Jasmi Joensuu joutui valitsemaan 250 000 euron stipendin ja leivättömän ladun välillä – hän otti rahat ja sai haukut niskaansa - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Jasmi Joensuu joutui valitsemaan 250 000 euron stipendin ja leivättömän ladun välillä – hän otti rahat ja sai haukut niskaansa

Naishiihtäjien sukupolvenvaihdos on jo toivottoman myöhässä. Apua on löytynyt Kuortaneen hileladulta ja Coloradon ohuesta ilmasta – Jasmi Joensuusta.

Jasmi Joensuu opiskeli Denverin yliopistossa markkinoinnin ja rahoituksen kandidaatintutkinnon.

4.4. 15:46

Ilta-Sanomat julkaisee pääsiäisen aikana uudelleen alkuvuoden aikana lukijoitamme kiinnostaneita juttuja.

Tämä juttu on julkaistu ensi kerran Urheilulehden numerossa 52/2020. Löydät vastaavia pitkiä ja laadukkaita juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä:

Tyttöjen hiihtomaajoukkueen valmentajat kauhistuivat, kun nuorten SM-latuja dominoinut, ikäluokkansa arvokisoissa käynyt ja maailmancupissakin debytoinut urheilija vuonna 2015 avautui suunnitelmistaan tulevaisuuden osalta.

Kuortaneen urheilulukiosta ylioppilaaksi kovin arvosanoin kirjoittanut Jasmi Joensuu oli myös paikallisen urheiluopiston nimekkäiden vieraiden – F1-supertähti Lewis Hamiltonin, keihäänheiton maailmanmestarin Julius Yegon ja lukuisten muiden – vaikutuksesta viehättynyt kansainvälisestä atmosfääristä.

Nyt sähköpostiin oli kilahtanut kiehtova tarjous: coloradolainen, talviurheilussa aktiivinen Denverin yliopisto tarjosi kandidaatinopintoihin tähtäävää täysstipendiä. Joensuun mukaan suomalaisvalmentajien reaktioista ei välittynyt ihastus:

– Kaikki sanoivat, että olet tyhmä, jos lähdet. Pilaat urasi. Olisi pitänyt jäädä Suomeen ja heittäytyä vain urheilun varaan, hiihtäjien hautausmaaksikin kutsutussa NCAA-järjestelmässä lopulta neljä vuotta viettänyt Joensuu muistelee.

– Millä eväillä ja pokerilla olisin jäänyt Suomeen ja tehnyt sellaisen valinnan? En ollut tehnyt mitään läpimurtoa tai hankkinut taloudellista turvaa, Joensuu jatkaa ja laskee hetken, millä summalla Denverin yliopisto lopulta kaikkiaan tuki hänen opintojaan, elämistään, harjoitteluaan ja kilpailemistaan:

– Yli 300 000 dollaria (runsaat 250 000 euroa). Siitä voi jokainen laskea, kannattiko mennä vai ei, yliopiston hiihtopäävalmentajan Dave Stewartin Coloradoon rekrytoima Joensuu sanoo nyt.

–Nuorta opiskelevaa ja urheilevaa ihmistä syyllistetään Suomessa joko opiskelusta tai urheilusta, Jasmi Joensuu sanoo.

Hän muistuttaa ongelmasta, johon suuri osa tavoitteellisista yksilölajien urheilijoista täällä törmää: kun urheilulukio päättyy, turvaverkko repeää heti. Jatko-opintojen ja urheilun yhdistäminen saati jälkimmäisen olympiatasoisen satsauksen rahoittaminen ovat viheliäinen yhtälö.

– Niinpä Suomessa nuori opiskeleva ja urheileva ihminen syyllistetään joko opiskelusta tai urheilusta. Asenne ei ole kovin tuottoisa.

Joensuun taannoiset valmentajat eivät toki paheksuneet Amerikkaan lähtöä vain pahuuttaan. Kuten Dave Stewartin seuraajan Toni Roposen yliopistossa valmentaman Eveliina Piipon (kotimaassa Piippoa valmentaa Ville Oksanen) ainakin väliaikainen taantuminen osoittaa, NCAA ei ole mikään oikotie onneen.

Kyseistä reittiä ovat tietoisesti kartelleet jopa monet USA:n kärkihiihtäjät, kuten olympiavoittajat Kikkan Randall ja Jessica Diggins. Sen sijaan tällä kaudella loistanut Rosie Brennan on New Hampshiressä sijaitsevan Dartmouthin yliopiston alumni.

Vaikka tutkinnon saavuttaminen ei vaadi Suomessa hyvin menestyneeltä koululaiselta akateemisesti ihmeitä, se vie valtavasti aikaa. Opintojen ja urheilun yhdistäminen on jatkuvaa tasapainottelua ja aikatauluttamista.

– Olen harjoitellut unettomankin yön jälkeen, yliopisto-opinnoissaan hienosti menestynyt Joensuu naurahtaa.

Jasmi Joensuuta ennustellaan Suomen viestijoukkueeseen helmikuun MM-kisoihin.

Kun hän ei kahden ensimmäisen vuoden aikana Amerikassa menestynyt, ylle leijui unohduksen pöly. Jasmi Joensuusta tuli vähän päälle 20-vuotiaana suomalaisen systeemin silmissä kadotettu tapaus.

– Ohueen ilmanalaan oli vaikea tottua. Treeni- ja kisakorkeudet olivat väliltä 2 000–3 000 metriä, ja oli hirveä työ saada elimistö adaptoitumaan, oppia tunnistamaan ne laktaattiseinän tunnusmerkit. Kahden viimeisen vuoden aikana tulokset paranivat selvästi.

