Pekka Holopaisen kommentti: Hiihtoseuroille jää valtavasta koronatuesta vain rippeet - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Kommentti: Hiihtoseuroille jää valtavasta koronatuesta vain rippeet – ”Seuraavasta kerrasta se on lappu luukulle”

Hiihtoseurat ottavat käsi nyrkissä takkiinsa kisajärjestelyistä. Myymättä jääneille lipuille tai makkaroille ei saa laskea mitään arvoa, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Hakunilan Suomen cup oli suuri ponnistus järjestäjille.­

13.1. 8:28

Kun Vantaan Hakunilassa tiistai-iltana muisteli hiihtäjiä halkomassa vuoden takaista mustaa maisemaa, likaisesta lumesta epätoivon vimmalla kasattua ladunrääpälettä pitkin, eipä olisi kontrasti voinut olla juuri jyrkempi.

Hakunilan hiihtolatujen kunnosta vastaavan Juha Savolaisen tiimin taikurinkykyjä ylistetään yleensä siitä, että niin vähästä lumesta saadaan aikaan hiihdettävät radat.

Tiistaina hämmästeltiin vuorostaan sitä, miten keskellä pääkaupunkiseutua piiskannutta, mutta myös kauan ja hartaasti odotettua lumi-infernoa, ylipäätään pystyttiin laadukkaat hiihtokilpailut järjestämään.

Aina on jotain liikaa tai liian vähän.

Liian vähälle kokevat tällä kaudella jääneensä Hiihtoliiton tärkeimmät kumppanit ja ”osakkeenomistajat” eli hiihtoseurat – kotimaisen kilpailutoiminnan ylläpitäjät.

Koska yleisöä ei koronapandemian takia lasketa paikalle kotimaisiin arvokilpailuihin eli SM-kisoihin ja Suomen cupiin – joiden järjestelyoikeuksista maksetaan liitolle merkittävä summa – seurojen tärkeimmät tulonlähteet eli lipunmyynti ja oheismyynti kuivuvat pois.

Käytännössä ainoaksi tulonlähteeksi jää tv-näkyvyyden myyminen, jossa siinäkin liiton kumppanit tulevat niin sanotusti etupellossa.

Vantaan Hiihtoseura ottaa Suomen cupista takkiin 10 000–15 000 euroa. Pyhäjärveläinen Pohti Ski Team järjestää helmikuun puolivälissä, jos koronatilanne suo, yleisöttömät SM-kisat, joiden taloudellinen isku on noin 30 000 miinusmerkkistä euroa.

Luvut kuulostavat vaatimattomilta, mutta vapaaehtoistyöstä elävissä hiihtoseuroissa ne ovat isoja. Varsinkin kun kyseiset luvut on alun perin budjetoitu plusmerkkisiksi.

Ilta-Sanomien haastattelemien seuravaikuttajien mukaan Hiihtoliitto ei ole tullut seuroja vastaan kompensaationeuvotteluissa lainkaan niin kuin nämä olisivat toivoneet. Muuten liitto kyllä ylistää seurojaan kuin paikalleen juuttunut äänilevy.

Seuroissa on ennen kaikkea kummasteltu, miksei Hiihtoliitto ole käyttänyt suurempaa osaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä saamastaan 560 000 euron korona-avustuksesta auttaakseen lujilla olevia seurojaan kanveesista.

Hiihtoliitto haki lumilajien kansalliseen merkitykseen myönteisesti suhtautuvasta ministeriöstä peräti 1,5:tä miljoonaa euroa.

Kyvyttömyys auttaa enempää liittyy osittain koronatuen ehtoihin. Tuesta saa paikata vain jo tositteilla todeksi osoitettavia takaiskuja. Esimerkiksi koronamääräysten takia myymättä jääviä pääsylippuja, makkaroita tai oluita ei saa paikata koronatuesta. Ennen kaikkea liiton intressi on saada tuen avulla oma tilinpäätöksensä näyttämään mahdollisimman siedettävältä.

– Kahta kertaa ei näillä ehdoilla voi järjestää, seuraavasta se on lappu luukulle, kertoo Hiihtoliiton kanssa avokätisemmästä kompensaatiosta turhaan neuvotellut seuravaikuttaja.

Tour de Skin kiertänyt kotimainen eliitti ei voinut Vantaalla karanteenin vuoksi kilpailla. Lisäksi Iivo Niskanen puhalsi synttärikakustaan 29 kynttilää sammuksiin mieluummin Kuopiossa kuin Vantaalla.

Järjestäjän kannalta poisjäännit olivat sikäli merkityksettömiä, että pääsylippuja ei kuitenkaan ollut mahdollista myydä.

Vaikka menossa on kaikkien poikkeuskausien äiti, Suomen huippuhiihtäjien säästeliäs läsnäolo kansainvälisissä ympyröissä on herättänyt oudoksuntaa niin hiihtofanien kuin näkyvyydestään mottipäisen eurokasan maksavien pääsponsorien joukossa.

Kumppanit eivät saa sitä kansainvälistä tv-näkyvyyttä, jonka perässä ovat lajiin tulleet.

Toiminnanjohtaja Ismo Hämäläisen mukaan yksikään päätukija ei ole vielä asiasta reklamoinut, siis vaatinut hinnanalennusta. Kun sopimuksiin keväällä neuvotellaan jatkoa, tämä asia paiskataan tiskiin vuorenvarmasti. Siinä olisi Hämäläisen kiva päästä iskemään vastapalloon esimerkiksi 50 kilometrin MM-kullalla.

Jokainen voi arvata, kenen käsissä ovat valtit, kun urheilujärjestöt pandemiasta toipuvassa talousilmastossa etsivät kalliita pääkumppaneita.

Ja vielä:

Tour de Skin loppunousun voittanut Ebba Andersson oli eräänlainen ME-nainen, tosin ei omasta tahdostaan. Hän oli hiihtänyt aiemmin peräti 19 kertaa maailmancupin henkilökohtaisissa kilpailuille sijoille 2 tai 3, voittamatta kertaakaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?