Pekka Holopaisen kommentti: Tämä viestipronssi voi vielä kantaa kauniisti ja kauas - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Kommentti: Mitä Satu 1997 sitä Krista 2021 – Tämä viestipronssi voi vielä kantaa kauniisti ja kauas

Suomi on vain kerran ottanut naisten viestimitalin vielä vaikeammista lähtökohdista kuin nyt, kirjoittaa Pekka Holopainen Oberstdorfista.

Pronssi toi muistoja mieleen.­

4.3. 20:35

Naisten hiihtomaajoukkueen nuori, kuuluisuuden ajat vielä edessäpäin, päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö ei ollut uskoa silmiään Granåsenin stadionilla Trondheimissa 28. helmikuuta 1997.

Suomen joukkueen mitalia etukäteen veikkailleelle olisi sovitettu pakkopaitaa, mutta siinä Satu Salonen nyt haastoi täysillä yhtä aikakautensa kovinta naishiihtäjää, urallaan erittäin monipuolisia valmentautumisen metodeita käyttänyttä Italian Manuela Di Centaa.

Kun Salonen maalisuoralla ällistyttävästi kepitti italialaisen, Di Centan oma joukkuekaveri Stefania Belmondo nauroi media-alueella. Porissa tuota naurua olisi kuvattu räkäiseksi. Ne olivat kaksikon välit.

Tuosta Trondheimin viestistä muistutti torstaina Oberstdorfissa Venäjän ankkuri, nykyinen päävalmentaja Jelena Välbe, joka oli alittanut voittajana maalivaatteen minuuttia ennen Salosta.

Muistikuvat painoivat päälle torstaina, sillä Suomen naisten jysäyttämä viestipommi oli samaa räjähdettä kuin 1997. Yhteinen tekijä oli, että yhden etukäteen paremman maan apuja tarvittiin. Norjassa ne saatiin Italialta, Saksassa Ruotsin huoltorekalta.

Suomen naisten pronssille hiihtänyt viestijoukkue 1997: Kati Pulkkinen (vas.), Tuulikki Pyykkönen, Riikka Sirviö ja Satu Salonen.­

Ruotsin urheilussa on kuluvan vuoden osalta pidetty varmoina neljää voittoa: naisten hiihtosprinttiä ja -viestiä MM-kisoissa, Daniel Ståhlin kultaa Tokion olympiakisojen kiekonheitossa ja Sarah Sjöströmin ykkössijaa 100 metrin perhosuinnissa.

Kahden viimeksi mainitun onneksi heidän lajeissaan ei tarvitse konsultoida Ruotsin huoltorekan pitovoiteluryhmää.

Suomen naisten viestimitali on usein kuulunut kaikkein ”budjetoiduimpiin” MM- ja olympiakisoissa. Niiden luonne on kovasti vaihdellut vuosien saatossa.

Vuosina 2001 ja 2003 mitali ansaittiin ladulla, mutta menetettiin laboratoriossa. Sitten 2007 ja 2009 kultamitalit olivat aikansa dominoivan naisiston näytöstä. Vuonna 2010 Riitta-Liisa Roposen ja Aino-Kaisa Saarisen vire pelasti olympiapronssin nihkeissä kisoissa. Vuotta myöhemmin kyse oli Krista Pärmäkosken (tuolloin Lähteenmäki) debyytistä ja pronssissa rutiinisuorituksesta. Vuonna 2014 kyse oli paljon enemmän hävitystä olympiakullasta kuin voitetusta -hopeasta, ja 2015 sekä 2017 yhtä paljon hävitystä MM-hopeasta kuin voitetusta pronssista.

Maailman nopeimman hiihtäjän Stina Nilssonin kyydissä olisivat toki kirissä taipuneet kaikki muutkin kuin Pärmäkoski.

Torstaina saavutetusta mitalista puuttui kaikki perusvedon ja rutiinin maku. Pärmäkoski näytti alavireisissä MM-kisoissa viimeisellä mahdollisella hetkellä, ettei hän ole sattumalta yksi kolmesta vapaan hiihtotavan väliaikalähtöisen kilpailun arvokisamitalistista. Muut ovat Mika Myllylä ja myös näistä Oberstdorfin ympyröistä tuttu Marjo Matikainen–Kallström.

Muukin Suomen naisiin liittyvä data on kiinnostavaa. Etukäteen joukkueen tärkeimmäksi lenkiksi arvioitu Kerttu Niskanen parantelee itseään Kainuussa. Kaksi urheilijaa hiihti ensimmäisen arvokisaviestinsä, eikä siinä kaikki.

Avaaja Jasmi Joensuu ei ollut koskaan mahtunut edes maailmancupissa Suomen ykkösjoukkueeseen. Johanna Matintalo ei ollut koskaan urallaan hiihtänyt yhtään kakkososuutta. Roposesta, jolla sen sijaan kolmososuuksiaan riittää, tuli Oberstdorfissa MM-viestimitalisti 16 vuoden välein. Vuoden 2005 MM-kisojen pariviestikaveri Pirjo Muranen lopetti uransa 10 vuotta sitten.

Edellisestä arvokisaviestin mitaliryhmästä neljän vuoden takaa oli mukana vain yksi hiihtäjä.

Pirjo Manninen (nyk. Muranen, vas.) ja Riitta-Liisa Lassila (nyk. Roponen) juhlivat parisprintin hopeaa Oberstdorfissa 2005.­

Yksi viestipronssi ei ratkaise ongelmia, joissa naisten maajoukkue lähivuodet sukupolvenvaihdoksensa pyörteissä operoi. Se kuitenkin antaa toivoa, että monien uransa ensi vuoden olympiakevääseen lopettavien takana on olemassa jotain, mihin rakentaa.

Peli ei ole täysin menetetty.

Trondheimin viestimitalin suhteellinen merkitys 1997 oli valtava. Tätä palkintoa voidaan joskus pitkän ajan päästä muistella samalla tavalla.

Ja vielä:

Suomen hiihtäjien kalustohuollon toimivuus ei jää kiinni ainakaan siitä, että miehistö olisi alikoulutettua. MM-huoltomiehistä Vesa Mäkiranta, Juho Sihvola ja Are Mets ovat diplomi-insinöörejä ja huoltopäällikkö Martin Norrgård valtiotieteiden maisteri.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?