Samalla ratkesi myös uran jatkuminen. Joensuu oli luvannut itselleen, että jatkaa uraansa, jos on vuonna 2019 parempi urheilija kuin fuksivuonna 2015.

Aina nopeaksi ja hyvin voimaa tuottavaksi hiihtäjäksi tiedetty Joensuu on paluunsa jälkeen puhaltanut maksimaalista hapenottoa mittaavissa mattotesteissä aivan eri lukemia kuin ennen lähtöään. Vuosien sitkeä työ vähähappisessa ilmanalassa on tehnyt tehtävänsä.

Loppuvuodesta 2020 hän on ollut suomalaisen naishiihdon tulevaisuuden kannalta kuin vastaus rukouksiin – tosin vasta varovainen sellainen.

Maajoukkueen vanhasta kaartista enää Krista Pärmäkoskelta ja Kerttu Niskaselta voi odottaa kansainvälisesti kovia tuloksia. Sukupolvenvaihdos on toivottomasti myöhässä ja muu ikääntynyt porukka A-maajoukkueessa siksi, että nuorempien paine on kevyempää kuin koskaan.

Jasmi Joensuu asuu nykyään Rovaniemellä.

Joensuu on loppuvuoden aikana sementoinut asemansa ennen kaikkea kahdella kovalla vedolla: 14. marraskuuta hän voitti Vuokatin melko kovatasoisissa FIS-kisoissa 10 kilometriä (p) ja oli tasan kaksi viikkoa myöhemmin Kuusamon maailmancupissa samalla matkalla ja tekniikalla toiseksi paras suomalainen, 23:s, Pärmäkosken edellä.

Suomen naishiihdon tämän hetken tilanteessa se riittää, jotta uskaltaa jo haaveilla isosti. Suhteellisuuden vuoksi mainittakoon, että pelkästään Rukan kympillä Joensuun edelle meni neljä häntä nuorempaa ruotsalaista.

– Jasmi unohdettiin Suomessa jenkkivuosiksi sen takia, ettei täällä ymmärretä sikäläistä tasoa. Se on syvempi kuin Suomessa. Nyt ollaan tilanteessa, että Jasmi kuuluu varmasti nimiin, joista kootaan MM-viestijoukkue. Ainakaan kolmososuudelle ei ole pitkää jonoa ehdokkaista, sanoo hiihtäjän isä Timo-Jaakko Joensuu.

Hän tuntee lajin kuin omat taskunsa: Timo-Jaakko Joensuu kuuluu 1969 syntyneeseen ikäluokkaan, kuten eräs Mika Myllyläkin. Vuotta vanhempaa Jari Isometsää ja kaikkia muitakin ajan suuria vastaan hän kilpaili aikanaan myös yleisen sarjan SM-kisoissa.

Perhe muutti Etelä-Suomesta Kuortaneelle, kun Jasmi Joensuu oli 11-vuotias. Hiihto ei ole Kuortaneelle tyypillinen laji, mutta urheiluopiston pitkäaikainen rehtori Jorma Hyytiä toimi aiemmin pitkään myös kansainvälisen huippuhiihdon parissa. Vuosituhannen taitteessa opiston maastoon putkitettiin 850 metrin uralle jäähallin jäähdytyslaitteistoon perustunut hilelatu, josta tuli supersuosittu. Alkutalvet olivat usein vähälumisia jo tuolloin.

– Se latu oli aivan ratkaisevassa osassa siinä, että Jasmi ja hänen isoveljensä Joona kiinnostuivat kilpahiihdosta, Timo-Jaakko Joensuu kertoo.

Vaikka Etelä-Pohjanmaa on kova perinteinen hiihtomaakunta – Juha Mieto, Karri Hietamäki, Hilkka Riihivuori, Mika Kuusisto, Arto Koivisto ja monet muut – Kuortaneen urheilulukiossa ei ollut lajille omaa linjaa, vaan yleisempi kestävyysurheilulinja. Sitä veti opistolla yhä työskentelevä, Pärmäkosken ja Riikka Sarasoja-Liljan ominaisuusvalmentajana toiminut Ari Saarikoski.

– Hilelatu oli helppoprofiilinen ja aina nopea, millä oli hermolihasjärjestelmälle omat erinomaiset puolensa. Jasmi saattoi hiihtää sitä 2 000 kieppiä kaudessa. Yleisurheiluhallissa treenattiin räjähtävää voimaa. Jasmi oli myös lupaava, nopeakätinen keihäänheittäjä, mutta hiihto sopi hänelle paremmin. Amerikkaan lähtenyt aihio oli kovaa hapenottoa lukuun ottamatta hyvää laatua, Saarikoski sanoo.

Suomen parhaiden harjoitusolojen pariin Vuokatin urheilulukioon Joensuu ei halunnut lähteä.

– Vähän liian sulkeutunut yhteisö minun makuuni. Loistopaikka treenata ja lähteä pois.

Jasmi Joensuu tuli Denveristä takaisin parempana hiihtäjänä.

Oma isä ja Saarikoski näkevät, että Jasmi Joensuun niskaan kasataan paljon vastuuta jo Oberstdorfin MM-kisoissa helmi-maaliskuun vaihteessa.

Mitä näistä odotuksista ajattelee päähenkilö?

– Laskelmoin tietoisesti, että tulen A-maajoukkueeseen sprintin kautta, koska siellä on vähiten kilpailua. Mutta on ollut yllätys, miten normimatkat ovat kehittyneet. Tiedostin, että roolia olisi maajoukkueessa tarjolla, ja siihen piti nyt tarttua. Viestipaikka MM-kisoissa? En ole siitä unelmoinut. Mutta ei se enää epärealistinen ole.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?