli historiallinen, mutta sateinen sunnuntaipäivä jäi kirjoihin ja kansiin aivan muista syistä.

Tappiostaan tulistunut Bolshunov taklasi Mäen maaliviivan jälkeen pintaan sokeeravalla tavalla, ja sai suomalaiset raivon valtaan. Sillä sekunnilla muuttui moni asia myös Mäen elämässä.

Suomen kansaa puhutti tulevina päivinä ja viikkoina kaksi nimeä ylitse muiden: Joni Mäki ja Aleksandr Bolshunov. Mankeli, johon Mäki tahtomattaan syöstiin, oli hurja.

– Yhtäkkiä mut laitettiin koko kansan eteen. Toki se on selvää, että niin käy, koska siinä tilanteessa oli niin paljon muutakin kuin pelkkää hiihtotapahtumaa, ja urheilu herättää kiinnostusta ihmisissä, mutta olihan se melkoista pyöritystä.

Yhtäkkiä Mäestä alettiin kirjoittaa Suomen lisäksi myös venäläismediassa – eikä järin ylistävään sävyyn. Hänen sometilinsä täyttyivät venäläisfanien raivokkaista yhteydenotoista.

Viestejä kilisi kirisankarin mukaan ”aika paljon”.

– Yritin pitää fokuksen urheilussa niin hyvin kuin pystyin, mutta eihän se ollut helppoa. Se oli minulle täysin uusi tilanne silloin alkuviikosta, kun Venäjän puolelta alkoi tulla suoraa palautetta ja psyykkausta.

– Viestejä tuli ihan laidasta laitaan. Muutamia kannustusviestejäkin sieltä sain, mutta pääosin se oli sitten jotain ihan muuta. Eihän se mukavaa ollut eikä se kuulu lajiin, mutta välillä urheilu vain on sellaista.

Mäki ei ole yltänyt finaaliin maailmancupin sprinteissä vielä kertaakaan. Hän on ollut kolme kertaa kymmenes.

Mäki kilpaili vielä samana viikonloppuna Falunissa. Perjantain normaalimatka oli mahalasku, mutta seuraavan päivän sprintti kulki totutun vahvasti aina alkuerän loppusuoralle saakka.

– Kyllä Falunista auttamatta se paras terä lähti – ei sille mahda mitään. Onneksi sain sprinttiin edes jotenkin kasattua itseni, vaikka se oli ollut aika erikoinen viikko.

Vielä helmikuussa Mäestä kirjoitettiin ”kohuhiihtäjänä”, mutta runsaan kuukauden kuluttua Lahden kaaoksesta lisänimi vaihtui huomattavasti miellyttävämmäksi: hopeasankariksi.

Ristomatti Hakolan kanssa saavutettu parisprintin MM-hopea oli riemukas, mutta matka palkintokorokkeelle koko kauden narratiivia mukaillen kuoppainen. Ankkuri Mäki kaatui alkuerän loppuratkaisussa, ja pitkään näytti, että Suomen finaalipaikka jää haaveeksi.

Kulisseissa oltiin jo valmiita lyömään hanskat tiskiin. Mäki riisui välineensä ja mietti, että se oli sitten siinä, jälleen kerran.

– Menin huoltorekalle ja olin valmiina lähtemään hotelliin. ”Rise” lohdutti, että ei se mitään, otetaan kamat ja lähdetään pois täältä. Kävin kuitenkin verryttelemässä, jonka jälkeen huoltorekalle palatessani kuulin, että pääsemmekin finaaliin, kun toisen erän ajat eivät riittäneet.

Mäki kuvailee finaaliin pääsyä toiseksi mahdollisuudeksi: unelma mureni jo kerran, eikä toisella yrittämällä ollut enää hävittävää. Vajaan tunnin päästä ankkuriosuudella tapansa mukaisesti härkäillyt kiritykki näytti maaliviivalla hauistaan ja mitalijuhlat alkoivat.

Tämä hetki ei unohdu. Mäki ankkuroi Suomen parisprintin MM-hopealle ja pääsi esittelemään hauiksiaan.

Sympaattisen siilitukan silmät hymyilevät edelleen, kun häneltä kysyy mitalista. Suusta on paha sanoa, kun sen peittää musta maski.

– Se oli jo siinä hetkessä valtavan iso juttu, mutta vasta vähitellen olen käsittänyt, mitä arvokisamitali oikeasti merkitsee. Kyllähän se on karu tosiasia, että Suomessa muistetaan vain mitalistit, ja siinä joukossa on aika hienoa olla.

– Nyt on paljon helpompaa keskittyä oleelliseen, kun on mitali taskussa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?