Kun Joni Mäki lensi Aleksandr Bolshunovin taklauksesta pitkin pituuttaan Lahden stadionin maalialueelle, piti oikein miettiä, koska viimeksi on Suomen maaperällä nähnyt, yksilölajiurheilijalta, näin vastuutonta ja ääliömäistä käytöstä.
Oli palattava lähes yhdeksän vuoden taakse ja paikkaan, jossa Hiihtoliitto aikoo ensi talvena järjestää massiivisen sprinttihiihtotapahtuman: Helsingin olympiastadionille, 29. kesäkuuta 2012.
Estejuoksun Euroopan mestarille Mahediene Mekhissi-Benabbadille oli ilmeisesti jäänyt juuri päättyneestä finaalista jotain hampaankoloon. Aiemminkin juoksukilpailujen loppuratkaisuja nyrkein kommentoinut ranskalainen tönäisi törkeästi ja aggressiivisesti onnittelemaan tullutta kisamaskottia – kuin unohtaen, että maskotinasun sisällä hikoili nuori vapaaehtoinen.
Ranskalainen Mahiedine Mekhissi-Benabbad ilmaisi mielipiteensä jopa nyrkein.
Suomalaisista urheilijoista kovaa kättä sai Hannu Manninen Lillehammerissa joulukuussa 2005, kun saksalaistähti Ronny Ackermann katsoi tämän kiilanneen loppusuoralla. Ackermann löi Mannista sauvalla, eikä kyse ollut hipaisusta.
Saksan Ronny Ackermann löi Hannu Mannista sauvalla yhdistetyn kisassa 2005.
Vihaa tappioita
Bolshunovista on jo aiemmin syntynyt mielikuva, jonka mukaan häviäminen ei ole venäläisen mielipuuhaa. Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 hopealle jäänyt Bolshunov ilmestyi 50 kilometrin palkintojenjakoon farkut jalassa, ilman hymynkarettakaan. Kuin alleviivatakseen näkemystään, jonka mukaan hävisi kilpailun huonommalleen.
Sunnuntaina tämä ”huonompi” eli Iivo Niskanen asettui Mäen suojamuuriksi heti Bolshunovin sikailun jälkeen, toimi kuten kapteeni toimii.
Tilanne olisi voinut helposti eskaloitua hanskaamisen asteelle, ja lievän pahoinpitelyn tutkintakynnys on tällaisissa episodeissa usein ylitetty.
Mieshiihtäjien päävalmentajan Teemu Pasasen mukaan seuraamuksen Bolshunoville täytyisi olla jotain muutakin kuin yhden suorituksen hylkääminen. Näkemystä on helppo peukuttaa.
Joukkueensa sisäistä sanktiota Bolshunoville ei liene luvassa, enemmänkin sauvakuja, jos Venäjän vakiintuneen urheilukulttuurin hengessä mennään.
Joni Mäki oli loppusuoralla nopeampi kuin Aleksandr Bolshunov.
Mäki MM-viestiankkuriksi?
Joni Mäkeä on kaavailtu koko kausi Suomen MM-ankkuriksi juuri sunnuntaina nähtyjen piirteiden ansiosta. Kiltinoloinen vaasalainen on tarvittaessa härski, ovela ja häikäilemätön latupeluri. Nämä ominaisuudet ovat MM-viestin ankkuriosuuden mitalikamppailussa painonsa arvosta kultaa.
Aivan samoja piirteitä oli aikanaan myös luottoankkuri Jari Isometsässä, joka näki Mäen loppuvedon Lahdessa aitiopaikalta MTV:n asiantuntijana. Vaikka Isometsä piti näkemästään, hän arvioi hymyillen Mäen tempun ajolinjavalinnassa niin härskiksi, että olisi nuorena ja kuumana saattanut itsekin käydä maalissa muistuttamassa vastustajaa kuolevaisuudesta.
Perinteisen osuudet mallikkaasti hoitaneet Perttu Hyvärinen ja Ristomatti Hakola kertoivat valmennusjohdon vastanneen miesten rukoukseen hiihtäjävalinnoissaan.
Niskanen vapaan osuudelle?
Iivo Niskasta on toivottu pitkään vapaan osuudelle. Suomi on jo neljästi hänen maagisen kakkososuutensa ansiosta ollut arvokisaviestin puolivälissä upeilla pelipaikoilla, mutta sen jälkeen on ollut kyyti kylmää. Kolmas osuus on ollut suomalaisen viestihiihdon historiassa haastava, useasti mitalihaaveet murentanut pätkä.
Edellisen kerran huipputykitys nähtiin Oslossa 2011, kun Juha Lallukka ravisti vastustajat kintereiltään kuin rukkaset. Loppuvuodesta 2011 kaverista uutisoitiin toki muutakin.
Lue lisää: Näin Suomen sankari Joni Mäki kypsytti sikailleen venäläistähden – ”Sanoin hänelle bye ja lähdin”
Luotto Hyväriseen ja Hakolaan on kasvanut niin kovaksi, että Niskanen mitä todennäköisimmin naulattiin sunnuntaina myös MM-viestiin luistelusukset jalassa. Näin antoi päävalmentaja Pasanen vahvasti ymmärtää. Näkymä on todella herkullinen.
Lauantain alavireisten yhdistelmäkilpailujen jälkeen kasvojenpesu oli täydellinen niin urheilijoilta kuin sunnuntaina loistaneelta huoltotiimiltä: kauden ensimmäiset palkintopallipaikat.
Lue lisää: Tuomarineuvoston suomalaisjäsen tapasi uhmakkaan Bolshunovin puhuttelussa – ”Ei katumusta”
Vaikka Joni Mäki onkin kova kaveri, ei hän sentään ole niin kova, että pystyisi kesken viestiotatuksen kuittailemaan Bolshunoville, jos olisi keskinkertaiset kapulat jaloissa.
