Kommentti: Ristomatti Hakola on joutunut pilkkakirveiden kohteeksi – ne jutut loppuivat nyt

Vapaan hiihtotavan parisprintti ja miesten hiihtomaajoukkue ovat olleet kuin kryptoniitti ja Teräsmies, kirjoittaa Pekka Holopainen.

MM-hopeamitalistit Joni Mäki ja Ristomatti Hakola halasivat maalialueella finaalin päätyttyä.

1.3.2021 9:55

Sunnuntaina aamupäivällä Oberstdorfin hiihtostadionilla oli yhtä välinerikkoa vaille valmista, että Ristomatti Hakola ja Joni Mäki venyvät neljännen kerran kilpailumuodon arvokisahistoriassa siihen, että Suomi jää vapaan hiihtotavan parisprintissä finaalin ulkopuolelle.

Mäen välineet pysyivät alkuerän kaatumistilanteessa kuin ihmeen kaupalla ehjinä. Luoti oli väistetty.

Aiempaa saldoa on pidettävä melko maagisena, kun finaaliovesta joka kerta lasketaan sisään kymmenen joukkuetta. Parasta tähän saakka oli ollut Martti Jylhän ja Ville Nousiaisen viides sija Falunin MM-kisoissa 2015, toki kaukana mitalistien takana.

Vapaan parisprintti ja Suomen hiihtomaajoukkue ovat olleet kuin kryptoniitti ja Teräsmies.

Jos valmennusjohto olikin miesten parisprintistä nyt jonkinlaista mitalimatkaa uumoillut, se piti asiasta viisaasti mölyt mahassaan. Ainakaan arvokisahistoria ei antanut aihetta minkäänlaiseen henkselienpaukutteluun.

Kyse on ollut suomalaisittain lähinnä ohivetomatkasta. Mukaan on maaniteltu hiihtäjiä, jotka eivät halutumpien matkojen kokoonpanoihin ole mahtuneet. Jopa ampumahiihdosta on käyty pyytämässä apua.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Tuo kysymys takoi mielessä, kun Hakola hakkasi eläimellistä kuokkaa Burgstallin nousuun Aleksandr Bolshunovin perässä, ja Suomi irtosi mitaliletkaan Norjan ja Venäjän seuraksi.

Ihan hyvä veto selkävaivaiselta mieheltä, joka Pyhäjärven SM-kisoissa suunnitteli pistävänsä vapaan hiihtotavan kaluston naftaliiniin tämän kauden osalta. Itsetunto vaikutti vahvalta kuin La Scalan hurmuritenorilla, kun ensi-illasta onkin tullut murskakritiikki.

Hakolan suoritus paljasti, että miehessä asuu valtavan brutaali fyysinen kapasiteetti, jonka suurin jarru usein sijaitsee hänen omien korviensa välissä. Nyt luulisi, että joku pato on pysyvästi murtunut.

Hauska ja sydämellinen mies on joutunut myös pilkkakirveiden kohteeksi, kun 30 vuotta on jo pamahtamassa mittariin ja huippumenestys on antanut odottaa. Ne jutut loppuivat nyt.

Kaksi vuotta sitten Seefeldissä Hakola kaatui mitalipaikasta perinteisen tekniikan MM-parisprintissä. Ei ihme, että sunnuntain sensaatio hiljensi puheliaan miehen.

Se on täytetty.

Ristomatti Hakola (numero 3) on saanut valmiiksi huikean työnsä sunnuntain parisprintissä ja lähettää matkaan Joni Mäen.

Ankkuri Mäki hallitsi tilanteet taktisia valintoja myöten suvereenisti. Hän hiihtää itsevarmasti ja tarvittaessa härskisti. Faniklubiin ei sada hakemuksia itärajan takaa. Suksikalusto on nuoreksi hiihtäjäksi vertaansa vailla.

Mihin Hakolan ja Mäen mitalia pitäisi verrata yllätyksellisyydessään? Matti Heikkinen kaivoi itsensä syvästä kuopasta Oslon maailmanmestariksi 2011, mutta hän oli jo aiemmin monta kertaa osoittanut, että herkkä elimistö antaa paljon oikeana päivänä. Lähihistoriasta vertailukappaleeksi istuu lähinnä Kari-Pekka Kyrön naisten hämmentävä pronssimitali Trondheimin MM-viestissä 1997.

Jos heittää tiiliskiven Suomessa ilmaan, se todennäköisesti ei laskeutuessaan osu hiihdon arvokisamitalistia päähän. Oslon pääkadulla Karl Johanilla riski olisi isompi.

Tällaisia urheilijoita 2000-luku on leiponut Suomeen yhteensä 18 kappaletta, joista 7 on miehiä. Heitä on henkilökohtaisella tasolla valmentanut yhteensä 15 koutsia.

Yksi näistä aiemmista menestyjistä – Iivo Niskanen – oli hiihtostadionilla yhtä innoissaan kuin olisi itse voittanut mitalin. On aika raskas paketti kantaa yksin niskassaan yli puolta olympiayksilölajien arvokisaodotuksista. Nyt taakka alkaa jakaantua.

 Jos heittää tiiliskiven Suomessa ilmaan, se todennäköisesti ei laskeutuessaan osu hiihdon arvokisamitalistia päähän.

Suomi ei ole vapaan hiihtotavan parisprinteissä aiemmin todellakaan juhlinut. Nyt Joni Mäki (vas.) ja Ristomatti Hakola saivat tuulettaa hopeamitalisteina.

Niin erikoista kuin se onkin, nämä MM-kisat ovat hiihdon osalta mitalitasolla jo nyt menneet paremmin kuin viime vuosikymmenellä peräti kolmet MM-kisat: 2013, 2015 ja 2019. Kun tähän lisätään nuorten hiihtäjien hienot esiinmarssit Sotkamon MM-kisoissa, lähivuosina ei kenties tarvitsekaan kirjoittaa kriisilajista.

Mitä hopeamitali sitten vaati? Kaksi kisapäivään huippuvireistä urheilijaa, kymmenen ihmisen täydellisesti onnistuneen työn, kilpailun parhaat sukset, nappiin menneen taktisen sanoituksen ja annoksen tuuria. Eli sikäli ihan perusmitali.

Muuten kyllä kaikkea muuta.

Ja vielä...

Oberstdorfin kisapäivän paras uutinen ei oikeastaan ollut edes suomalaisten paraatimarssi miesten parisprintin hopealle, vaan Norjan jääminen kuudenneksi naisten kilpailussa. Juuri näitä Sveitsin Laurien van der Graaffin ja Nadine Fähndrichin mitaleita laji kipeästi tarvitsee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?