Kun Maailman antidopingtoimisto Wada perustettiin vuonna 1999, sen ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittiin Harri Syväsalmi. Suomalainen oli avainroolissa Lahden MM-hiihdoissa 2001, kun suomalaisten laaja dopingin käyttö paljastui.
Syväsalmi oli Lahdessa jo ensimmäisen kisaviikon aikana valmistelemassa Wadan koulutuspäiviä. Sunnuntaina korviin tuli tieto Jari Isometsän dopingkärystä.
– Totta kai menin paikalle tiedotustilaisuuteen ja kuunneltuani sitä totesin spontaanisti, että ”täyttä paskaa”, Syväsalmi muistelee.
Antidopingpomo sanoi Lahdessa toimittajille, että jos hän olisi Suomen joukkueenjohtaja, hän testauttaisi koko joukkueen.
– Seuraavana päivänä eli maanantaina tapasimme Lahden Hiihtoseuran saunalla joukkueenjohtaja Jorma Hyytiän ja lajipäällikkö Antti Leppävuoren kanssa.
Paikalla oli myös Wadan norjalainen testausjohtaja Rune Andersen. Leppävuori ehdotti sopivaksi testauspäiväksi lauantaita, joka olisi välipäivä, eikä testaaminen häiritsisi hänen mukaansa joukkuetta.
– Katsoimme Runen kanssa toisiamme, ja sanoin hänelle ”hoida homma”, Syväsalmi kertoo.
Kaksikko oli aistinut Leppävuoren pelaavan aikaa.
– Hyytiä vaikutti vilpittömän oloiselta, mutta Leppävuori tiesi, mistä on kyse, Syväsalmi sanoo.
Lahden surullisista tapahtumista on kulunut 20 vuotta. Piinapenkissä Jari Isometsä.
Suomen joukkue jäi käsitykseen, että Wadan testaajat saapuvat vasta lauantaina, mutta Andersen yllätti sinivalkoiset hiihtäjät housut kintuissa torstaina miesten viestin jälkeen.
Seurauksena oli joukkokäry, kun aiemmin positiivisen näytteen antaneet Isometsä ja Janne Immonen saivat seuraa Virpi Kuitusesta (nykyinen Sarasvuo), Milla Jauhosta (nykyinen Saari), Mika Myllylästä ja Harri Kirvesniemestä.
Osa kansasta piti Syväsalmea sankarina, osa petturina.
Varsinkin arvokisamitaleja saavuttaneet mieshiihtäjät olivat nousseet puolijumalan asemaan: kaikki eivät halunneet uskoa heidän syyllistyneen kiellettyjen konstien käyttöön. Hiihdon sisäpiirissä tiedettiin, että arvokisojen vauhdin takana oli muutakin kuin markkinoille lanseerattua karpaasisinappia.
Wadan pääsihteeri Harri Syväsalmi kuvattuna työpaikkansa parvekkeella Lausannessa keväällä 2002.
Ydinjoukon ulkopuolelle jääneet hiihtäjät aistivat, että käytössä oli metodeja, jotka eivät kestäisi päivänvaloa. Suurimmat tähdet ansaitsivat vuosituhannen vaihteessa merkittäviä summia palkintorahoina, bonuksina ja mainostuloina.
– Karpaasikulttuuri oli tullut tuolloin tiensä päähän, Syväsalmi toteaa.
Hänen mukaansa Wadan piirissä ihmeteltiin myöhemmin yhtä seikkaa.
– Järjestön lääkärit ihmettelivät, miten Hippokrateen valan vannoneet Suomen joukkueen lääkärit pääsivät niin vähällä.
Toisaalta Lahden kohusta toipuminen kesti Syväsalmen mielestä liian kauan.
– Ei siinä häpeässä olisi kannattanut kieriskellä niin kauan.
Syväsalmen mukaan kansainvälinen hiihtoväki oli armollinen suomalaisille.
– Jo seuraavana talvena Salt Laken Cityn olympiakisoissa he iloitsivat Samppa Lajusen menestyksestä.
